Niin, millasen naisen kanssa et voisi seukata?
Eli valitset mieluummin vaikka yksinolon..
Eli valitset mieluummin vaikka yksinolon..
MIES, mikä tekee naisesta
kuvottavan?
462171
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 46
Vanhimmat
mutta en voisi seurustella naisen kanssa johon en voi luottaa. Ilman sitä kaikki muu on turhaa.
olla kuvottava, jotten seurustelisi hänen kanssaan? Mielestäni siihen riittää se etten tunne minkäänlaista kiintymystä naiseen. Voi olla ihan tavallinen nainenkin.
Ja siitä yksinolosta sen verran, että muunlaisen valinnan tehdäkseni minun tulisi kohdata jotain aivan erityislaatuista ja siihen mahdollisuuteen en enää jaksa uskoa.
Paree taivasalla ku tossunalla.
Mie en tahdo seurustella ku sellasen ihmisen kanssa jota mie rakastan ja josta mie aidosti tykkään ja jonka kaa mie tuun toimeen hyvin.
Jos noi ei täyty nii minkäs takia sitä sitten.
Juuri nyt yritän keksiä (teko)syitä, miksei nainen voisi kiinnostaa edes tapailu mielessä. Eikä mulla tule mitään mieleen. Ei oo helppoo.
kuka tahansa kiinnostaa sinua tapailumielessä?
ajatukset täyttää nyt vain yksi nainen, ni emmä pysty kokonaisvaltaseen ajatteluun.
jotain verrattoman ihailtavaa :) kun sulla tunne vie, niin se vie kans täysillä...
Voisin melkein kadehtia sua, kykenisipä itsekin samaan...tai ehkä on parempi olla vaan tämmönen loiva aaltoinen muuntautuja :)
tuli yhdyssanavirhe, mut en jaksa korjata :)
helppo tilanne, mut jossaki niistä on vaan pakko puhuu ääneen. Ja te saatte siitä nyt sitte kärsiä, koska kuvittelepa reaktio töissä, tai vaikka sählypelin jälkeen jätkäporukassa, jos oikein alkaa tunteista puhumaan. ;)
Paitsi, että tää päivä on kyllä menny niin vituiksi, jotta kyllä täs nyt pitää piakkoin tehdä jotain asian suhteen.
Tää olotila on jokatapauksessa ihan turhaa ittensä kidutusta.
Mut siis joo. Mä oon otettu sun fanituksesta. :)
miesten kesken tahdo kovin herkkiä hetkiä olla :)
Mut kyllä sitä joskus kadehtii, et joillakin tunnepuoli elää voimakkaasti ja itsellä pieni muutos vie aikaan kuukausia, olipa muutos suuntaan tai toiseen :(
Musta ois kyllä kiva joskus läsähtää ydessä illassa ihastumisen ja tuskan sekaiseen poltteeseen ;D olisi kiva tavata itsensä sellaisessa olotilassa :D
Ei se oikestaan vaadi muuta kuin luvan antamista itelleen. Tietty se tasapainon hakeminen tunteen ja järjen kanssa on sit..sanoisinko, että jopa vaikeeta. Kyllä se tasapaino sieltä kuitenkin löytyy.
Mä nimittäin arvelen tietäväni mistä sä puhut.
että mä pohdin liikaa tai jarruttelen tunnepuolella, pitäs vaan päästää pienikin polte roihahtamaan ja antaa sille happea vaan lisää :)
Mä kyllä roihahdan ja päästän irti niin monessa muussakin, jossa ei ole mitään järkeä :D
kai se vaivaa toi valikoiva järki :D
pelkkä itselleen luvan antaminen ei riitä.
