Kesälomilla 13.7.2007.
Siitä lähtien elämä on ollut lähinnä työn ja kodin väliä hinkaten ja joskus kalsarikännit vetäen perjantaisin. Työkavereista ei ole kavereiksi työn ulkopuolelle ja yksinkään ei baareihin kehtaa lähtee hillumaan, sillä se on niin hiton tylsää ja aneemista touhua, että naama on jo valmiiksi niin hapan, ettei sillä naisia saa.
Nettideitit ei iske.
Ainut hyödyllinen asia mitä tässä on tullut tehtyä on hirvee kuntoilu ja kunnon hiominen lenkillä ravaten.
Mutta onpahan vaan aika tylsää elämää.
Siitä lähtien elämä on ollut lähinnä työn ja kodin väliä hinkaten ja joskus kalsarikännit vetäen perjantaisin. Työkavereista ei ole kavereiksi työn ulkopuolelle ja yksinkään ei baareihin kehtaa lähtee hillumaan, sillä se on niin hiton tylsää ja aneemista touhua, että naama on jo valmiiksi niin hapan, ettei sillä naisia saa.
Nettideitit ei iske.
Ainut hyödyllinen asia mitä tässä on tullut tehtyä on hirvee kuntoilu ja kunnon hiominen lenkillä ravaten.
Mutta onpahan vaan aika tylsää elämää.
Vastaukset 12
Vanhimmat
voi voi voooiiiii
Saako panna paremmaksi? Viimeksi kävin baarissa viime vuosituhannen puolella. Baarit ovat käsittämättömän tylsiä paikkoja, joissa ihmiset käyttäytyvät vielä hölmömmin kuin tavallisesti. Yrittäjällä ei ole työkavereitakaan, joiden törttöilyä katsella, joten ei ole seuraksilähtijöitäkään.
Kliseen mukaan kaverin voi löytää vaikka lenkkipolulta. Minä en ole ikinä ymmärtänyt koko ajatusta, mutta äskenpä se valkeni: "lenkkipolulla olemisella" tarkoitetaan korkeintaan kävelysauvojen kanssa etenemistä tai ihan hidasta höpöhölkkää, ei siis minun harrastamaani kymmenen kilometrin hikistä pinkomista sivuille kurkkimatta. Eipä ihme, ettei ole kukaan mies minua sieltä siepannut. :)
Hauska klisee tosiaan tuo "lenkkipolulta löytäminen". Päivän valossa vastaantulevat naiset saattavat kyllä joskus iloisesti hymyillä, ja tietysti se tuo hymyn itsellenikin.
Itsekin juoksen aika lujaa. Pitäisikö siis keskittyä vastaantuleviin naisiin? Jos molemmat juoksevat vaikka 10km/h, niin vastaantulevat ovat alle kymmenen metrin sisällä toisistaan vain 5,5 sekuntia. Aika lyhyt aika tehdä vaikutus.
Jos taas keskittyy ohitettaviin tai ohittavin naisiin, niin miten se sitten tapahtuu. Ohittavat naisethan menevät ohi! Eikä niitä saa edes kiinni! Jos taas itse on ohittamassa, niin pitäisikö sitten naisen kohdalla hiljentää vauhti samalle tasolle ja alkaa iskeä. Huom. vauhtia hiljentäessä ei ole vielä edes nähnyt naista. Lisäksi kun minä juoksen yleensä illalla ja pimeässä, niin naiset voisivat kokea moisen käyttäytymisen vähän pelottavaksikin.
Sitä tosiseikkaa en tosin kiistä, etteikö lenkkipoluilla olisi eroottista väreilyä ja katseita. Harvoin ne vaan konkretisoituvat. Lähtisiköhän tuo juoksijanainen lenkille minun kanssani? Olisi ainakin yksi yhteinen harrastus.
Just sain kuulla, että ensi viikonloppuna on pikkujoulut ja ex-opiskelija kaverikin ilmoitit että tulee käymään. Eli otetaan sitten kaikki irti viikonloppuna :)) Yiiihaaa!
Yrittäjiä ollaan, ikää 32v. Viimeiset 4kk töitä koneen lailla. Mutta on sitä sit vaurastunutkin.
Ei kait yrittäjän kannata edes haaveilla suhteesta, ennen kuin tas€ on sitä luokkaa, et naisia joutuu potkimaan pois :) :)
Hommaa rullaluistimet. Kauniina kesäpäivänä lähde luistelemaan suositulle lenkkireitille. Kun luistelet sopivan naisen ohitse, jää istuskelemaan jollekin penkille ja avaa suusi kun neitokainen kävelee ohitsesi. Tai jos haluat vielä arvioida neitiä, anna sen kävellä ohitse ja pinkaise vasta sitten perään ja rullailet vierelle aloittaen keskustelun. Ihan pelkkä moi riittää avaukseksi ihan hyvin, ei siinä kummepia tarvi.
Tämä toimii ihan hyvin, mikäli nainen vain sattuu kiinnostumaan sinusta. Tai, no en ole kuin kerran kokeillut ja sillä kertaa nainen juoksi takiani 2x pitemmän lenkin mitä normaalisti ja pyysi vielä saattamaan kotiansa.
