Tätä säätöä on kestänyt 1½ vuotta. Sä oot lähtenyt ja tullut taas takaisin. Sä oot tapaillut muita naisia mun selän takana, sä oot valehdellut häikäilettömästi. Ja mä oon aina vaan toivonut, että asiat muuttuis, että sä muuttuisit ja ottanut sut takaisin.
En oo koskaan sanonut sulle pahaa sanaa, en tehnyt mitään ikävää sua kohtaan. Olen aina ollut siinä, ymmärtänyt, en tuomitsenut. Siitä tuli sitten mun lempinimi "enkeli".
Mut nyt tää on mennyt liian pitkälle. Sä oot särkenyt mut viimeisen kerran. Mun on paljon parempi olla ilman sua.
Kun sanoin sulle, että tää jää tähän olit hyvin kylmä. Tuntui taas siltä, että mut leimattiin neuroottiseksi ja huonoksi. Mutta tiedän että näin ei ole ja sillä, mitä sinä ajattelet musta, ei ole enää mitään väliä.
Joku päivä olen valmis uudelle suhteelle. Tiedän nyt minkälaisen miehen kaipaan rinnalleni. Opin niin paljon 1½ vuoden aikana. Sattunut on aivan kamalasti ja kyyneleet valuu vieläkin. Mut ne saa valua nyt. Joku päivä ne kuivuu.
Annan sulle anteeksi, vaikka et koskaan pyytänytkään anteeksi kaikkia tekojasi.
Annan sulle anteeksi, jätän tämän taakseni.
Ja kaikkein tärkeintä: annan itselleni anteeksi, että annoin jonkun kohdella minua näin.
Tsemppiä kaikille särkyneille!
En oo koskaan sanonut sulle pahaa sanaa, en tehnyt mitään ikävää sua kohtaan. Olen aina ollut siinä, ymmärtänyt, en tuomitsenut. Siitä tuli sitten mun lempinimi "enkeli".
Mut nyt tää on mennyt liian pitkälle. Sä oot särkenyt mut viimeisen kerran. Mun on paljon parempi olla ilman sua.
Kun sanoin sulle, että tää jää tähän olit hyvin kylmä. Tuntui taas siltä, että mut leimattiin neuroottiseksi ja huonoksi. Mutta tiedän että näin ei ole ja sillä, mitä sinä ajattelet musta, ei ole enää mitään väliä.
Joku päivä olen valmis uudelle suhteelle. Tiedän nyt minkälaisen miehen kaipaan rinnalleni. Opin niin paljon 1½ vuoden aikana. Sattunut on aivan kamalasti ja kyyneleet valuu vieläkin. Mut ne saa valua nyt. Joku päivä ne kuivuu.
Annan sulle anteeksi, vaikka et koskaan pyytänytkään anteeksi kaikkia tekojasi.
Annan sulle anteeksi, jätän tämän taakseni.
Ja kaikkein tärkeintä: annan itselleni anteeksi, että annoin jonkun kohdella minua näin.
Tsemppiä kaikille särkyneille!
Vastaukset 10
Vanhimmat
Tosi hienoa, että sä osaat suhtautua asiaan noin. Tunnut olevan hieno nainen ja ansaitset paljon parempaa. Ottaahan se aikansa toipua tuosta, mutta pidä mielessä, että näin on parempi.
Itsekin tiedän sydänsuruista sen verran, että menetin just omani ja hänen pyynnöstään. Erottiin ihan kavereina ja syyt olivat ihan muutakuin pettäminen. Silti väkiste herää kysymyksiä ja syyttelen itseäni jatkuvasti. :( Tuntuu niin pahalta
ja en oo vieläkään päässyt hänestä yli, mutta ymmärtäähän sen ku vasta paripäivää sitten erottiin. Tämä ois vaan niin paljon helpompaa jos ero ois johtunut riidasta tai vihasta, mutta kun häntä vaan odotin ja saan puhelun, että nyt se on ohi.
Elin narsistin kanssa viisi vuotta. Olin sitä ennen ollut mielstäni hyvä ihminen, joka oli pärjännyt elämässsä ja jolla oli paljon ystäviä. Kun tapasin mieheni,minusta tuntui, että hän oli täydellinen... Puolen vuoden aikana hän koukutti minut täysin itseensä, niin että hänestä tuli minulle pakkomielle, ainoa elämäni merkitsevä sisältö...Sitten kun oli myöhäistä paeta, hän alkoi järjestelmällisesti muuttaa identiteettiäni haukkumalla, arvostelemalla, määrilemällä... Itsetuntoni mureni... Aloin uskoa olevani huono.... Hän oli sairaalloisen mustasukkainen ja vaikka olin täysin omistautunut hänelle, hän epäili minua aina... kärsin, mutta rakastin, rakastin niin paljon...
