Olen entinen, linnavenkula, narkomaani, rikollinen, ahdistunut, itsetuhoinen, käynyt vaan peruskoulun, työtön, paniikkihäiriöinen, itsetuntoni on huono, kirjoitustaidoton niinku näkyy..eli siis täys renttu. Kysymys siis öö.. naiset rakastuvat renttuihin.. no eipä ole juuri näkynyt.. On kait mulla hyvätkin puolet oon ihan komee ja lihaksikas, monet nais suhteet on kaatunut taustoihin niinkuin työnhakukin myös, siksi siis työtön. Onko tämmöisen ihmisen turha edes haaveilla ns. normaali naisesta? Vai onko ennakkoluulot jo esteenä naisten puolelta vai pitäiskö tässä alkaa valehtelemaan ja keksimään jotai ruusuisia tarinoita menneisyydestä? Mielipiteitä...kitos ja kumarrus...
Kertokaas naiset
mitä mieltä
151424
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Ainakaan mä en uskaltaisi alkaa suhteeseen kuvaamasi taustan omaavan miehen kanssa.
Mutta ehkä löydät vastaavanlaisen naisen itsellesi. Sun tapauksessa on turha pitää rimaa korkealla, muuten saat olla yksin.
Ennakkoluulottomiakin naisia on ja toivottavasti sellasen löydät:)
Se riippuu täysin nykyisestä tilanteestasi. Jos saisit työn ja kykenisit tarjoamaan naiselle taloudellistakin turvaa...eli oletko edelleen tämän päivän renttu vai onko se historiaa? Jos sinulla on ahdistuneisuutta ja itsetuhoisuutta, niin se voi kyllä haitata suhdetta eli noita psyyken oireita kannattaisi työstää. En minä ainakaan menneisyyttä katso. Rakastan miestä, joka on aikoinaan ollut kovien huumeiden käyttäjä ja psykiatrisessa hoidossa sairaalassa. Hänellä ei ole minkään asteista koulutusta, mutta hän oikeasti yrittää nykyisin. Tekee töitä näännyksiin saakka eikä koske huumeisiin tai alkoholiin. Ainoa ongelma tässä on, että ne psyyken ongelmat tuppaavat edelleen vaikuttamaan...Toinen juttu tietenkin on se, että naisen on vaikea katsella miestä, joka ei ole töissä, koska nainen ei yleensä saa niin korkeaa palkkaa, että jaksaisi vielä elättää toisen aikuisen rinnallaan.
Mielestäni parempi on kertoa totuus kuin alkaa keksiä valheita menneisyydestä. Kuten sanoin, ei menneisyys ratkaise vaan se, kuka olet tänään. Sinun on osoittauduttava luotettavaksi, kuka muutoin sinun kanssa suhteessa haluaisi olla. Mutta voihan olla, että minä olen tässä suhteessa poikkeava...siis etten arvioi ihmistä menneisyyden perusteella, vaan nykyisyyden.
Miten elät nykyisin...?
Mene aikuiskoulutukseen hakemaan ammatti, josta saat töitä. Duunariks vaikka raksalle, tee rankasti duunii, tienaa rahaa.
Menneisyyttä et voi muuttaa, mutta tulevaisuudesta voit tehdä paremman.
Elän nykyisin työttömänä edelleen.. olen vasta 28 vuotias, mutta olen viettänyt 9 vuotta elämästäni, vankilassa sosiaaliset taidot kateissa, koska en ole ollut"tavisten" kanssa tekemisissä viimeks teininä...Nyt ollut puol vuotta sivilissä ja kuivilla.. Aiemmin tässä ketjussa vastattiin , että en voi pitää "rimaa" kovinkaan korkeella, miks ihmeessä kielletäänkö multa nyt haaveilukin taustojeni takia. Tiedän , että menneisyyteeni en pysty vaikuttaa, mutta tuntuu, että ei toi tulevaisuus niin hyvältä näytä siksi myös ahdistaa..
...oli vastaava minulla, tosin töissä. Töitä teki ehkä liikaakin.
En minäkään tuomitse ihmistä menneisyyden takia. Kaikilla meillä omat haamumme. Ja omat virheemme.
Raskasta voi hetkittäin olla, jos toinen jatkuvasti rimpuilee menneisyytensä kanssa. Henkisesti.
Ja tulihan se sieltä. "Olet liian hyvä minulle".
Noin sanotaan silloin, kun halutaan "kauniisti" suhteesta ulos.
Olisin rakastanut piloille.. Ihan sellaisena kuin on.
