Olemme seurustelleet mieheni kanssa vajaat neljä vuotta, josta avoliittoa on kestänyt nyt noin vuoden. Vähän aikaa sitten tajusin olevani melko onneton suhteessamme, koska kannan vastuuta miehestäni (hän elää omassa mielikuvitusmaailmassaan) ja jollain lailla kaipaan yksinäisyyttä, sinkkuna olemista. Seksielämää meillä ei ole mieheni haluttomuuden vuoksi (hän ei osaa selittää sitä itsekään). Suhteemme on turvallinen ja kestävänluontoinen, rakkautta ensisilmäyksellä. Silti minulla on välillä todella paha olla.
Ajauduin äskettäin pettämään häntä ystäväni kanssa useita kertoja, kunnes päätimme ystäväni kanssa lopettaa moiset touhut. Jos kertoisin miehelleni pettämisestäni, hän todennäköisesti katkaisisi suhteen välittömästi. Muuten hän suhtautuu suurella hätäännyksellä "erokeskusteluihimme". Ei kuulemma voisi elää ilman minua.
Mitä tehdä? Mitä mieltä olette?
Ajauduin äskettäin pettämään häntä ystäväni kanssa useita kertoja, kunnes päätimme ystäväni kanssa lopettaa moiset touhut. Jos kertoisin miehelleni pettämisestäni, hän todennäköisesti katkaisisi suhteen välittömästi. Muuten hän suhtautuu suurella hätäännyksellä "erokeskusteluihimme". Ei kuulemma voisi elää ilman minua.
Mitä tehdä? Mitä mieltä olette?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Omista puuhistasi päätellen teillä on jo niin tukeva saattohoito miehesi kanssa menossa, että eiköhän kannattaisi vaan riuhtaista homma poikki ennen kuin tulee vielä pahemmin tyhmäiltyä. Niin pahalta kuin ero miehestäsikin mahtaa tuntua, niin kukaan ei kuitenkaan kuole eroon (sanan varsinaisessa merkityksessä, sattuu toki saatanasti ja ehkä pitkäänkin) ja voi jatkaa elämäänsä ilman toista ihmistä, vaikka miehesi muuta väittääkin. Voit toki ystävänä yrittää katsoa miehesi perään vielä eron jälkeenkin, mutta rajansa siinäkin.
Tsemppiä!
Kannattaa ehdottomasti erota heti, kun suhteessa tulee vaikeata (= yleinen ohje näillä sivuilla parisuhdeongelmiin). Parisuhde kestää kyllä ilman panostustakin, jos rakkautta vaan riittää. Teillähän ei näemmä riitä, joten "kenkää" vaan äijälle ja parempaa elämää kohti uuden kumppanin kanssa. Jos kestäis sitte vaikka pari vuotta! Tsemppiä sulle!
Luin juuri yhdestä amerikkalaisesta kirjasta läheisriippuvaisestä persoonallisuushäiriöstä. Ja siinä yksi merkki on seksihalun väheneminen. Miehesi ei enää tunne sinua seksuaalisesti naisena vaan on kehittänyt suhun "äidillisen" riippuvuussuhteen ja pelkää eroa.
Jos ero tulee, hän tod. näk. murtuu ja masentuu ja voi kokea itsetuhoisia ajatuksia.
Erosin aikoinaan miehestä syystä, että mies oli muuttunut suhteemme aikana negatiiviseksi ja katkeraksi. Hän ei saanut sitä mitä halusi - lasta kanssani (koska en halunnut) ja tämä alkoi syödä suhdettamme.
Meilläkin meni muutama vuosi hyvin ja olimme alussa hyvin rakastuneita. Mutta kun tilanne alkoi muuttua, huomasin, etten voi hyvin hänen kanssaan. En voinut ajatella, että vietän loppuelämäni tällaisen ihmisen kanssa. Päätin siis erota.
En pettänyt miestäni kertaakaan. Eromme oli muutenkin melko epä-dramaattinen, mutta ei välttämättä ihan helppo - mikä ero nyt olisi.
Yritin minäkin miestäni aikani tukea ja ehdotin hänelle myös ulkopuolisen avun hakemista, ilman tulosta.
Jos miehesi ei kykene auttamaan itseään vähääkään ja kaikki on sinun varassasi, niin tilanne on hankala. Ethän voi olla hänen kanssaan pelkästä säälistäkään, jos et itse enää voi hyvin. Joskus ero voi avata kummankin silmät, vaikka se sattuukin aluksi.
mahdollisuus löytää lämmin ja äidillinen nainen, joka haluaa juuri hänen kanssaan lapsia.
Onnittelut ex-miehellesi, varmasti tulee onnelliseksi, kun pääsi tuollaisesta laiskasta ja lapsivihamielisestä naikkosesta eroon.
huhhhuhhhhh phyi!