Miksi mies ei koskaan kehu?

Se ei pohjimmiltaan rakasta sua vaan pitää sua teknisesti niin hyvänä kumppanina että koittaa sillä elää parisuhdetta.

Suhteenne tulee toimimaan 3-6 vuotta ja sitten mies lähtee.

Asia silleen itsellä päällä että pari viikkoa sitten heitin eropaperit vaimolleni. En minäkään häntä juurikaan kehunut; pohjimmiltani en kokenut että mitään kehuttavaa olisi vaikka hän "hyvä kumppani" olikin. Rakkaus vain puuttui, sellainen rakkaus joka tahtoo tukea ja kannustaa toista.

Jos oikein kovasti yrität, kerit kesknäsi itsesi parhaaseen yritykseen - laihdutat ne kilot pois, pehmenet henkisesti, jätät sen epävarmuuden taaksesi ja LOISTAT oikeasti...

... sitten se on sulle vielä mahdollista saavuttaa mies oikeasti. Vaimoni suuntautui just päinvastoin (lössähti, muuttui vittumaiseksi jne jne) ja siksi koko suhde luhistui kaiken kunnioitukseni kaikotessa. Toki olisin voinut tehdä paljon enemmän hyviä asioita mutta oikeastaan en halunnut. Jos olisi ollut todellakin aihetta niin ehkä sitten toisin. Mutta kun ei.

Näin. Löydä se voima itsestäsi ... ja ellet löydä niin rehellisesti sanottuna sun on parempi lähteä ja etsiä sellainen mies jolle olet oikeasti "löytö" etkä vain periaatteessa hyvä kumppani.

Ei minuakaan mieheni koskaan kehunut millään tapaa meidän kolmivuotisen taipaleen aikana. Ei kertaakaan, vaikka itsellä oli kyllä tapana häntä kehua myös (kuten sinun tapauksessasi). MUTTA! Kyllä täysin tuntemattomia kehui niin kauniiksi, upeiksi ja ihaniksi. Et ole pimeä päästäsi :)

Ja varmasti joku tulee vittuilemaan sinulle ettet kehuja (eikä kukaan muukaan saman kokenut) ansaitse. Niitä idiootteja nyt on joka lähtöön, turha niitä edes huomioida.

Olette kuitenkin olleet vasta vuoden yhdessä, eli en usko että arki olisi suhdetta vielä lamauttanut. Kun ei niitä kehuja sanomasi mukaan ole koskaan tullut. Kehuuko hän muita? Pitääkö hän sinua pelkkänä ovimattona? Aikuisia kuitenkin olette niin uskoisin ensimmäisen keinon olevan puhuminen. Kerro hänelle kuinka pahalta tuntuu, minä kyllä tiedän millaista se on kun se kaikista läheisin ihminen ei tunnu noteeravan sinua minään muuna kuin... jonain, en keksi nyt mitään :)

Et ole ainoa.

Tutulta kuulostaa, ollaan vuoden verran oltu yhdessä
kertaakaan ei kaveri ole kehunut millään lailla, eikä mistään asiasta. Ei edes hyvästä ruuasta. Taitaa olla aivan mäntti.

Jäätä se.

suhdetta takana 9 vuoden verran enkä koskaan kuule olevani yhtään mitään enkä hyvä yhtään missään. Ensimmäisen vuoden aikana ehkä joskus tuli palautetta/kehuja, mutta sen jälkeen ei mitään positiivista. Ja kyllä, olen tästä aiheesta avautunut puolisolle, että olisi se niin kivaa, jos joskus voisit jotain sanoa oma-aloitteisesti tai olla edes millin verran mustis, mutta ei niin ei.
Itse olen sen todennut, ettei sillä ole nähtävästikään mitään väliä, laittaudunko vai en, reaktio on sama, ei mitään.

paitsi että olen kyl ihan hoikka eikä mitään vikaa ulkonäössäni ainakaan ole :) Siltikään mies ei ole ikinä kehunut kauniiksi, ollaan kyllä vasta pari kk tapailtu. Mutta olen tottunut että miehet aina kehunut heti alusta alkaen. Itsekin kyllä kehun, muttä tätä miestä ei enää tee mieli kehua, kun ei sekään ikinä sano mitään, vaikka kuinka laittaudun häntä varten kun lähdetään vaikka jonnekin, ja kaikkien muiden miesten päät kääntyy.. :/ Onkohan se ujo tms?