En tunne vetoa vastaaviin "tapauksiin". Minulla ei ole pakottavaa holhoamisen, hoivaamisen tai pelastamisen tarvetta.
Tämä ihminen teki muutoin lähtemättömän vaikutuksen.
miehiä posessa..
sentäs olla rehellinen, siitä plussaa. Muuten kuulosti ikävältä kaikki mitä kerroit. menneisyydestä ei kuitenkaan voi ketään tuomita. Toivottavasti tulevaisuutesi tulee edes näyttämään valoisemmalta. Ei työtöntä ihmistä jaksa katsella, varsinkin jos ihminen haluaa olla omasta tahdostaan työtön ja yhteiskunnan elätti. Pitkä miinus siitä.
En omasta tahdosta ole työtön, voit varmaan kuvitella työhaastatteluissa usein kysytyn kysymyksen..Onko sinulla aiempaa työkokemusta? Vastaus: olen ollut vankilassa putsarina ja keittiöllä myös. Ei mitään muuta kokemusta.. Naisten suhteen vähän sama, kun treffeillä kysytään suunnilleen samoista asioista nii ei sitä haluais valehdella, koska jos jutusta tuliskin jotain niin eiköhän asiat lopulta selviäis. Kysymys siis olenko itse ennakkoluuloinen vai ovatko naiset? Onko haaveiluni ns. "tavis" naisista turhaa vai ei?mielipiteitä kiits
Mun suhtautuminen sinuun riippuis täysin siitä yritätkö saada töitä, kuinka kauan olet ollut kuivilla ja ennen kaikkea siitä miksi olit vankilassa. Jos syy olis ollu joku väkivaltarikos tms. niin toivo olis menetetty heti alussa 99%.
mee iltalukioon vaiks,,,,,,, mut mä en ainakaan haluais tommosta renttua --> kouluttaudu --> etköhän saa töitä --> Uskon kyllä, että elämänkokemuksesi vaikuttaa myös , jos siis olet ottanut opiksesi.
Eli elämänkokeneita kaivataan, mutta myös kunnon koulutuksen käyneitä. Mullakin oma menneisyyteni, mutta silti olen saanut elämäni mallilleen
mua ei haittaa menneisyys.(ainakaan tässä tapauksessa,eri asia esim. murhaajat,raiskarit...) tulevaisuus ja nykyhetki tärkeintä. Jos olet parantanut tapasi ja tosissasi haluat/etsit töitä yms . Niin en tajua miksen voisi olla sinun kanssa...siis jos muuten synkkaa ja tälleen :)
Kyllä sinun tulee kertoa taustasta, jos olet vakavissa jonkun kanssa. Ei sitä tietenkään pidä heti kertoa, mutta jossain vaiheessa. Muuten korjaa ensin elämäntilanteesi, elikkä pyri saamaan koulutusta ja sen kautta kiinni elämään.
Älä sorru enää vanhaan. Pyri pienin askelin, kyllä sinulle tulee eteen jotain parenpaa kun et pidä palavaa kiirettä. Pyri uskomaan itseesi, vaikka se on joskus hankalaa.
Ei muuten lihaksilla naisia saada, komeus ja rehtiys on se tae mikä puhuttelee.
jos sinulla edelleen olisi noita ongelmia niin en usko että kyseinen ihminen joka kanssasi haluaisi olla haluaisi olla huolissaan sinusta koko ajan..
mutta jos se on mennyttä elämää ehkä sellaista voisi harkitakkin jos ihminen itse on muuten ok:)
ollut korviani myöten ihastunut samantyyppiseen mieheen. Ex-narkomaani, istunut linnassa taposta ym. eikä se mua haitannut yhtään. Pohjimmiltaan se oli sellainen herkä pikkupoika, pelkäsi pimeää ja näki painajaisia kauhuleffoista.
Nykyinen mieheni, elämäni mies, on myös hieman samantyylinen. Linnassa hän ei ole sentään istunut, tosin syyllistynyt murtoon ja kämpän on muutamaan otteeseen laittanut remonttiin suuttuessaan. Erittäin huonolla itsetunnolla varustettu, myös itsetuhoinen, on käyttänyt lääkkeitä ja viinaa sekaisin. Todellisuudessa hän on todella kiltti ja todella herkkä mies, tahtoi pelastaa minut maailmalta (itse olen siis tuota maailman julmaa puolta katsellut ja paljon kokenut).
Tarinan ideana siis, että kyllä sä löydät elämäs naisen kun jaksat etsiä (muista katsoa myös läheltä ;) ). Ex-rentusta saa hyvän miehen kun se pysyy EX-renttuna.