Luin juuri sähköpostin, jonka oli lähettäny veljeni asumiserossa oleva vaimo, ja viestin sisältö oli aika järkyttävää luettavaa. Tilanne on tämä:
Veljeni perheineen asuu ulkomailla. Veljeni on ollut asumiserossa vaimonsa kanssa noin vuoden verran. Kuulemma erosta oli puhuttu jo parin vuoden ajan sitä ennen. Veljeni kertoman mukaan ja mitä tiedän kälystä, niin hän on kovin äkkipikainen ja rahan käyttö on ollut hänellä ihan holtitonta. Avioliiton aikana vaimo on ollut kovin mustasukkainen veljestäni esim. kun hän tuli käymään yksin yhden lapsen kanssa vanhempieni luona. Sitten pari vuotta sitten hän sanoi minulle, että naapurin vaimo on kiinnostunut veljestäni jne. Veljeni on perussuomalainen mies, jolle tunteiden ilmaiseminen on vaikeaa ja hän uppoutuu työhönsä. Hän puhuu, kun sille on tarvetta. Nämä kaksi ovat kuin yö ja päivä. On ihme että ovat olleet yhdessä yli 10 vuotta.
Meidän perhetaustasta sen verran, että tunteita meillä ei ole näytetty avoimesti, ulkoisesti olemme saaneet melkeinpä kaiken mitä on haluttu. Erityisesti äidin on ollut vaikea näyttää tunteita, kun sitä ei hänenkään kotona tehty. Vuosien myötä hän on kovasti pehmennyt. Isä on meillä aina ollut se herkempi, joskin ehkä vähän jörö toisinaan. Meitä ei ole koskaan fyysisesti kuritettu eikä väkivaltaa ole meidän perheessä ollut. Ehkä enemmän olisi kiitosta saanut tulla.
Nyt sitten veljen vaimo meilasi minulle ja syyttää veljeäni sekä fyysisestä että psyykkisestä väkivallasta. Kuulemma fyysinen on loppunut parin ensimmäisen avioliitto vuoden jälkeen, mutta psyykkinen on jatkunut sen jälkeenkin. Veljen kertoman mukaan vaimo on itse halunnut tulla takaisin suhteeseen, mutta veljeni ei halua häntä takaisin. Vaimo arvelee, että veljelläni on narsistinen persoonallisuuden häiriö tai ainakin paljon siihen viittaavia luonteenpiirteitä. Hän pelkää veljeni ja lasten suhteen kärsivän, kun veljeni viettää kaiken aikaa internetissä sen sijaan, että keskittyisi perheeseen.
Mitä tulee narsistisiin piirteisiin niin, veljeni on mahdotonta myöntää olevansa väärässä ja on todellinen jääräpää. Vaimo ei tiedä sitä, mutta minä seurustelin pikkasen aikaa miehen kanssa, jolla oli vähän liikaa narsistisia piirteitä, joten tiedän asiasta jotain. Olen myös ammattini puolesta tutustunut asiaan.
Nyt en tiedä mitä tehdä tai ajatella. Ensimmäinen reaktio oli itku, mutta sitten mietin että yrittääkö vaimo nyt mustamaalata veljeni kun hän ei halua häntä takaisin saman katon alle. En haluaisi uskoa pahaa veljestäni, mutta tietäen suomalaiset väkivaltatilastot ja suomalaiset kasvatusmetodit niin mikään ei kummastuta minua enää. Meidän keskenäiset välit ovat asialliset, eivät kovin läheiset.
En haluaisi sotkeutua tähän, sillä koen etten millään pysty saamaan totuutta tietoon kuitenkaan, kun asun toisella puolella maapalloa. Vaimo haluaisi keskustella kanssani puhelimessa, mutta jotenkin minusta se tuntuu tarpeettomalta kun en voi tehdä mitään kuitenkaan. Olenko minä kylmä vai vaan yritän suojella itseniä mielipahalta??
