Riidellessä oon valmis jättämään miehen (ei oo eka eikä vika kerta) ja riidan jälkeen en enää tiedä mitä haluan. Sen tiiän, ettei meiän suhde kestä tällästä enää kauan. Se tilanne jossain vaiheessa räjähtää käsiin. Ehkä se oiski helpotus tähän pattitilanteeseen.
En saa sitä pässinpäätä puhumaan asioista. Riidellään (pääasiassa minä raivoan ehkä turhautuneena) ja sitten unohdetaan riita, eikä puhuta siitä.
Se on luvannu antaa mun mennä, jos suhde ei toimi, mutta kun pakkaan kamoja kasaan ja kyyti on hommattu, se onneton pillahtaa itkuun (en kestä miehen itkua) ja haluu yrittää taas uudestaan.
Eilen sovittiin että tästä tulee hyvä jussi. Nyt on sormus hukassa kun riidan tullen nakkasin sen ulos. Se siitä jussista.
Ehkä on toisaalta hyvä, jos se ei löytyiskä?
Miten tästä tilanteesta pääsee pois?
Mä en jaksa enää.
Mulla ei yksinkertaisesti ole voimia jättää sitä kun pelkään että jos se satuttaa itteään.
Mä rakastan sitä, mutta sen kanssa on melkein mahdoton elää.
Tai ehkä olenkin vain itsekäs ja haluan paeta tilannetta, jota en osaa korjata?
En saa sitä pässinpäätä puhumaan asioista. Riidellään (pääasiassa minä raivoan ehkä turhautuneena) ja sitten unohdetaan riita, eikä puhuta siitä.
Se on luvannu antaa mun mennä, jos suhde ei toimi, mutta kun pakkaan kamoja kasaan ja kyyti on hommattu, se onneton pillahtaa itkuun (en kestä miehen itkua) ja haluu yrittää taas uudestaan.
Eilen sovittiin että tästä tulee hyvä jussi. Nyt on sormus hukassa kun riidan tullen nakkasin sen ulos. Se siitä jussista.
Ehkä on toisaalta hyvä, jos se ei löytyiskä?
Miten tästä tilanteesta pääsee pois?
Mä en jaksa enää.
Mulla ei yksinkertaisesti ole voimia jättää sitä kun pelkään että jos se satuttaa itteään.
Mä rakastan sitä, mutta sen kanssa on melkein mahdoton elää.
Tai ehkä olenkin vain itsekäs ja haluan paeta tilannetta, jota en osaa korjata?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Koita olla rehellinen itsellesi. Se että hellyt miehen itkulle on vaan sinun heikkoutesi, mihin sudenkuoppaan putoat joka kerta. Kertomasi perusteella miehesi pitää henkissessä loukussa, (rupeaa pillittämään, uhkaa tehdä itselleen "jotain", etc.) kokeileppa ens kerralla mitä tapahtuu jos vaikka lähdet: rohkenen arvata et mitään ei tapahdu, ja aurinko nousee taas huomennakin. Ennen kaikkea ole rehellinen itsellesi ja enenmmän itsekkäämpi kuin olet ollut. Tsemppiä
Tietty voi ollakin tarve terapiaan puolin jos toisinkin. Mutta se on kyllä tosi, että puhua pitää osata, jos meinaa saada toisen ymmärtämään itseään. Elekielikin joskus riittää, mutta ei sentään jokaisessa tapauksessa. Jos miehesi haluaa jatkaa kanssasi, ehdota hänelle, että lähtisi puhumaan ongelmistaan asiantuntijan kanssa, jos riidat ovat sellaisia, että niissä ei eteenpäin pääse.Perheneuvola esim. vois auttaa. Eihän se pitemmän päälle vetele, jos toinen on kuin pähkinä, eikä suostu avautumaan. Meillä kans on näin, ja on oltu sentään kymmeniä vuosia yhdessä. Nyt olis sellainen pattitilanne, että jos ei aukee niin sitte ei tarvikaan. Kantapäät vastakkain ja se on siinä. Ei ennee jaksa, kumpikaan.
erosin jo jonkin aikaa sitten ja mies oli samanlainen ns. ruikuttaja kun sunkin mies. Aikansa uhkaili tehdä itsellensä jotain ja aina sain olla selittämässä paremmasta huomisesta ym. Lopulta kyllästyin, enkä vastannut sen puheluihin ja sanoin, et ihan sama mitä tekee, jos ei elämä maistu niin anna mennä vaan. Siihen loppu ruikutukset, otti niskasta kii ja koitti vähän piristyä. Tajusi etten enää kuuntele sen uhkailuja.
