Olen tuntenut naiseni hyvin reilusti yli 2 vuotta... kohta 2,5 vuotta ja vajaa vuosi ollaan vakavasti seurusteltu ja muutettiin saman katon allekin. Varsinaisia riitoja ei ole ollut, mutta aika ajoin nainen alkaa valittamaan että olen hänelle todella hyvä mies, mutta: jotain hän tuntee puuttuvan. Lisäksi hän on paljastanut että hänellä on edelleen tunteita eksäänsä kohtaan. Hän on sanonut että olisi parempi erota, mutta sitten kuitenkaan hän ei eroakaan. Tunnen pahaa oloa, sillä vaikka oikeasti tunnen suunnattomasti tunteita häntä kohtaan, on äärettömän raskasta kun ei tiedä milloin hän seuraavaksi alkaa puhumaankin erosta tai eksästä tms. Hän on jopa katsellut kämppiäkin, mutta sitten alkanut valittamaan: "ei mulla ole varaa tollaseen takuuvuokraankaan, en muutakaan". Tuntuu kuin hän ei osaisi pärjätä yksikseen ja tehdä "hurjan isoja" itsenäisiä valintoja kuten muuttaa tms. ja siitäkin syystä roikkuu minun kanssa täällä saman katon alla. Tunteeni ovat suunnattomat häntä kohtaan, mutta eihän tässä silti taida olla mitään järkeä enää. En haluaisi jättää, mutta tuntuu että emäntä haluaisi ainakin osin, mutta ei saa sitä sitten loppuun asti aikaiseksi. Vaikka tunteet ovat suuret enkä tunne että voisin elää ilman häntä, en silti usko että jaksan kauaa tällaista "eroan en eroa, eroa en eroa, olet ihana, mut en tunne sua kohtaan tarpeeks, olet ihana en jätäkään sua"-tyylistä palloilua. Vaikka kuinka olen kiintynyt tähän naiseen, alkaa tuo palloilu syödä toden teolla yöunia ja kiinnostusta opiskeluun ja työhön. Mitä teen? En haluaisi menettää, mutta en toisaalta halua suhdetta jossa toinen ei ole niin tyytyväinen kuin toinen. Olen tässä surrut paljon ja pelännyt että hän jättäisi, mutta nyt pikkuhiljaa olen oppinut ajattelemaan asiasta toiselta kantilta. Olen nimittäin alkanut ajattelemaan, että jos en kelpaa siitä huolimatta että ahkerasti teen hommia opiskelun ohella, käyttäydyn asiallisesti, hellin häntä lahjoilla ja käytökselläni, siivoilen, tiskailen, pidän yleensäkin huolta kämpästämme, olen savuton, en ryyppäile, niin en sitten ilmeisesti voi hänelle kelvata, sillä parhaani olen jo tässä tehnyt. Siltikin, vaikka osaan ajatella näin asiasta, en voi mitään: kipeää tekee ja itkettää.
nainen haluaa erota ja sitten ei kuitenkaan
katkerasti itkevä mies
92793
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Niinhän se on että naiset rakastuvat renttuihin. Vaikka mies olisi mitä muuta tahansa niin jos hän on tylsä (niinkuin minä esim) niin se ei oikein houkuttele... Et sentään sinä ole itsesyytövaiheessa näköjään :) Juuri eronneena sitä käynyt tässä miettimään omia vikojaan niin se ideoiden puute (esim yhteiseen tekemiseen) tulee ensimmäisenä mieleen. Tiedä siten miksi tätä tässä selitän ja enhän minä tiedä minkälainen innovaatiomaakari sinäkin oikeasti olet :)
joopas eipäs.? See tosiaan syö miestä.Sinun täytyy kylmettää tunteet tätä naista kohtaan.Se on vaikeeaa mut muuta ei ole tehtävissä jos haluat elämäs kuntoon.Nainen ei tiedä itsekkään mitä haluaa.On tavallaan umpikujassa.Ala yksin käymään ulkona ja kavereilla.Että vaihtoehdot on vähissä.Sinä voit muuttaa tlanteen mut se vaatii HENKISTÄ KANTTIA.!!