Veljeni perheineen asuu ulkomailla. Veljeni on ollut asumiserossa vaimonsa kanssa noin vuoden verran. Kuulemma erosta oli puhuttu jo parin vuoden ajan sitä ennen. Veljeni kertoman mukaan ja mitä tiedän kälystä, niin hän on kovin äkkipikainen ja rahan käyttö on ollut hänellä ihan holtitonta. Avioliiton aikana vaimo on ollut kovin mustasukkainen veljestäni esim. kun hän tuli käymään yksin yhden lapsen kanssa vanhempieni luona. Sitten pari vuotta sitten hän sanoi minulle, että naapurin vaimo on kiinnostunut veljestäni jne. Veljeni on perussuomalainen mies, jolle tunteiden ilmaiseminen on vaikeaa ja hän uppoutuu työhönsä. Hän puhuu, kun sille on tarvetta. Nämä kaksi ovat kuin yö ja päivä. On ihme että ovat olleet yhdessä yli 10 vuotta.
Meidän perhetaustasta sen verran, että tunteita meillä ei ole näytetty avoimesti, ulkoisesti olemme saaneet melkeinpä kaiken mitä on haluttu. Erityisesti äidin on ollut vaikea näyttää tunteita, kun sitä ei hänenkään kotona tehty. Vuosien myötä hän on kovasti pehmennyt. Isä on meillä aina ollut se herkempi, joskin ehkä vähän jörö toisinaan. Meitä ei ole koskaan fyysisesti kuritettu eikä väkivaltaa ole meidän perheessä ollut. Ehkä enemmän olisi kiitosta saanut tulla.
Nyt sitten veljen vaimo meilasi minulle ja syyttää veljeäni sekä fyysisestä että psyykkisestä väkivallasta. Kuulemma fyysinen on loppunut parin ensimmäisen avioliitto vuoden jälkeen, mutta psyykkinen on jatkunut sen jälkeenkin. Veljen kertoman mukaan vaimo on itse halunnut tulla takaisin suhteeseen, mutta veljeni ei halua häntä takaisin. Vaimo arvelee, että veljelläni on narsistinen persoonallisuuden häiriö tai ainakin paljon siihen viittaavia luonteenpiirteitä. Hän pelkää veljeni ja lasten suhteen kärsivän, kun veljeni viettää kaiken aikaa internetissä sen sijaan, että keskittyisi perheeseen.
Mitä tulee narsistisiin piirteisiin niin, veljeni on mahdotonta myöntää olevansa väärässä ja on todellinen jääräpää. Vaimo ei tiedä sitä, mutta minä seurustelin pikkasen aikaa miehen kanssa, jolla oli vähän liikaa narsistisia piirteitä, joten tiedän asiasta jotain. Olen myös ammattini puolesta tutustunut asiaan.
Nyt en tiedä mitä tehdä tai ajatella. Ensimmäinen reaktio oli itku, mutta sitten mietin että yrittääkö vaimo nyt mustamaalata veljeni kun hän ei halua häntä takaisin saman katon alle. En haluaisi uskoa pahaa veljestäni, mutta tietäen suomalaiset väkivaltatilastot ja suomalaiset kasvatusmetodit niin mikään ei kummastuta minua enää. Meidän keskenäiset välit ovat asialliset, eivät kovin läheiset.
En haluaisi sotkeutua tähän, sillä koen etten millään pysty saamaan totuutta tietoon kuitenkaan, kun asun toisella puolella maapalloa. Vaimo haluaisi keskustella kanssani puhelimessa, mutta jotenkin minusta se tuntuu tarpeettomalta kun en voi tehdä mitään kuitenkaan. Olenko minä kylmä vai vaan yritän suojella itseniä mielipahalta??
Vastaukset 3
Vanhimmat
sekaannu veljieni ja heidän vaimojensa asioihin. En vastaa edes jos pyydetään neuvoa. Jokainen tehköön niin kuin oma sydän ja järki sanoo. En tunne heidän asioitaan ja olosuhteitaan (tai veljiäni) niin hyvin, että alkaisin asiantuntijaksi heidän väleihinsä. Mielestäni jokainen hoitakoon keskinäiset välinsä keskenään. Paremminhan omat asiansa tietävät. Eikä tulisi mieleenkään alkaa analysoimaan kauempaa veljieni (tai siskojenkaan) terveyttä tai henkistä tilaa.
Tata samaa minakin olen ajatellut ja kun en tunne olosuhteita puolin tai toisin niin on parasta pysya erossa.
Mikseivät eroa jos on noin vaikeaa. Mitä järkeä on olla tuossa tilanteessa asumuserossa?? Ei tilanne ainakaan paremmaksi muutu.