Kuuluuko pitkäaikaisesta suhteesta eroamiseen molemmin puolinen irtipäästämisen vaikeus. Jos toinen halusi erota ja kertoo kuitenkin minun olevan hänelle tärkeä ja rakas. Tuntuu, että koko kuvio on ihan "sairas". Kuoolevatko nämä jäljellä olevat tunteet pikkuhiljaa?
Kertokaapa viisaammat!
????
71072
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
ja ihan samoja mietin...vastatkaa jolla kokemusta tai tietoa.Mullakin olo välillä että kakki on ihan sairasta kun tahitaan edestakasin ja silti ajaudutaan kokoajan eron kannalle uudelleen.Ja taas tulee tunne etteikö mitää muuta keinoa ole...
teillä eroon johti? Meillä 30-kriisi ja toinen nainen. Silti ei päästä irti toisistamme henkisesti.
mutta se toinen nainen oli miehelläni jo monta vuotta sitten.Mutta nyt mieheni ei vaan rakasta eikä halua edes.Ja en voi sit muuta tehä kun antaa mennä.Toki ite olen paljon kärsiny kun miestäni vie viina ja kaverit joka viikonloppu,niin en voi ymmärtää että isän tarvii sellasta elämää elää ja antaa lastenkin kärsiä.
Meillä on 30 kriisi ja 7v avioliittokriisit yhtäaikaa,lisänä viinan kirot ja luottamuksen puute.Mutta kun miehelläni ei ole halua hoitaa parisuhdetta,hokee vaan että haluaa omaan elämään.(naisten luokse,missä ei koe pettävänsä mua kun ollaan erottu.Kaipaa niin naisten ihailua ja vapautta suhteille...)
Meilläkin 30:n kriisi tai joku. Kaikki alkoi, kun hänen läheisimmät ystävät päätti pitkät suhteet ja heidän elämästä tuli yhtä juhlaa.. Paljon nuoria naisia ja viinaa, ei sitoutumista... tarttui se sitten minunkin mieheeni...
Irtipäästäminen on ainakin mulle todella vaikeaa. Erosin hiljattain viisi vuotta kestäneestä suhteesta ja kyllä sitä eroa vatkattiin ees-taas monta kertaa. Itse olin eron alullepanijana, koska en kokenut saavani suhteesta sitä arvostusta mitä olisin tarvinnut.
Sitä kuitenkin niin halusi suhteen toimivan kun ei toisessa ollut mitään varsinaista vikaakaan, mutta kun juttu ei vaan toimi, vaikka päällisin puolin asiat olisi kunnossa. Ja tosiaan tuo tunne että kuvio on ihan sairas on tuttu. Itse halusin erota, mutta kuitenkin välitin ja koin toisen elämäni tärkeimmäksi ihmiseksi. Ehkä näissä tilanteissa pitäisi yrittää pysyä vain ystävinä.
Ja tunteet kyllä kuolevat pikkuhiljaa, elämä vie eteenpäin ja eteen tulee uusia ihmisiä, ja lopulta muistelee toista vain satunnaisesti. Toivottavasti kuitenkin lämmöllä kaikesta huolimatta.
kun juttu ei toimi? Jos eroon asti kuitenkin toimi vai tarkoittaako se, ettei toiminut, kun piti mennä ihastumaan toiseen? Käsittääkseni miehelleni tuli 30-kriisi ("voisiko kuitenkin olla joku vielä sopivampi olemassa?", näin hän sanoi) ja parisuhteen 7-vuotiskriisi samaan syssyyn. Nyt mieheni miettii parisuhdeasioita "loppuelämän" kannalta, eli jos palaa kanssani yhteen, aikoo (?) pysyä siinä loppuelämänsä. Toisaalta hän sanoo miettivänsä, joko olisi valmis palaamaan luokseni vai tarvitaanko me vielä aikaa. Kaikki on jotenkin sekavaa. taitaa olla parempi unohtaa koko juttu, jatkaa elämää ja katsoa mitä tuleman pitää.
Katsella mitä elämä tuo.Niin kaun kun olet vanhassa suhteessa niin uudet tuttavat ei ota sinua tosissaan.! Tsemppiä siis.!