Joskus naiselle täytyy antaa asiat, kuten ne ovat et sillei hei! Ilmoita hänelle, että omalta osaltasi löysässä hirressä riippuminen saa riittää, ja että on aika tehdä päätös. Näytä hänelle kova puolesi, äläkä vain nysvää ja arvo sekä ryve itsesäälissä. Todennäköisesti tämä avaa naisellesikin uuden maailman, mutta jos ei avaa, niin sitten ei. Silloin jatketaan eteenpäin.
Kyllä kilteille miehille on suuri sosiaalinen tilaus, vaikka Tepon kaltaiset rentut usein syövät kerman kakun päältä et sillei hei!
Sinä ja muutkin ovat antaneet asiallisia vinkkejä, mutta yksi tärkeä täsmennys on tehtävä: tämä eksä jota muija on myöntänyt kaipaavansa on minuun verrattuna totaalinen nössö ja minä häneen verrattuna "pahis". Eli en usko että hän siksi olisi jättämässä, että olisin liian kiltti hänelle... olen toki hänen mukaansa "100% kunnollinen mies" ja muutenkin elämäntavoiltani oikeilla raiteilla (en juo, polta ja urheilen paljon) ja juuri sellaista minun kaltaistani hän sanoo haluavansakin. Mutta silti hän sanoo välillä, ettei tunne tarpeeksi minua kohtaan. Juttumme alkoi kaveripohjalta ja hän sanoo, että hän haluaisi kokea "rakkautta ensisilmäykseltä" ja että tämä meidän suhteemme alku oli jotenkin liian "epäromanttinen", kun homma alkoi kaveripohjalta ja siitä kuumeni ensin seksiin ja siitä sitten vakavaksi suhteeksi.
Surullista kuulla että näin moni on samassa tilanteessa kuin sinä ja minä. Itselleni kävi sama juttu ja kaksi kertaa olen tehnyt päätöksen miehen puolesta vaikka hän on ollut se joka eroa halusi.3 vuotta tuota jatkui, ensin minä otin ja lähdin ensimmäisestä asunnostamme ja lisäksi vielä avustin exää uuteen muutossa ja vanhan loppusiivouksessa. Sitten palasimme takaisin yhteen, mies muutti minun asuntooni ja olin onneni kukkuloilla. Mikään ei ollut kuitenkaan muuttunut vaan sama helvetti ja välinpitämättömyys ja jättämisellä uhkailu jatkui.Minä olin se joka rakasti ja hoivasi, osteli lahjoja, hoiti kodin, antoi hellyyttä ja teki kaikkensa että toisella olisi hyvä olla. Mikään ei riittänyt. Mies uhkasi joka riidan/erimielisyyden tullen erota, jättää minut koska "rakkaus ei yksinään riitä","koska halusi vielä elää kun on nuori","koska se jokin puuttui".JOten, viime viikon ma pakkasin hänen tavaransa ja ukko sai mennä.Päätin että tämä hyväksikäyttö ja henkinen helvetti loppuu nyt!Helppoa ei ole ollut, ruokaa en ole juuri syönyt ja olo on heikko. Olen kuitenkin hakenut ja saanut apua.Nyt alan pikkuhiljaa ymmärtämään ettei meidän suhteessa ollut kyseessä rakkaus, vaan molemminpuolinen sairas riippuvaisuus ja toisen täydellinen kykenemättömyys tehdä isoja vaikeita ratkaisuja.Heräsin haavemaailmastani ja nyt se on ohi. Itku ja henkinen pahaolo jatkuu vielä pitkään, mutta viikko on jo kulunut ja hengissä ollaan!
Ole vahva ja tee se vaikea päätös ihan itsesi takia.Tuo ei tule hyvin todennäköisesti koskaan tuosta muuttumaan vaikka sinä kuinka rakastaisit. Älä tuhlaa kolmea vuotta, älä tuhlaa enää hetkeäkään. Pyydä apua jos siltä tuntuu.Pidä hetki taukoa töistäsi ja koulustasi, ja anna aikaa itsellesi. Näillä eväillä minä aijon tästä selvitä ja toivon että jokin kaunis päivä pystyn antamaan anteeksi ja kohtaamaan tämän ihmisen ystävänä. Kaikkea hyvää sinulle, koita jaksaa! :)
Olen tosi pahoillani, että olet joutunut tuollaiseen tilanteeseen. Sinusta ei pitäisi tuntua noi pahalta, et ansaitse sitä.