Älä rupea missään vaiheessa elämään kiristyksen alla, sitähän teidän suhde nyt on. Sä et sitä kauan jaksa, sen voin sanoa.
Jos ymmärsin oikein, niin teillä riidat johtuvat pitkälle siitä, että mielestäsi poikaystäväsi ei puhu? Voin kertoa sinulle, että n.98% miehistä ei puhu, kuten nainen toivoisi miehen puhuvan, johtuen sukupuolisista eroista asian suhteen.
Mitä jos vähän aikaa tarkastelisit itseäsi suhteessa, ja miettisit mitä, miten ja mistä toivoisit poikaystäväsi puhuvan.
Jos teillä nyt ei aivan mykkäkoulua pidetä, puhumattomuus on aika huono syy eroon, jos eivät sitten tunteesi ole jo kuolleet poikaystävääsi kohtaan.Ehdottaisin että miettisit siis itseksesi mistä odotat poikaystäväsi puhuvan, ja sen jälkeen on hyvä hakea "vertaistukea" ystäviltä ja esim. äitisi luultavasti elämänkokemuksellaan osaisi kertoa asiasta sinulle enemmänkin. Kysy suoraan muiltakin naisilta, puhuvatko heidän miehensä tarkalleen niistä asioista mistä toivoisit poikaystäväsi puhuvan. Harva mies tulee koskaan kykenemään keskusteluihin naisensa toivomalla tavalla, sen takia on turha erota, jos suhde on muuten hyvä, sama tilanne nimittäin tulee melko varmasti vastaan myös seuraavassa ja sitäkin seuraavassa suhteessa, kunnes elämänkokemuksesi miesten suhteen alkaa kasvaa ja joudut toteamaan tämän ikävän tosiasian. Jostakin syystä sama mies vielä kaverisuhteessa saattaa olla hyväkin keskustelemaan ja suhteen alussa, mutta kun seurustelua on jatkunut jonkin aikaa, tuntuu puhetaito unohtuvan, tai sitten me naiset yksinkertaisesti alamme odottaa liikoja.
Keskustelussa miehen kanssa helpoin tapa on kysymys-vastaus-periaate, yksinkertaisia kysymyksiä joihin on helppo vastata (on otettava keskustellessa myös huomioon että naisen on kyettävä ymmärtämään ja hyväksymään ne vastaukset ilman riitaa) ja tilanteesta saa jonkinlaisen keskustelunpoikasen aikaiseksi ajan kanssa opettelemalla kuuntelemaan toista, eikä odottamalla niitä vastauksia mitä itsellä on mielessä/toiveissa.
Usein sanottu fraasi. "nainen sanoo 10 kertaa päivässä rakastavansa, samalla mies epäilee onko se totta. Mies näyttää kymmenen kertaa päivässä rakastavansa, kun nainen toivoo että mies vain sanoisi sen".
Onnea matkaan, ja jos todella olet varma että haluat erota, uhkailut eivät tosiaan saa estää. Poikaystävälläsi tulee eron uhatessa paniikki rakkaansa menettämisestä, joka myös aiheuttaa kyyneleet, mutta eron uhka eikä mikään muukaan opeta toista puhumaan, jos ei hän sitä tunne osaavansa. Kuten sanottu, jonkinlaisen puhetaidon parisuhteessa oppii mieskin, kun kärsivällisesti jaksaa opastaa ja olla toivomatta liikoja.
Kerrohan täälläkin millaiseen ratkaisuun päädyit :)