Kaverini tilanne inspiroi ja syntyi seuraava teksti. Mitä mieltä olette asiasta? Päätin pohtia asiaa vähän harvinaisemmasta näkökulmasta :) enkä väitä näiden olevan mitään totuuksia.
Kadehdittu kaunotar(ko?)
Maailmassa on paljon tyttöjä, joista kaikki tykkäävät ja haluavat seurustella heidän kanssaan. Näitä ihmisiä kahdehditaan paljon ja aika pian liikkuukin jo huhu kunka itsekkitä ja omahyväisiä he ovat. Jotkut tottakai voivat muuttua tällaisiksi, mutta niin ei käy läheskään kaikille. Monilla empatia ja nöyryys muita kohtaan on tallella.
Asioita ajatellaan harvoin suositun tytön kannalta.(Joskus siis suosio voi olla pelkästään synnynnäistä ja viatonta, eikä itse opittua ja kerättyä) Tytön ei tarvits kun hymyillä tai nauraa kerran jonkun vastakkaisen sukupuolen jutulle, niin pian on jätkiä rivissä hänen hurmiossaan.
Ihailijat Jakautuvat niihin aktiivisiin, jotka tekevät kaikkensa tytön puolesta ja vaikka ovat kuulleet sanan ei kymmeniä kertoja, käyttäytyvät yhä, kuin eivät olisi kuulleet sitä. On myös niitä aktiivisia, jokta hakeutuvat tytön juttusille joko silmätysten tai sitten mesessä/puhelimella. Lisäksi näiden lisäksi ulkopuolelle jää vielä suuri huomaamaton joukko, joidenka päiväunissa tyttö on pääosassa.
"Onhan se nyt helppoa elää kun kaikki tykkää susta" -lauseen voi kuulla monien suusta. Vai onko sittenkään se eläminen niin helppoa, kun kuvittelisi? Väitän että jos ei sen vaikeampaa kuin yksinäisyys, niin ainakin vaikeaa. On olemassa niitäkin tyttöjä, jotka tietävät miltä toisesta tuntuu kuulla, etteivät tunteet olekaan molemminpuoliset. (Ja ovat ehkä joskus itsekin saaneet kokea sen saman)
Kun näitä tapauksia, joiden kanssa tunteet eivät ole olleet samanlaiset alkaa olemaan jo monia tai puhutaan jo kymmenistä, alkaa yhden ihmisen harteilla olemaan aika suuri taakka. Kuitenkin hyvin moni tietää kuinka kurjalta tuntuu tuottaa jollekkin pettymys. Samalla kun epätoivoiset ihastujat itkevät rakkautensa menettmämistä, itkee joku tyttö sitä, miten monelle on joutunut kieltäytymään treffeistä, sanomaan mahdollisimman kauniisti että tunteet eivät nyt oikein kohtaa tai sanomaan lopulta suorat sanat kun joku ei vielä vuosienkaan jälkeen ymmärrä, että pitäisi siirtyä elämässänsä eteenpäin.Niinpä sitä tyttö joutuu elämään jatkuvassa ahdistuksessa toisille mielipahan aiheuttamisesta.
Entäs kun tyttö alkaa seurustelemaan? Maailman kirjat menevät sekaisin. Sitten ehkä jopa poikaystäväkin saa oman osansa katkerista ihailijoista. Vaikka jokaisesta tytön ihailijasta päällepäin ei näkisi heti, suuttuvat he jokatapauksessa vähintään päänsä sisällä ja jotkut aivan avoimesti. Voiko tälläinen tyttö siis edes saada oikeita poikaYSTÄVIÄ? Vai koostuvatko nekin vain expoikaystävistä, jotka yrittävät pitää yllä perinteistä "pysytään aina kavereina" -chlisetä? (Ja ehkäpä vaan saadakseen tytön takaisin vielä jonakin päivänä)
Kadehdittu kaunotar(ko?)
Maailmassa on paljon tyttöjä, joista kaikki tykkäävät ja haluavat seurustella heidän kanssaan. Näitä ihmisiä kahdehditaan paljon ja aika pian liikkuukin jo huhu kunka itsekkitä ja omahyväisiä he ovat. Jotkut tottakai voivat muuttua tällaisiksi, mutta niin ei käy läheskään kaikille. Monilla empatia ja nöyryys muita kohtaan on tallella.
Asioita ajatellaan harvoin suositun tytön kannalta.(Joskus siis suosio voi olla pelkästään synnynnäistä ja viatonta, eikä itse opittua ja kerättyä) Tytön ei tarvits kun hymyillä tai nauraa kerran jonkun vastakkaisen sukupuolen jutulle, niin pian on jätkiä rivissä hänen hurmiossaan.
