Jos rakastamasi ihminen pistäisi kanssasi välit poikki, niin ottaisitko silti häneen yhteyttä ennemmin tai myöhemmin? Haluaisitko ottaa yhteyttä? Antaisiko ylpeys periksi?
Jos et pystyisi ottamaan yhteyttä niin toivoisitko että hän ottaisi sinuun yhteyttä?
Molemmat siis rakastatte toisianne, mutta tämä toinen oli siis se, joka pisti välit poikki.
Jos et pystyisi ottamaan yhteyttä niin toivoisitko että hän ottaisi sinuun yhteyttä?
Molemmat siis rakastatte toisianne, mutta tämä toinen oli siis se, joka pisti välit poikki.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Olen ottanut yhteyttä ja myös toivonut että hän olisi ottanut yhteyttä.. Mutta vain kerran tai 2.
Sitten ottaakin ylpeys jo ohjat.
Rakkaudesta tosin ei voi puhua.
Siihen oli varmaan hyvä syy. Siis miks laittaa välit poikki.
Tuskin ottasin yhteyttä ainakaa ennen ku oon täysin toipunu. Oman kokemuksen mukaan se vie multa parivuotta, sen jälkeen vois sit katella sitä yhteyden ottoa, mut tuskin mulla olis mitään asiaa.
Enkä ymmärrä sitäkään miks pitäs ottaa yhteyttä jos kerta on pistäny välit poikki. Mut jos jotain on niin kai sit pitäs antaa se mahdollisuus ainaki selittää.
sen verran pitää itseään arvostaa, ettei pelinappulaksi rupea
Jos muhun joku pistää välit poikki, niin en todellakaan ole ekana ottamassa yhteyttä. Varsinkin jos en ole mielestäni tehnyt mitään väärää.
Mutta toki sitä yleisellä tasolla toivoisi, että voisi pitää yhteyttä rakkaan ihmisen kanssa, vaikka olisi kuinka hankalaa ja vaikeeta. Tai sitten yrittää vaan unohtaa sen toisen.
Mutta hänen, joka on pistänyt ne välit poikki, on myöskin ne välit korjattava. Tai ainakin otettava ensimmäinen askel.
mut oon mä joskus ottanut yhteyttä johonkuhun naiseen, johon olen ollut ihastunut ja joka on pistänyt välit poikki, muttei sieltä mitään sen ihmeellisempää vastausta ole tullut. Joten, kokemukseni mukaan se on ihan turhaa hommaa.
Tietty siinä on jollainlailla sit pöytä putsattu ja ollaan tavallaan neutraalissa tilanteessa, jottei ainakaan tarvii toista piiloon mennä, jos jossain sattumalta törmää.
eikä se olisi ylpeydestä kiinni, vaan siitä, että luottamus onmennyt.
olen nopea ymmärtämään ja erottamaan aidon rakkauden teeskentelystä.
Kyllä se yksi kerta riittää, kun pistää välit poikki "rakastamaansa" ihmiseen, ei siinä ole mistään rakkaudesta silloin kyse.
Ei pelkoa, että alkaisin anella tai roikkua, enkä toivoisi otettavan yhteyttä muuten, kuin totuuden kertomista varten ja sitten jatkaisin elämää.
Mulle ei ole mikään ongelma ottaa yhteyttä, jos tunnen esimerkiksi olevani anteeksipyynnön velkaa. Sen sijaan jos toinen on pistänyt muhun välit poikki jostain sellaisesta syystä, mikä ei oikein avaudu mulle, niin siinä tapauksessa en ryhdy soittelemaan perään. Tosin tällaista tilannetta ei ihan heti muistu mieleen..jos joku on pistänyt mun kanssa välit poikki, niin kyllä se on yleensä johtunut siitä, että olen ollut täysi kusipää. :D
jos se toinen ottaisi, niin varmaan kuuntelisin, että mitä sillä on sydämellä, mutta tuskin siitä enää mitään tulisi.
Jos sitä olisi ollut itse lääpällään toiseen ja toinen jättäisi, niin se oma fiilis varmaan olisi enemmän vihaa, kuin mitään muuta, ne kaksi on niin lähellä toisiaan.
Eli mä en enää rakastaisi sitä, vaan ennemminkin inhoisin.
Ok, eli enemmistö ei olisi valmis ottamaan yhteyttä henkilöön, joka on laittanut välit poikki.
Mutta entäs sellaisessa tapauksessa, jossa itse epäilisit olevasi pääosin syypää siihen, että toinen laittoi välit poikki? Voisitko silloin ottaa yhteyttä vai odottaisitko edelleen jääräpäisesti toisen yhteydenottoa?
Ja korostan vielä, että tilanne olisi sellainen, että molemmat olisivat varsin kiinnostuneita toisistaan ja lääpällään toisiinsa.
tuntisin olevani syypää, niin kyllä mä nöyrästi pyytäisin anteeksi ja pyrkisin korjaamaan asiat.
Kuka nyt on tehnyt ja mitä, tai se nyt on jättänyt tekemättä? Paljonko kaikesta on aikaa jne.?
Kuinka voi olla kiinnostunut ja lääpällään toiseen, muttei sit ottais mitenkään yhteyttä?
Tää ei ny vaan mitenkään aukee.
Olen ollut useammankin kerran syypää siihen, että olen saanut lemput. Siitäkin huolimatta minä en ole ottanut yhteyttä vaan se on jäänyt jättäjän huoleksi, mikäli jotain selvitettävää on vielä ollut.
On silkkaa jumalan pilkkaa väittää, että jättämisen jälkeen olisi kyse rakkaudesta tai mistään muustakaan. Jos jättäjä olisi niin äkkipikainen drama-queen, niin minun rakkauteni ainakin sammuisi kuin saunalyhty. Vakipanoksi ehkä, muttei enää seurusteluun.
on sellainen alkuaikojen viha-rakkaus, niin mikä ettei, on mulla sellaisesta omakohtaista kokemustakin.
Mutta jos kyseessä on selkeä seurustelusuhteen kariutuminen, jossa toinen haluaa pistää poikki, niin mistä helkkarista minä tietäisin, kaipaako se toinen mua laisinkaan, viimeisin tietohan on se, että mua ei kaivata.
Miks mie menisin ottamaan nokilleni uudelleen. Sehän jää siihen tilanteeseen että mä en oo enää tervetullu.
Tottakai riitaan tarvitaan kaks, mut jättäjiä on yleensä vaan yks.
Varmaan pitäs vaan todeta että se tarina oli sit siinä. Kai sitä vois anteeks pyytää, ennenku vaihtaa lopullisesti maisemaa.