Tänään kaksi kuukautta eromme jälkeen, yritän vieläkin päästä hänestä eroon... henkiselläkin tasolla... Yritän päästä eroon syyllisyydestä ja yritän antaa itselleni anteeksi sen, että rakastin sokeasti... Yritän koota sydämeni palaset masennuslääkkeiden ja psykologin avulla... yritän jotenkin jaksaa... Yritän oppia vihaamaan, etten enää rakastaisi, koska rakastin oikeastaan vain muistoa, sitä taitavaa manipuloivaa persoonaa, joka kahlitsi minut itseensä lupauksin, mutta jotka kaikki olivatkin valhetta... Kohtalotoverit kirjoittakaa! Luulen, että sinäkin olet saattanut olla narsistin uhri....
...mutta minun äitini oli 25 vuotta narsistin kanssa naimisissa eli siis minun isäni kanssa.
Alussa ei ollut niin paha, mutta mitä vanhemmaksi tuli niin sitä itsekkäämäksi ja alistavammaksi hän tuli. Alkoholilla tietty on osuutta myös, mutta nykyään en edes voi sanoa, että hän olisi isäni. Niin paljon hän on muuttunut, että se nuoruuteni isä ja tämä ovat 2 eri henkilöä.
Tämä nykyinen henkilö on vain kuori ihmisestä, jolla ei ole mitään muuta sisältöä elämässä kuin äitini ja viina.
Olen itsekin pohtinut onko tämä minun exäni jollain tavoin narsisisti. En halua leimata, enkä ole psykologi, mutta joitakin narsisistin piirteitä hänellä todella on.
-Hän alkoi hienovaraisesti muuttamaan minua.
- Tuli luokseni kun kaipasi hellyyttä, seksiä, ymmärrystä.
- Ei koskaan suhtatutunut itseensä huumorilla, minuun kylläkin. Ärsyyntyi jos leikillä kommentoi jotakin hänen piirrettään.
- Kaksi puolta: se valtavan ihana, lämmin, joka hurmasi minut sanoin ja elein ja se kylmä,joka haukkui minut, meni ja tuli niin kuin tahtoi, kutsui mua neuroottiseks jne.
-Kertoi aina hoidoistaan ja naisista jotka ovat tarjonneet hänelle seksiseuraa.
-Oli yhtenä päivänä muuttamassa kanssani yhteen, toisena peruis kaiken ja sitten yht´äkkiä olikin muuttamassa.
-Haki seuraa netistä. Halusi viettää "laatuaikaa" toisten naisten kanssa.
-Ei koskaan vastannut suoraan kun kyseenalaistin hänen tekojaan. Puhui jostain ihan muusta.
- Kun sanoin hänelle että meidän suhteemme on muututtava tai en pysty jatkamaan, hän jätti mut. Tuli tunne että hänelle tuli kiire jättää, ennenkuin tulee jätetyks.
- Tulee ja menee niin kuin lystää. Ei koskaan ota toisen aikatauluja huomioon.
- Ei koskaan pyytänyt anteeksi, vaikka kerroin kuinka kovasti muhun on sattunut. Totesi vaan että keskity elää omaa elämääsi.
- Halusi seksiä mun kanssa eron jälkeen, mut sanoi että "haluaa kylläkin nussia myös muita".
No, tän listan laadittua muistan taas minkä takia en todellakaan halua olla hänen kanssa.
Mä annan hänelle anteeksi. Hitaastihan se menee, mut päivä päivältä paremmin.
Catarina32- voimia sulle.
Haluaisitko keskustella aiheesta lisää? sposti: [email protected]
mutta ikävä kyllä totta ja heitä tuntuu löytyvän. Kiitos kaikille kun kerrotte omista kokemuksistanne. Aloin itse epäillä exääni, samassa ihmisessä kaksi aivan eri persoonaa... Hän, maailman ihanin ja hurmaavin mies.... Mietin miten voin olla niin onnekas kun olen hänet löytänyt. Ja sitten kun olen "koukussa" niin alkaa henkinen väkivalta. Mietin onko minussa vika kun hän satuttaa, enkä tunnukaan kelpaavan. Hälytyskellot alkoivat soida, eikä tilanne onneksi ole päässyt vielä pahaksi. Yritän koota itseäni ja saada itsetuntoa takaisin, mutta toipuminen kestää...
tuota narsisistisanaa kannattaa käyttää harkiten, kun ei mikään psykologi ole. Mutta oli miten oli, niin tämä mun exä on jotenkin luonnehäiriöinen, hänessä on kaks puolta- se valtavan hurmaava ja se kylmä ja välinpitämätön.