Sitä ihastuksen tunnetta täytyy tietoisesti ruokkia, jos sen haluaa järjettömäksi paisuvan. Siitä ei kyllä yleensä ole muuta kuin haittaa.
totta, että ensin pitäs olla se kohde, ennen ku voi yrittääkään päästää irti. Osaan mä päästää vähän liiankin hyvin irti tarpeen tullen, mut ne irtiotot ei liitykään ihastumiseen :(
Se luvan antaminen on se ensimmäinen askel vain. Sit se pitää vaan sanoo ääneen. Se on sitte oikestaan 'ihan sama' kelle sen sanoo, mut kohteelle sitei ainakaan saa sanoo. Tämä noin niinku yhtenä mikroskooppisen pienenä esimerkkinä. Tai, osana sitä.
Lähtökohtahan on se, ettei ala itelleen valehdella tunteistaan. Suomalaisethan on perinteisesti helvetin huonoja käsittelemään omia tunteitaan, mistä sitten poikii tämä perustyytymättömyys itseensä, josta sitten poikii kaikenlaista ongelmaa. Niitä on aika turha tässä alkaa toistelemaan, koska ne ongelmat ovat yleisesti kaikkien tiedossa.
Mä ainakin uskon, että kaikki kuitenkin haluis olla enemmän perustyytyväisiä itseensä ja elämäänsä. Oikestaan se onnellisuuskin on vain harhaa tai yliarvostettua, koska siitä käsitteestä on liian monta erilaista tulkintaa.
ideaalia, kun antas vaan luvan, mut ku ongelma onkin siinä, et ennen luvan antamista pitäs olla se sytyttävä kipinä, mille antaa luvan.
Mä kyllä luulen, että osaan puhua ja käsitellä tunteita verrattain hyvin ja avoimesti, mut se ei vielä edesauta kohdistamaan niitä yhtään mihinkään.
Tälläkin palstalla on monta ihmistä, keneen voisi ihastua ihan mielihyvin ja varmasti tuolla livessäkin törmää ihmisiin, keneen voisi ihastua, mutta kun ei vaan ihastu. Se olisi vähän pleijerimäistä alkaa lavertelemaan ihastumisesta pelkän toisen ominaisuuksien perusteella, jos itsessään ei kuitenkaan tunne itä ihastumista...tai sitten on määritellyt itselleen väärin ihastumisen :/
Jos mä päättäsin ihastua, niin kai mä ihastuisin, mut ei se olis aitoa ja spontaania, vaan pakotettua ja teennäistä. Mä olen kyllä varsin perustyytyväinen ja vähään onnellinen, pidän itsestäni ja olen sinut itseni kanssa, mutta ei se auta tuossa ihastumisasiassa tippaakaan.
Kai mun täytyy todeta ykskantaan, että voisin ihastua vaikka sileisiin ja ajeltuihin kainaloihin ;D
vaikka muuten täysin erilaisia olemmekin.
Siitä on nyt aikaa n. 6-7 vuotta, kun viimeksi ihastuin oikeasti.
Kait sitä vois itelleen kasvattaa vaikka mitä tunteita, mutta nehän olis vaan pintasammaloitumista eikä mitään aitoa.
Tai, nythän puhutaan vaan ihastumisesta. Sehän ei oo kuin yks tunne muiden joukossa, toki voimakas sellanen ja siihen liitty yleensä aina toinekin ihminen, ni ohan se silläkin lailla tärkeä tunne, että siihen osaisi oikein suhtautua.
Mut siis, mä tarkotin ihan yleisellä tasolla ja kaikkien tunteidensa käsittelyssään ihmiset ovat helvetin huonoja. Otin ihastumisen vain esimerkkitunteeksi.
Mä en tiedä. Jos sä oot vaan varovainen, etkä anna itsellesi lupaa syttymiseen? Eihän se kipinä tietty pakollakaan tule. Yks mikä sen syttymisen tietty estää on sellanen pieni epäilys, tai epäilys siitä, että toisella ei oo niitä taka-ajatuksia kuitenkaan. (?)
Mähän ajattelen niin, että naisilla on 'aina' taka-ajatuksia kun ne on mun kanssa tekemisissä ja se vilpittömyys, tai taka-ajatuksettomuus selviää vasta sitten ajan myötä.
