mikä tilanne vajaa vuosi erosta

nyt käytetyn toisen vanhan rämän huolisi.....
Minä ainakin voisin pahoin, jos mieheni olisi ollut naimisissa tai ollut suhteessa ennen minua.
Onneksi olimme toisillemme ensimmäiset ja vuosikymmenet ovat menneet erittäin hyvin.
Mies arvostaa vain naista, joka on neitsyt ja sillä sipuli, ei toisten jätteitä.
Jos eroo, niin sitten tyytyy kohtaloonsa tai alkon mannekiiniin.........::?????

Kuka nyt huolisi ????? kirjoitti:

nyt käytetyn toisen vanhan rämän huolisi.....
Minä ainakin voisin pahoin, jos mieheni olisi ollut naimisissa tai ollut suhteessa ennen minua.
Onneksi olimme toisillemme ensimmäiset ja vuosikymmenet ovat menneet erittäin hyvin.
Mies arvostaa vain naista, joka on neitsyt ja sillä sipuli, ei toisten jätteitä.
Jos eroo, niin sitten tyytyy kohtaloonsa tai alkon mannekiiniin.........::?????

Tää nyt oli ihan asiaton kommentti tähän osioon.Kuule kyllä niitä pareja syntyy,vaikka oliskin toisen kanssa ollut naimisissa tai suhteessa...Et kaikkea hyvää....

Kuka nyt huolisi ????? kirjoitti:

nyt käytetyn toisen vanhan rämän huolisi.....
Minä ainakin voisin pahoin, jos mieheni olisi ollut naimisissa tai ollut suhteessa ennen minua.
Onneksi olimme toisillemme ensimmäiset ja vuosikymmenet ovat menneet erittäin hyvin.
Mies arvostaa vain naista, joka on neitsyt ja sillä sipuli, ei toisten jätteitä.
Jos eroo, niin sitten tyytyy kohtaloonsa tai alkon mannekiiniin.........::?????

Tää on niin huono provo,et pitäisi poistaa!

kiitos kannustavista sanoista! :)Luo uskoa tulevaisuuteen kun kuulen saman kokeneen suusta että uusi onni todellakin voi joku päivä olla mahdollinen! Joulun odotusta sinulle myös!

höyty kirjoitti:

kiitos kannustavista sanoista! :)Luo uskoa tulevaisuuteen kun kuulen saman kokeneen suusta että uusi onni todellakin voi joku päivä olla mahdollinen! Joulun odotusta sinulle myös!

Kohta on vuosi täynnä erilleen muutosta ja erokin on sitten virallistettu. Eropäätöksen tein ilman, että olisi ollut toinen nainen sitä aiheuttamassa. Tällä hetkellä uusi orastava suhde, täytyy sanoa, että ei ole helppoa ollut. Normaalit päivät menevät ihan ok, töissä on kiirettä ja vapaa-aikaa on vähän. Tosin, melkein puolet ajasta olen poikamme kanssa, siitä ajasta en tingi ja silloin työpäivät pysyvät lyhyinä. Mutta, jänniä juttuja itsessä vaan huomaa koko ajan. Tietyt musiikkikappaleet tuovat vuosien takaisia asioita mieleen, kun istuu yksin viikonloppua ja kuuntelee levyjään ja elokuvia, käy välillä mielessä, että miksi teki mitä teki ja oliko kaikki loppuun asti harkittua. Taustoja on niin monenlaisia, toivon tietenkin, että uusi onni löytyy kaikille eronneille ja varmasti löytyykin jossain vaiheessa.

Mietin pitkään, että kirjoitanko mitään tänne.. ja ehkä kirjoitin vastaukseni väärään kohteeseen. Mutta, kaikille, jotka eroa miettivät tai ovat harkinta-ajalla.. harkitkaa todella. Rehellisyyden nimissä, olen huomannut, että ne pienet yhteiset asiat ja menneiden vuosien yhteiset kokemukset.. ne ovat uskomattoman vahvoja asioita, niihin liittyviä tuntemuksia ei voi toistamiseen elää, ne muodostuvat niin monista asioista. Kun oma 6 vuotias poika sanoo, että "oli niin mukavaa siellä pitkällä kesälomalla silloin kun olimme kaikki yhdessä".. siinä on vähäksi ajaksi nieleskelemistä. Vaikka henkistä väkivaltaa onkin saanut kokea, sitä miettii, että olisiko pitänyt yrittää itse enemmän eikä luovuttaa.

Rakastakaa toisianne ja muistakaa ennen kaikkea sanoa se, mahdollisimman usein.

Jarde32 kirjoitti:

Kohta on vuosi täynnä erilleen muutosta ja erokin on sitten virallistettu. Eropäätöksen tein ilman, että olisi ollut toinen nainen sitä aiheuttamassa. Tällä hetkellä uusi orastava suhde, täytyy sanoa, että ei ole helppoa ollut. Normaalit päivät menevät ihan ok, töissä on kiirettä ja vapaa-aikaa on vähän. Tosin, melkein puolet ajasta olen poikamme kanssa, siitä ajasta en tingi ja silloin työpäivät pysyvät lyhyinä. Mutta, jänniä juttuja itsessä vaan huomaa koko ajan. Tietyt musiikkikappaleet tuovat vuosien takaisia asioita mieleen, kun istuu yksin viikonloppua ja kuuntelee levyjään ja elokuvia, käy välillä mielessä, että miksi teki mitä teki ja oliko kaikki loppuun asti harkittua. Taustoja on niin monenlaisia, toivon tietenkin, että uusi onni löytyy kaikille eronneille ja varmasti löytyykin jossain vaiheessa.