Ihailijat Jakautuvat niihin aktiivisiin, jotka tekevät kaikkensa tytön puolesta ja vaikka ovat kuulleet sanan ei kymmeniä kertoja, käyttäytyvät yhä, kuin eivät olisi kuulleet sitä. On myös niitä aktiivisia, jokta hakeutuvat tytön juttusille joko silmätysten tai sitten mesessä/puhelimella. Lisäksi näiden lisäksi ulkopuolelle jää vielä suuri huomaamaton joukko, joidenka päiväunissa tyttö on pääosassa.
"Onhan se nyt helppoa elää kun kaikki tykkää susta" -lauseen voi kuulla monien suusta. Vai onko sittenkään se eläminen niin helppoa, kun kuvittelisi? Väitän että jos ei sen vaikeampaa kuin yksinäisyys, niin ainakin vaikeaa. On olemassa niitäkin tyttöjä, jotka tietävät miltä toisesta tuntuu kuulla, etteivät tunteet olekaan molemminpuoliset. (Ja ovat ehkä joskus itsekin saaneet kokea sen saman)
Kun näitä tapauksia, joiden kanssa tunteet eivät ole olleet samanlaiset alkaa olemaan jo monia tai puhutaan jo kymmenistä, alkaa yhden ihmisen harteilla olemaan aika suuri taakka. Kuitenkin hyvin moni tietää kuinka kurjalta tuntuu tuottaa jollekkin pettymys. Samalla kun epätoivoiset ihastujat itkevät rakkautensa menettmämistä, itkee joku tyttö sitä, miten monelle on joutunut kieltäytymään treffeistä, sanomaan mahdollisimman kauniisti että tunteet eivät nyt oikein kohtaa tai sanomaan lopulta suorat sanat kun joku ei vielä vuosienkaan jälkeen ymmärrä, että pitäisi siirtyä elämässänsä eteenpäin.Niinpä sitä tyttö joutuu elämään jatkuvassa ahdistuksessa toisille mielipahan aiheuttamisesta.
Entäs kun tyttö alkaa seurustelemaan? Maailman kirjat menevät sekaisin. Sitten ehkä jopa poikaystäväkin saa oman osansa katkerista ihailijoista. Vaikka jokaisesta tytön ihailijasta päällepäin ei näkisi heti, suuttuvat he jokatapauksessa vähintään päänsä sisällä ja jotkut aivan avoimesti. Voiko tälläinen tyttö siis edes saada oikeita poikaYSTÄVIÄ? Vai koostuvatko nekin vain expoikaystävistä, jotka yrittävät pitää yllä perinteistä "pysytään aina kavereina" -chlisetä? (Ja ehkäpä vaan saadakseen tytön takaisin vielä jonakin päivänä)
Vastaukset 11
Vanhimmat
Kun ikää tulee lisää, ymmärtää, ettei kaunudella ole noin suurta merkitystä ihmissuhteissa, kahdetimisessa tms.
Eikä (aikuiset) miehet ole ollenkaan noin yksiselitteisiä ja jopa tyhmiä kuin annat ymmärtää. Ei pidä antaa liian suurta merkitystä tavallisille asioille varsinkaan ihastumisvaiheessa; ihastumisia tulee ja menee.
Ei ole olemassa tutkittua tietoa tms. että kauniit ihmiset olisivat jotenkin tyytyväisempiä elämäänsä eikä myöskään toisinkaan päin.
Kauneus on aina katsojan silmissä joten yleispätevää kauneutta ei sinällään ole olmeassa eikä silloin myöskään naista, joka viehättäisi kaikkia miehiä.
Nämä on kuitenkin sellaisia asioita, jotka jokainen joutuu käsittelemään ja löytämään oman tapansa pärjätä niiden kanssa. Siis sehän nyt on melko turhanpäiväistä pohdiskella mitä kauneus on yms. ihan käytännön kannalta. Ihan perusteltua sinänsä ajatella, että mitään "kauneutta sinänsä" ei ole. Sosiaalisia ja muita normeja, biologisia vaistoja ja taipumuksia. Ongelma varmaan on, että se kauneuden kokemus on kuitenkin niin kamalan todellinen, miten tahansa sen selittää. Kaipa siitäkin iän myötä pääsee yli.
Harva uskoo olevansa niin kaunis kuin on tai voisi olla, enkä edes tiedä onko se sääli vai hyvä asia. Tätä perustelen sillä, että olen ikäväkseni havainnut kauneuden olevani eräällä tavalla samanlaista kuin valta. En usko, että sen pitäisi olla, mutta jotenkin niin tuntuu usein olevan. Tästä eräänä osoituksena eräiden innostus naisten hunnuttamiseen ja piilottamiseen.
Huomattavasti mielenkiintoisempaa lukea ihmisten omia kokemuksia ja niihin pohjaavia näkemysiä, mutta yritin tässä vain tuoda esille, että mielestäni tähän kätkeytyy ihan oikeita ja keskustelemisenarvoisia asioita.