Nää on kyllä niin vaikeita asioita yksselitteisesti kerrottavaksi, että mä nyt sitten tiiä kuinka ton ylläolevankin voi ymmärtää. =D
Mä kuitenkin soisin sun ihastuvan johonkuhun. Edes hetkellisesti.
lopettaa tää tunne analysointi tai mä kohta teen vuoden pähkähulluimman avauksen ja puran siinä kaikki pienimmätkin tuntemukset suurin sanoin ja kuvauksin, jossa ei kukaan palstan nainen säästy siirappisilta lepertelyiltä ;D
Paree päästää nyt järki valloilleen =D
mutta kun valvottaa.
Ymmärsinkö siis oikein, että pitäisi itsellä olla sellainen pieni itserakas olettamus päällä koko ajan, että tuolla naisella on varmaan taka-ajatuksia minun suhteen?
Silläkö sitä itsensä sytyttää?
tää on vaan kompelöä miesten puhetta =)
täähän on yleinen palsta ja kaikki saa sotkeentua kaikken jos vaan haluuvat. Eikä muakaan tässä nyt vielä nukuta. Sumi perhan anto vaan jo periksi.
Tavallaan joo, pitää olla sellanen itserakas olettamus, koska eihän susta kukaan muukaan tykkää, jos sä et ite itestäs tykkää(klishee, mutta kuitenkin). Mut, siinei saa sortua ajattelemaan ylimielisesti, koska se on toinen juttu, mikä sen kipinän sammuttaa. Jos ajattelee itestään jo lähtökohtasesti olevansa parempi kuin 'kaikki muut', ni ei sillo voi kehenkään ihastua vilpittömin aikein.
Sanotaan näin, että pitää nähdä itse itsensä tasavertaisena ihmisenä kaikkien muiden kanssa. Katsoo ne muut sua alaspäin, tai sitten ylöspäin, ni sillei oo mitään väliä. Se tärkeintä miten itse itsensä näkee.
Mä en nyt oikein osaa selittää tätä hyvin..
kyllä sen kaikki tietää, että terveellä itsetunnolla ja pitämällä itsestään saa myös toiset pitämään itsestään, mahdollisesti jopa naisen ihastumaan itseensä.
Muttei se poista sitä ongelmaa, ettei itse ihastu kehenkään. En ole ylimielinen, pois se minusta.
Ei tätä asiaa voikaan selittää. Luulen vaan, ihastumiskiintiö on tähän elämään täynnä.
meinaan ymmärtää, mitä tuolla tarkoitat.
Kun mä tarkastelen itseäni, niin mä kyllä vilpittömästi arvostan toisia ihmisiä ja en nään ihmiset tasavertaisina itseni rinnalla, enkä todellakaan koskaan vosi sanoa, että katson ketään alaspäin. Tää on täysin rehellinen mielipide.
Mä tiedän, että minusta tykkää moni ja minä tykkään monesta, mutta mikä on se sytyke, että ihastuu? Tää meinaa mennä mysteeriksi? Mä kyllä ihastun helposti silmiin, kävelytyyliin, olemukseen tai vaikka kainaloon, mutta se ei sytytä vielä sitä ihastumista sitä ihmistä kohtaan. Mun täytys tuntea ihmistä ja ihastua sen luonteeseen tai johonkin luonteenpiirteeseen. Mitä se sit voisi olla?
Mitään vielä periksi anna ;D
Jos mä oikeen alkaisin ajattelemaan, niin mä voisin syödä vaikka Aurinko79:n kanssa leipää puistossa ja juosta kilpaa järven rantaan ja jarruttaa täysillä laiturilla, niin ehkä mä siinä löytäisin jotain uutta...sori aurinko huono vertaus, mut oikeesti mä tykkään susta :)
Miks on niin vaikee antaa lupa ja mennä vaan... ;(
Sytyke tulee siitä, että sä annat luvan itselles katsoa sen toisen pään sisälle ihastut siihen, ulkoisesta olemuksesta välittämättä. Eli, sä annat itelles luvan ihastua pelkästään toisen luonteeseen tai luonteenpiirteisiin.