Mietin pitkään, että kirjoitanko mitään tänne.. ja ehkä kirjoitin vastaukseni väärään kohteeseen. Mutta, kaikille, jotka eroa miettivät tai ovat harkinta-ajalla.. harkitkaa todella. Rehellisyyden nimissä, olen huomannut, että ne pienet yhteiset asiat ja menneiden vuosien yhteiset kokemukset.. ne ovat uskomattoman vahvoja asioita, niihin liittyviä tuntemuksia ei voi toistamiseen elää, ne muodostuvat niin monista asioista. Kun oma 6 vuotias poika sanoo, että "oli niin mukavaa siellä pitkällä kesälomalla silloin kun olimme kaikki yhdessä".. siinä on vähäksi ajaksi nieleskelemistä. Vaikka henkistä väkivaltaa onkin saanut kokea, sitä miettii, että olisiko pitänyt yrittää itse enemmän eikä luovuttaa.

Rakastakaa toisianne ja muistakaa ennen kaikkea sanoa se, mahdollisimman usein.

Eilen tulikin sitten lopulliset eropaperit. Meni koko ilta itkiessä, jotenkin se konkretisoitui lopullisesti että se oli sitten siinä! Ei kait se nyt auta kun tuulta päin :)

Jarde32 kirjoitti:

Kohta on vuosi täynnä erilleen muutosta ja erokin on sitten virallistettu. Eropäätöksen tein ilman, että olisi ollut toinen nainen sitä aiheuttamassa. Tällä hetkellä uusi orastava suhde, täytyy sanoa, että ei ole helppoa ollut. Normaalit päivät menevät ihan ok, töissä on kiirettä ja vapaa-aikaa on vähän. Tosin, melkein puolet ajasta olen poikamme kanssa, siitä ajasta en tingi ja silloin työpäivät pysyvät lyhyinä. Mutta, jänniä juttuja itsessä vaan huomaa koko ajan. Tietyt musiikkikappaleet tuovat vuosien takaisia asioita mieleen, kun istuu yksin viikonloppua ja kuuntelee levyjään ja elokuvia, käy välillä mielessä, että miksi teki mitä teki ja oliko kaikki loppuun asti harkittua. Taustoja on niin monenlaisia, toivon tietenkin, että uusi onni löytyy kaikille eronneille ja varmasti löytyykin jossain vaiheessa.

Mietin pitkään, että kirjoitanko mitään tänne.. ja ehkä kirjoitin vastaukseni väärään kohteeseen. Mutta, kaikille, jotka eroa miettivät tai ovat harkinta-ajalla.. harkitkaa todella. Rehellisyyden nimissä, olen huomannut, että ne pienet yhteiset asiat ja menneiden vuosien yhteiset kokemukset.. ne ovat uskomattoman vahvoja asioita, niihin liittyviä tuntemuksia ei voi toistamiseen elää, ne muodostuvat niin monista asioista. Kun oma 6 vuotias poika sanoo, että "oli niin mukavaa siellä pitkällä kesälomalla silloin kun olimme kaikki yhdessä".. siinä on vähäksi ajaksi nieleskelemistä. Vaikka henkistä väkivaltaa onkin saanut kokea, sitä miettii, että olisiko pitänyt yrittää itse enemmän eikä luovuttaa.

Rakastakaa toisianne ja muistakaa ennen kaikkea sanoa se, mahdollisimman usein.

Minäkin lähdin juuri henkisen väkivallan ja alistamisen takia.Heti poismuutettuani tunsin valtavaa helpotusta ja iloa erostani.Mutta ajankuluessa kaipaa niitä hyviä hetkiä ex:n kanssa nyt kun itse on ihan yksin.Ex löysi 2kk yksin oltuaan uuden.Eli loppujen lopuksi,ero oli hänellekin varmasti helpotus.Toivottavasti osaa arvostaa ja kohdella kihlattuaan paremmin kuin minua.Minuun hänen käytöksensä on jättänyt ikuiset arvet enkä usko enää uutta parisuhdetta pystyväni solmimaan.Usko itseeni on täysin mennyt.
Onneksi minulla on lapset pitämässä minut arjen pyörityksessä,mutta ne yksinäiset hetket ovat tuskallisia.Tasan vuosi,kun lähdin ja kaipuu on välillä hirveä.Nyt kun olen miettinyt,mitä oikein kaipaan,tajuan,että kaipaan toista ihmistä lähelleni,en enää ex:ää.
Pikkuhiljaa on tullut tunne,että uusi mies olisi tervetullut sydämeeni.Olen toki tapaillut miehiä,jopa seksisuhteita on ollut,mutta sydämen ympärillä niin kova kuori,ettei uskalla mitään vakavampaa edes ajatella.Mutta jospa tästä,pikkuhiljaa toipuisi.Kun ei ole toista polkemassa ja väheksymässä siinä vieressä koko ajan.