Monet suomalaiset miehet on vaan tollasia tuppisuita mitä kehumiseen tulee. Ikävä kyllä, enkä ratkaisua niiden suiden avaamiseen tiedä. Omani on kans sellanen et ikinä en saa kuulla mitään suoria kehuja. Joskus jos itse kujertelen miehelle hänen olevan ihana tms. niin sillon saattaa vastata et niin säki mut siinäpä onki sit about kaikki mitä saan kuulla. Negatiivisia huomautuksia kyllä riittää, mut onneksi ne koskee vaan kotitöihin liittyviä tekemisiä tai tekemättä jättämisiä, ei mun ulkonäköäni tai olemustani. Itse kehun miestä usein millon mistäkin.

Ja exänikin oli ihan samanlainen, lisäksi sille tuntu olevan ylivoimasen vaikeeta sanoo "rakastan sua", nykyinen sentään pystyy siihen vaik on sekin harventunu... Pari vuotta ollaan oltu yhdessä. Ja mitä ulkonäön kehumiseen tulee, ei pitäs olla niin vaikeeta. Mun olemuksessa ei oo suuremmin valittamista, oon hoikka ja perusnätti. Ja kyllähän jokaisesta edes jotain kaunista löytyy, vaikka kuin olis susiruma! Jos jollain onkin vaikka ylimäärästä vyötäröllä niin ei sen pitäs olla este esim. kauniista silmistä kehumiselle!

Pinnallistahan tämä on, mutta nainen vaan kipeästi kaipaa palautetta olemuksestaan varsinkin omalta kumppaniltaan. Ei vieraan miehen kehu lämmitä ollenkaan samassa määrin kuin oman rakkaan hyväksyvät ja lämpimät sanat. Kehu on merkki siitä, että olet tullut nähdyksi ja hyväksytyksi, ei kukaan halua olla näkymätön. Jos kumppani ei ikinä kehu mistään, niin tulee tunne ettei hän huomaa toisen hyviä puolia. Ja jos ei huomaa, niin ei varmaan älyä arvostaakkaan? Tällaisia ajatuksia pyörii naisen päässä kun mies ei huomioi tavalla, jota nainen kaipaisi.

Ja puhuttu on. Olen kertonut miehille moneen kertaan, miten tärkeää olisi saada positiivista palautetta, mukavia sanoja omalta kumppanilta. Että kaipaan sellaista. Miehet nyökyttelee ja ymmärtävät kyllä, kerran pari saattavat muistaa, mutta pidemmän päälle käytöksessä ei mikään muutu. Exälle ei mennyt perille, eikä oikein nykyiseenkään tunnu puheet konkreettisemmin vaikuttavan. En tiedä mikä tehoais. Ne ikävät kommentit ja miehen jäkätykset olis niin paljon helpompi sietää, jos joskus kuulis itsestään jotain hyvääkin kommenttia...