Se on se juttu.
Niinku kerroit itekin, että ihastut silmiin, olemukseen, kävelytyyliin jne. mutta ne ei aiheuta sitä kokonaisvaltaista ihastumisen tunnetta. Mut, jos sä ensin ihastut siihen luonteeseen ja sit vasta ulkoiseen olemukseen, ni siitä tulee se kokonaisvaltainen tunne.
Eikä Aurinko ole ollenkaan paha valinta ihastumiseen. :)
Pitäs vaan päästä pään sisälle :)
Auringossa on jotain, todella jotain, mut se alkaa pelkäämään, jos siihen ihastuu :/
Mä vedän taas haarniskan päälle!
Se on viisas nainen. Älä rupee leikkimään minkään haarniskojen kanssa, jumalattoman raskaita kantaa.
Mut nyt pitää mennä ees sänkyy köllöttelemään. Oli mukava keskustelu. :)
Hyvää yötä.
olen malliesimerkki tällaisesta naisesta.
alkaa ottamaan päähän tämä sinun itsesäälis. Koeta nyt saatana hommata ittes ylös sieltä maton alta.
Et ole yhtään sen huonompi kuin kukaan muukaan.
kyllä aika vahvasti. Tämä heitto oli tarkotettu kyllä ihan huumoriks, vaikka siinä totuuden siemen pieleekin.
pitää vähä potkia.
Oon vaan niin huolestunu susta ;)
mitä varten?
ja aina mollaamassa itteään. Se ei voi tehdä kenenkään egolle hyvää, oli jutut sitten sarkasmia tai ei.
sen nyt sanoo järkikin, ettei vuosien sinkkuus ja selibaatti tee kenellekään hyvää. Jos minä tai joku muu keksisi selityksen asialle, ehkä tilanne muuttuisi.
määritätte itsenne noin paljon toisten kautta?
Tai nyt tais kyllä tulla yleistys. Ei kaikki naisetkaan noin toimi.
Usko jo hyvä ihminen. Sinun arvosi ei määrity sinkkuuden tai seksin kautta. Olet arvokas oma itsesi, ja minun mittareilla asteikon yläpäässä.
varsinaisessa merkityksessään esim. huono hygienia, naisten kuuluu tuoksua hyvälle (ja miesten pahalle :-)
Enpä mä nyt jaksa alkaa mitään järjetöntä litaniaa tässä lateleen, siitä oo kenellekkään mitään hyötyä tai iloa.
seurustelemaan sellaisen naisen kanssa, joka kelpuuttaisi kaltaiseni miehen.
Naisten tyypillistä logiikkaa: he ajattelevat, että naisen täytyy olla vastenmielinen, jotta miehet eivät haluaisi panna heitä. Naiset eivät halua uskoa, että naisen ei tarvitse olla vastenmielinen, jotta mies ei ole hänestä kiinnostunut.
huonot jutut, tyhmyys, taikausko, mustasukkaisuus, itsetuntokompleksit... on niitä vaikka kuinka.
prinsessaluonteet saavat mut voimaan pahoin
eikä sellaista naista olekkaan, jonka kanssa alkaisin seukkailemaan
Ootko varmasti hetero?
Vai kannatatko kulissiavioliittoa..
sä nyt sekoilet, mihin noi nyt liittyy??
valehtelee päin naamaa ja räplää kännykkää jatkuvalla syötöllä
Eli kohdallani ainakin naisen halu jakaa itseään tekee hänestä kuvottavan. En pidä halvoista ja tasottomista naisista. Raja menee ehkä noin 4-6 yhden yön jutussa per vuosi. Itselläni on tänä vuonna ollut 2 tuollaista juttua. Eli sanon EI lutkille.