Eron tuskassa kirjoitti:

Minäkin lähdin juuri henkisen väkivallan ja alistamisen takia.Heti poismuutettuani tunsin valtavaa helpotusta ja iloa erostani.Mutta ajankuluessa kaipaa niitä hyviä hetkiä ex:n kanssa nyt kun itse on ihan yksin.Ex löysi 2kk yksin oltuaan uuden.Eli loppujen lopuksi,ero oli hänellekin varmasti helpotus.Toivottavasti osaa arvostaa ja kohdella kihlattuaan paremmin kuin minua.Minuun hänen käytöksensä on jättänyt ikuiset arvet enkä usko enää uutta parisuhdetta pystyväni solmimaan.Usko itseeni on täysin mennyt.
Onneksi minulla on lapset pitämässä minut arjen pyörityksessä,mutta ne yksinäiset hetket ovat tuskallisia.Tasan vuosi,kun lähdin ja kaipuu on välillä hirveä.Nyt kun olen miettinyt,mitä oikein kaipaan,tajuan,että kaipaan toista ihmistä lähelleni,en enää ex:ää.
Pikkuhiljaa on tullut tunne,että uusi mies olisi tervetullut sydämeeni.Olen toki tapaillut miehiä,jopa seksisuhteita on ollut,mutta sydämen ympärillä niin kova kuori,ettei uskalla mitään vakavampaa edes ajatella.Mutta jospa tästä,pikkuhiljaa toipuisi.Kun ei ole toista polkemassa ja väheksymässä siinä vieressä koko ajan.

Kyllähän se poismuutto ja uuden kodin rakentaminen helpotti ja piti mielen kirkkaana. Nyt kun on elämä ehtinyt vähän tasaantua, on ollut enemmän aikaa ajatella asioita. Itseluottamuksen kasaaminen on kova työ, toivottavasti ei kuitenkaan loputon. Suhteen epäonnistuminen saa varautuneeksi, enkä ole kyllä pystynyt tai uskaltanut sitoutua mihinkään. Sitä vaan miettii, että miksi uusi suhde onnistuisi kun se edellinenkään ei onnistunut. Ja ne yksinäiset hetket.. tulee muisteltua niitä hyviä ja mukavia asioita, välillä huomaa kaipaavansa sitä vanhaakin elämää.. tai ehkä juuri niitä mukavia asioita siinä vanhassa elämässä kaipaa, ei sitä exää. Jotenkin se elämänmuutos on niin uskomattoman raju, kun mikään ei ole enää entisensä. Kyllä sitä miettii, että ei tosiaan ihan heppoisin perustein kannata erota, jos perusasiat ovat kunnossa. On todella raskasta tutustua uusiin ihmisiin ja todeta jonkin ajan kuluttua, että ajatusmaailmat eivät kohtaa eivätkä asiat suju.. ja suhde katkeaa ennen kuin se alkaakaan ja taas ollaan nollapisteessä.
Mutta, täytyy vain ottaa rauhallisesti ja elää päivä kerrallaan.

Jarde32 kirjoitti:

Kyllähän se poismuutto ja uuden kodin rakentaminen helpotti ja piti mielen kirkkaana. Nyt kun on elämä ehtinyt vähän tasaantua, on ollut enemmän aikaa ajatella asioita. Itseluottamuksen kasaaminen on kova työ, toivottavasti ei kuitenkaan loputon. Suhteen epäonnistuminen saa varautuneeksi, enkä ole kyllä pystynyt tai uskaltanut sitoutua mihinkään. Sitä vaan miettii, että miksi uusi suhde onnistuisi kun se edellinenkään ei onnistunut. Ja ne yksinäiset hetket.. tulee muisteltua niitä hyviä ja mukavia asioita, välillä huomaa kaipaavansa sitä vanhaakin elämää.. tai ehkä juuri niitä mukavia asioita siinä vanhassa elämässä kaipaa, ei sitä exää. Jotenkin se elämänmuutos on niin uskomattoman raju, kun mikään ei ole enää entisensä. Kyllä sitä miettii, että ei tosiaan ihan heppoisin perustein kannata erota, jos perusasiat ovat kunnossa. On todella raskasta tutustua uusiin ihmisiin ja todeta jonkin ajan kuluttua, että ajatusmaailmat eivät kohtaa eivätkä asiat suju.. ja suhde katkeaa ennen kuin se alkaakaan ja taas ollaan nollapisteessä.
Mutta, täytyy vain ottaa rauhallisesti ja elää päivä kerrallaan.

kadu eroani vaikka tuleekin mieleen,miksi?
Vasta vuosien kuluttua huomaa sen missä on elänyt,näin ainakin sellaisessa tapauksessa jossa on ollut fyysistä,hekistä väkivaltaa ja uskottomuutta.
Eli kyllä kannatti erota.