Kysyin äsken mieheltäni että olenko"löytö" vai teknisesti vaan hyvä kumppani. Vastas vaan että "Jaa-a, en oikee tiiä et ootko lintu vai kala...jutellaan siitä sitten myöhemmin" Siis niin ku häh!? Mitä tämäkin sit oikee tarkottaa? Ei hyvältä kuulosta...Tämäkin tieto keskellä työpäivää. On kiva vastata ihmisille puhelimeen itku kurkussa. Eikö hän rakastakkaan mua vai mitä tässä pitäisi ajatella? Juuri muutettiin yhteen ja molemmilla aikasmoiset lainat. Rakastan häntä yli kaiken ja ollaan suunniteltu yhteistä tulevaisuutta lapsineen jne.(Hänellä on entuudestaan silti jo 3 ihanaa lasta)En tiedä mitä tehdä jos hän nyt särkee sydämeni. Ei olla edes riidelty, ainoastaan pientä normaalii kinaa. Tuntuu että multa putoaa pian pohja elämästä...

painoa normaalille tasolle? Lopeta mässäily! Tsemppiä!!

Olen ollut mieheni kanssa yhdessä 13 vuotta ja siitä naimisissakin jo 8 vuotta. En rehellisesti sanottuna edes muista milloin mies olisi viimeksi kehunut minua. Ehkä joskus suhteen alkuaikoina? Vaikka jo silloin sain kuittia, että vatsassani on vähän röpöä... (olen 172 cm pitkä ja painoin silloin 55 kg!! Nykyään painoa on lähemmäs 80 kg, mutta olen kolme lasta synnyttänyt ja viimeistä imetän edelleen, joten kilot hupenee kyllä imetyksen jälkeen.. MUTTA eipä ole mikään hoikka tai edes normaalipainoinen enää mieskään!)...

Olen siivonnut ja laittanut ruokaa, aamupalaakin, ja niistäkään ei koskaan mitään kommenttia, käytän lapset harrastuksissa, koska hän ei jaksa niitäkään hoitaa. Joskus olen huomauttanut, että "huomaatko, että olen siivonnut?" -huomaan. "Olis kiva, jos kommentoisit edes, että kiva kun oot siivonnut" -Kiva kun oot siivonnut. MUTTA EI OMA-ALOTTEISESTI MITÄÄN. Tuntuu, että olen vain ilmaa. Ehkä kerran kuussa tarpeellinen, että mies saa tyydytettyä itsensä. Muuhun ihan turhake. Pelkkä itsestäänselvyys, jolle voi murahdella miten sattuu.

Miksi hitossa olen tämmöisessä suhteessa? EN TODELLA TIEDÄ. Minun rahoilla on saatu asuntolainakin, ilman minua ei ukko olisi saanut tätäkään. Minun rahoilla käydään kesälomareissuilla, enpä muista onko kuulunut mökkimajoituksen jälkeen kiitosta. Meillä on myös kolme ihanaa lasta, mutta isänsä vaan toitottaa joka vitun ilta kuinka lapset ovat pilanneet elämän. Ei edes heistä kiitollinen älyä olla!! Olen harrastanut ennen mieheni tapaamista musiikkia intohimoisesti, osaan soittaa monia soittimia ja laulaa, mutta EN KOSKAAN ole kuullut mieheni suusta yhtään kehua niihinkään liittyen. Hymähtelee vaan, jos nyt hetken soitan harvoin pianoa. Jostain vitun kummallisesta syystä ilmeisesti vielä odotan, että hän vanhetessaan muuttuisi paremmaksi, koska ei minulla ole paremmastakaan tietoa.

Tässä vanhempi mies 56v.
Sanoisin että jos mies ei kunnioita kumppaniaan niin ei se myöskään kehu häntä.
Itselläni on kertynyt kokemusta molemmin puolin.
Ensimmäinen vaimo oli lasteni äiti mutta en osannut häntä arvostaa enkä kehua ja niin tuli ero.
Seuraava suhde kesti vuoden jonka aikana sain maistaa omaa lääkettäni. Tyyppi oli vain yhden asian perässä ja homma kosahti siihen.
Kolme vuotta elin itsekseni kunnes kohdalle osui ihmisolio jonka vuoksi siirrän pilvet pois kuun edestä.
Hän palvoo minua ja toisinpäin. Yhdeksäs vuosi alkaa ja sama homma toimii.