Ensinnäkin, neuvoisin sinua todella mietimää, miksi ja kuinka paljon rakastat tyttöäsi. Voitko todella rakastaa ihmistä, joka on noin julma sellaiselle, joka antaa hänelle yhtä paljon kuin sinä. Tyttösi todella on julma sinua kohtaan, siitä ei pääse yli eikä ympäri.
Toiseksi, kehottaisin sinua puhumaan hänelle suoraan ja liikoja tunteilematta. Tee hänelle selväksi, että hänen käytöksensä on törkeää etkä aio enää sietää sitä. Älä valita, vaan totea ykskantaan että aikuinen, empaattinen ihminen ei vain yksinkertaisesti käyttäydy noin. Sinun ei tarvitse jättää häntä, mutta sinun on lakattava olemasta hänen kynnysmattonsa. Sanoit, ettet voisi elää ilman häntä, mutta minä olen varma että eläisit onnellisempana yksin. Vaikka eroaisittekin, et sinä menettäisi häntä, koska hän ei ole koskaan sostunut itseään siulle luovuttamaankan.
Lyhyesti: kasva siis sinäkin aikuiseksi ja ala käyttäytyä miehen tavoin. Pysy hellänä, mutta muutu myös lujaksi. Tunne omat rajasi äläkä anna kenenkään talloa niitä.
kaksi. Myös sinä voit yhtä hyvin tehdä päätöksen erosta.
Tyttöystäväsi ei selvästikään tiedä mitä haluaa, ja siksi hän ei varmaankaan osaa päätöstäkään tehdä. siinä hän toisaalta tekee oikein, että kertoo mitä miettii; ei ole tarpeeksi tunteita sinua kohtaan, kaipaa eksäänsä jne.
Sinä voit siis joko sietää tuollaista, tai sitten et... päätöksentekijä voit yhtä hyvin olla myös sinä.
Voisi olla hyvä, että muuttaisitte aluksi erilleen (ei tarvitse tehdä lopullista eropäätöstä välttämättä)... kun tyttöystäväsikin vähän aikaa itsekseen olisi, niin varmasti tajuaisi haluaako olla kanssasi vai ei.
Täällä on tullut paljon asiallisia vinkkejä ja tukea. Kiitän hyvistä neuvoistanne ja ajatuksistanne! Kyllä tämä tästä
Olet ihan oikeassa, kyllä se siitä. Kuulostat tosi ihanalta mieheltä, olen varma että sunkin rakkauselämä tulee kuntoon oikeen tosissaan kun sen aika on. Nyt taitaa aika olla surullinen, mutta sekin menee ohi, ei se ole kuin yksi pieni vaihe vaan sun elämässäsi.
Haluaisin vaan sanoa vielä, että kukaan täällä ja tuskin sinäkään siellä todella tietää, mitä tyttösi oikeasti ajattelee. Saattaa olla, että hän rakastaa sinua, mutta vaan jostain oudosta syystä käyttäytyy noin. Me ihmiset kun nyt ollaan aika outoja. Sinun tehtäväsi on kuitenkin päättää, mihin sinä olet valmis ja hakea omaa onneasi. Koska nyt et ole onnellinen, sinun on keksittävä jokin keino, jolla muuttaa tilannetta. Tyttöystävääsi et voi pakolla muuttaa, mutta voit tehdä hänelle selväksi, ettet voi hyvin, ja kertoa vielä miksi niin on. Sitten on hänen asiansa joko yrittää olla parempi puolisko sinulle tai antaa asioiden jatkua entiseen malliin. Jos asiat jatkuvat samanlaisina, sinun pitää uudestaan miettiä, mihin todella olet valmis, mitä sinä ansaitset ja mitä tyttöystäväsi ansaitsee.
Voimia sulle, kaikki muuttuu vielä iloksi.