Muistuipas juuri mieleen, että onhan minua lenkkipolulla lähestytty ainakin kolme kertaa.
Hyvin monta vuotta sitten olin kesätöissä vieraassa kaupungissa ja pururadalla sattui juoksemaan vastaan paikallinen lätkäjoukkue. Minä olin tulossa kovaa vauhtia alamäkeen ja kiekkopojat rämpivät huomattavasti hitaammin ylöspäin, joten he näkivät enemmän kuin minä. Lennokas askellukseni kirvoitti joukkueesta aikamoisen älämölön, muttei kyllä tehnyt ollenkaan mieleni pysähtyä.
Samana kesänä pingoin urheilukentän ohi ja kuularingin kieppeiltä kuului "juma miten hyvännäkönen Adidas-merkki" tai jotain vastaavaa. Arvatkaas, missä kohdassa paitaani se merkki oli. Ei ole vaikeaa.
Tässä pari vuotta sitten lyhtypylvään alle pysähtynyt koiranulkoiluttaja huusi perääni, että älä tyttö juokse niin kovaa. Loppu jäi kuulematta, kun lisäsin vauhtia ja katosin illanhämärään. Se "tyttö" lämmittää vieläkin mieltä, ikää kun on vähän yli neljäkymmentä. Olihan silloin räntäsade ja pipot ja huput oli jokaisella silmillä, mutta silti. :)
Joo. Ei yritetä lenkkipolulla. Jos mies lähenee, minun askeleeni pitenee. Tämmöisellä melkein 180-senttisellä on kaiken lisäksi tosi pitkät kintut, joilla pinkoa menemään.
Minulla ei ole ihan noin jänniä kokemuksia kuin tällä pitkäsäärellä. Joka tapauksessa juokseva nainen on kaunis! Ei sille mitään voi, se tuo mieleen terveyttä, voimaa ja tahtoa pitää itsestä huolta. Lisäksi enemmän urheilevat saavat yleensä kivannäköisen vartalon.
Urheilevat ihmiset kai tuntevat jotain yhteenkuuluvuutta. Minun parhaimmat naiskokemukseni lenkkipolulta ovat kai sellaisia, kun saa neuvoa jotain eksynyttä lenkkeilijää, ja juosta sen kanssa johonkin sen tuntemaan paikkaan.
Itse ovoin kertoa tarinan elävästä elämästä. Tämä tapahtui tuossa 90-luvun alussa ja kaupunki on Turku.
Kävin aamuisin lenkillä samaa reittiä, vkonloppuisin tein yleensä jonkun pidemmän lenkin. Yhtenä kesänä alkoi joka pvä tulla vastaan yksi mieslenkkeilijä. Aluksi en kiinnittänyt sen ihmeemmin huomiota, mutta kun huomasin että ollaan aina samaan aikaan liikkeellä, jotenkin aloimme hymyilemään aina toisillemme :)
Kerran sitten menin lenkin jälkeen vielä uimaan ja kas vaan - sama lenkkeilijä oli siellä uimassakin :)
Siitä sitten jotenkin aika luonetevasti alettiin juttelemaan urheilusta jne. Ei sen ihmeempää, mutta sen jälkeen aamuisin aina alettiin moikkaamaan ja eräänä aamuna kyseinen mies pysähtyi ja vaihtoi lenkin suunnan samaksi kun minulla. Tyyliin "kun ollaan jo tuttuja niin voidaan varmaan juosta samaan suuntaan".
Asiaa tietty avitti että oltiin saman ikäisiä ja tyylisiä, eli molemmat kiinnostui toisesta. Samaa lenkkisuuntaa on sen jälkeen pidetty ja pari aloittelevaa pikkulenkkeilijääkin on tehty.
Joten kaikille lenkkeilijöille: totuus voi joskus olla tarua ihmeellisempää!
Tuo on varmaan ihanteellinen tavata ystävä. Juostessa ja sen jälkeen on tosiaankin rentoutunut olo, ja kyllä kai tuollaista voi tapahtuakin. Uiminen varmaan ratkaisi tuossa tilanteessa.
Kuulin aikoja sitten toisenlaisen lenkkipolkuflirttitarinan. Mies ja nainen juoksivat samalla lailla lyhyehköä pururatalenkkiä vastakkaisiin suuntiin, joten he näkivät toisensa aina kaksi kertaa kierroksella. Tätä jatkui päivästä toiseen (niilläkin oli samat lenkkiajat). Nämä alkoivat käydä sitten siellä silmäpeliä ja sitä hymyilyä keskenään.
Eräänä päivänä molemmat päättivät toimia. Molemmat vaihtoivat juoksusuuntaa! Sitten kun he tapasivat radalla, niin molemmat varmaan heti tajusivat tilannekomiikan ja sen mistä oli kyse.
Mutta käyny viimeksi baaris elokuun puolesvälis.Hyviä ryyppykamuja on nykyään niin vaikea löytää.Perheellisiä tai rahattomia sekä molempia.
aina samaa ja baareissa en käy kuin laivalla.