Odottelet varmaan, että saat säälipisteitä täältä. Krhm, siis kaverisi saa. Jos tuo olisi oikeasti ongelma, siitä pääsisi helposti eroon vaikkapa lihottamalla, käyttämällä rääsyjä, meikkaamalla rumasti, jne.
Ei silti, tiedän kyllä miltä sinusta tuntuu, koska olen tavallaan samanlaisessa asemassa. Olen rikas. Ja jatkuvasti on jos jonkinlaista ruikuttajaa lahkeen helmassa kiinni. Meillä on kuitenkin yksi ero. Minä olen tehnyt ihan helvetisti töitä menestykseni eteen. Sinä et ole tehnyt mitään muuta kuin ruikuttanut siitä, kuinka vaikeaa sinulla on.
Sinusta on ikävää, kun joudut liiallisen ihailun kohteeksi. Rumista ihmisistä on ikävää, kun heitä haukutaan, nolataan julkisesti, syrjitään, poljetaan maanrakoon ja halveksutaan. Ja useimmiten pahimmat halveksujat ovat juuri sinun kaltaisiasi. Monestiko joku ruma ihminen on saanut sinut pahalle mielelle, muuten kuin ilettävällä olemuksellaan?
Parempi, että lopetan viestin tähän. Rupeaa niin sapettaan tuommonen saatanan ruikutus siitä, kuinka helppoa elämä on. Kokeiles lihottaa 50kg ja ruveta pukeutumaan rääsyihin. Kyllä sitten tiedät, mitä vaikea elämä on oikeasti.
Muutaman sellaisen ihmisen olen tuntenut, joissa ihan todella yhdistyy herkkyys ja sisäinen ja ulkoinen kauneus, ja sitä myöten voin uskoa että tuollainen surumielisyys toistuvasta pettymyksen tuottamisesta voi olla totta... vaikkakin harvinaista, niin paljon tavallisempaa on että kaunotar vetäytyy tylyyn kuoreensa.
Ja varmaan tuollainen herkkä ihminen joutuu olemaan koko ajan vähän varpaillaan kanssakäymisessä vastakkaisen sukupuolen kanssa suojellakseen itseään, ettei taas joutuisi siihen samaan tilanteeseen, ja se on epäilemättä stressaavaa.
ufojuttu.
Jotkut nuoret miehet valittavat täällä, että miksi nuoret naiset ovat koppavia ja katsovat heitä nenä pystyssä. No ihmekö tuo, sillä onko toista yhtä ihailtua ryhmää kuin nätit nuoret naiset. Heidän peräänsähän kuolaavat niin murrosikäiset pojanklopit, joille he ovat vielä vain masturbaatiounelmien materiaalia, oman ikäiset miehenalut, joita he voivat pallottaa mielensä mukaan, kuin myös me puolta vanhemmat itsevarmat ja charmikkaat miehet, jotka pelaamme taitavammin tuota halujen peliä. Niin, tätähän ei sovi sanoa, mutta nuoren naisen poskenpehmeä iho, ihana vasta parhaaseen loistoonsa muotoutunut vartalo ja vielä kiihoittavalla tavalla hapuileva keimailu purevat meihinkin, ja ihanan kahdeksantoistavuotiaan nymfin lähtiessä eroottissävyisen flirttailun leikkiin aikuinen mies saa tuntea olevansa kuin nälkäinen susi, jota tyhmänrohkea lammas kujeillaan kiusaa... ei ole epäselvää että saalistaja on niskan päällä, jännitys piilee siinä laukaiseeko jokin kuitenkin saaliin pakoreaktion ja upottaako hampaansa ensin uhrin somaan kaulaan, ihanaan mahaan vai kiinteään pakaraan. Nuoret naiset, nauttikaa tästä ja iskemisen helppoudesta kun voitte, sillä se kestää vain aikansa, ja jonakin päivänä huomaatte että vastaan tulevien miesten katseet kääntyvät nuorempien, kiihottavampien ilmestysten perään... silloin on kiire iskeä, tai kehittää sellaiset sosiaaliset taidot jolla paikata sitä, ettei saalis tule enää vain vietin vetämänä täkynsä luo.
miksikö nauratti, siksi...
kun tulin hyvälle tuulelle kirjoituksestasi, näinhän se on miten kirjoitit.
Jooops... minä olen nostanut ikähaitaria, pakko repii edes iloa siitä että, saan pappaiäisten silmät vilkkumaan, iskemään en ala, muuta ko silmääni... :)
olet aloittaja itse, hohhoijaa teidän kanssa.
Se ettet voi uskoa että monet miehet ajattelevat siten kuten kirjoitin, kertoo vain siitä, että naiset eivät todellakaan ymmärrä miehiä...
uskon että olet mies. Sen huomasin jo aloituksesta.
miettinyt että vähemmän kauniilla on paljon helpompaa kun minulla pyörii välillä aivan liikaa miehiä ympärillä. Vähemmästäkin sekoaa!!