Sellaiseen tilanteen ei kannata jäädä liian kauan. Tällaista ihmistä ei voi parantaa.
Ihan kuin olisin lukenut omasta elämästäni. Poikkeuksena se, ettei ollut muita naisia. Mutta valehtelut ovat tuttua. Mies halveksi minua ja lapsiani jatkuvasti. Ja loppujen lopuksi syytti minua hulluksi lasten kuullen. Käytti minua rahallisesti monta vuotta hyväkseen. Yritin pitää liittoni kasassa. En halunnut luovuttaa. 7kk sitten heitin ulos ja se oli kuulemma miehen elämän suurin nöyryytys. Sanoi jopa pelkäävänsä minua! HUH-HUH! Minäkin itken vielä toisinaan. En itke niinkään ikävää vaan sitä kohtelua mitä sain. Ja sitä miten mies muuttui täydelliseksi hirviöksi. Ja miten nöyryytti minua ja minun lapsiani. Omiaan piti maailman täydellisimpinä lapsina. Nyt olen tutustunut mieheen joka antaa minulle aikaa toipua ja joka kuuntelee murheeni. Pikkuhiljaa toivun kaikesta mitä olen kokenut. Mutta ihmettelen vieläkin miten joku ihminen voi satuttaa toista niin paljon!
Tsemppiä sinulle!
Mulla on kans samat tuntemukset. En niinkään sure exääni ja meidän suhteemme loppumista. En haluaisi häntä takaisin, en halua koskaan enää olla hänen kanssa tekemisissä. Mutta suren sitä kohtelua joita sain häneltä. Hän kohteli niin huonosti ja sattuu huomata että olen antanut jonkun käyttäytyä noin minua kohtaan.
Pitkään ajattelin, että kunhan hän vain pyytäisi anteeksi. Silloin voisin jatkaa elämistä. Mutta hän ei pyytänyt anteeksi ja päätin, että hän ei ala minun elämääni hallitsemaan. Sen takia päätin antaa hänelle anteeksi. Ihan vaan oman mielenrauhani takia.
Ja kuten jo kirjoitin- mulle kaikkein tärkeintä on ollut antaa anteeksi itselleni.
Tsemppiä sinnepäin!
Minäkin odotin anteeksipyytämistä, mutta sitä ei koskaan tullut. Sitä kai kuvitteli että toinen tulisi takaisin. Enää en edes haluaisi olla sellaisen "hirviön" kanssa yhdessä. Hän oli ennen hellä ja rakastava mies. Antoi minun olla oma itseni,kunnes jossain kohtaa muuttui totaalisesti. Mies joi päivittäin vaikka kävi töissä. Illat meni kaljan kanssa ja särkylääkettä siihen päälle. Koskaan hän ei haukkunut ulkonäköäni tai arvostellut ominaisuuksiani muuten kuin äitinä. Hänen mielestään olin epäonnistunut äitinä kun lapsillani oli vaikeat murrosiät. Hänen omat lapsensa kun eivät vielä olleet murrosiässä. Se oli henkisesti todella halventavaa kuulla. Nyt nuorimmaiseni on todella iloinen ja onnellinen kun ei ole talossa enää miestä joka ei hänelle puhu mitään. Pikkuhiljaa laitan omaa kotia uuteen uskoon eli mikään ei sitten enää muistuta vanhasta ja pääsen uuden elämän alkuun. Annan itselleni anteeksi ja saan oman mielenrauhan. Mukavaa joulunodotusta sinulle!
Kestin ekaksi vuoden lapsen isän kanssa samanlaista. aina se vaan lähti ja kävi missä kävi pettikin ja aina mä vaan annoin anteeksi. (hänellä jopa toisen naisen kanssa tytär, niinkuin minullakin hänen kanssaan..lapsilla ikäeroa noin vuosi). Tälhetkel olevassa suhteessa alkaa meneen samaa rataa, ja aina annan vain anteeksi ja kun sanot että et ole tehnyt mitään niin uskon sen. Kun kysyn jotain et missä ja mitä, kenen kanssa niin suutut..Koska enhän minä saa kysellä. minun pitää luottaa sinuun. Tunne aina itsellä se että minussako vika, miksi teet minulle näin! Aina vain sanot, ettei vika ole sinussa ja syytät itseäsi. Kauanko tätä enää jaksan..mutta en uskalla sinua jättääkään:(