Olen kohta kuusikymppinen akanretale.
Avioeropaprut jätetty käräjäoikeuteen.
Ositus tehty, ostin " omilla " rahoillani asunnon jossa saan olla eikä kukaan ikinä häädä minua kotoani.
Mutta: ei se niin helppoa ole aloittaa " uusi " elämä tässä vaiheessa, on niin paljon; muistot, tunteet.
Kun vielä on " saanut " syntyä" sukuun jossa on henkisesti painettu lokaan kaikkia jotka vähänkin ovat näyttäneet että on jotain omiakin ajatuksia - se ei helpota asiaa.
Onhan paljon mistä olla kiitollinen. Oma asunto jossa voi olla ihan omassa rauhassaan - on toistaiseksi ainakin terveys - on ihana om pieni koira jonka kanssa lenkkeilen ja on lapsia/ lapsenlapsia joita näen melkein joka päivä.
Olimme yhdessä miehen kanssa liki 40 vuotta - mikä sen sitten rikkoi?
Kaikki ja ei mitään eli yhtä selvää vastausta ei oikein ole - mutta se, mikä kerran on mennyt tarpeeksi rikki - ei voi enää korjata.
Nuoremmille sanon jos mielipiteeni ketään kiinnostaa, että yrittäkää avioliiton eteen jos suinkin onnistuu - väkivaltaa ja viinaa ei tarvitse suvaita mutta jos muuten käy.
Ei tässä mitään, keväällä astuu avioero voimaan.
EN haihattele mitään uutta miestä, en hae enkä halua ainakaan tässä vaiheessa.
Tuntuu, että edes loppuelämä ei riitä asioiden läpi käymiseen.
Kaikkea hyvää teille kanssaihmiset.
Avioeropaprut jätetty käräjäoikeuteen.
Ositus tehty, ostin " omilla " rahoillani asunnon jossa saan olla eikä kukaan ikinä häädä minua kotoani.
Mutta: ei se niin helppoa ole aloittaa " uusi " elämä tässä vaiheessa, on niin paljon; muistot, tunteet.
Kun vielä on " saanut " syntyä" sukuun jossa on henkisesti painettu lokaan kaikkia jotka vähänkin ovat näyttäneet että on jotain omiakin ajatuksia - se ei helpota asiaa.
Onhan paljon mistä olla kiitollinen. Oma asunto jossa voi olla ihan omassa rauhassaan - on toistaiseksi ainakin terveys - on ihana om pieni koira jonka kanssa lenkkeilen ja on lapsia/ lapsenlapsia joita näen melkein joka päivä.
Olimme yhdessä miehen kanssa liki 40 vuotta - mikä sen sitten rikkoi?
Kaikki ja ei mitään eli yhtä selvää vastausta ei oikein ole - mutta se, mikä kerran on mennyt tarpeeksi rikki - ei voi enää korjata.
Nuoremmille sanon jos mielipiteeni ketään kiinnostaa, että yrittäkää avioliiton eteen jos suinkin onnistuu - väkivaltaa ja viinaa ei tarvitse suvaita mutta jos muuten käy.
Ei tässä mitään, keväällä astuu avioero voimaan.
EN haihattele mitään uutta miestä, en hae enkä halua ainakaan tässä vaiheessa.
Tuntuu, että edes loppuelämä ei riitä asioiden läpi käymiseen.
Kaikkea hyvää teille kanssaihmiset.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Olen samassa tilanteessa kuin sinä.Ikää 56v.
Helppoa tämä ei ole ollenkaan vaikka nautin omasta rauhasta.Saa olla vaan, eikä kukaan arvostele, määräile ja aliarvioi.
Onnea meille molemille ja muillekin saman päätöksen tehneille.Kyllä me tästä selvitään kevääseen mennessä kuiville vesille.
Voisiko sitä uutta rakkautta tulla enää tällä ikää?
Toivottavsti, sillä olisi
se ihanaa..
No joo, kuule pidetään lippu korkealla.
Olen ajatellut, että kun kerran näin meni - niin oli sitten tarkoitettu.
Ja joo, kyllä rakkaus kummasti piristäisi.
Oon vain vielä niin palasina ettei juuri nyt halua edes ajatella.
Ja kuule: kevääseen mennessä olemme kyllä pahimman yli päässeet - minä olen muuten 58.
Kyllä elämä on kummallista, sitä tekee mitä pystyy/osaa/jaksaa ja pum kaikki onkin loppu.
Ja yks kaunis päivä lamppu sammuu kokonaan - mutta sitä me tytöt ei vuosiin vuosiin ajatella.
Otamme uuden suunnan elämässä. Kaikkea hyvää sinulle!
Voimahaleja Sinulle!!! :-)
Näin on minullekkin käynyt, vaikka en ensin ihan oisi uskonutkaan. Hyvää tulee riittämään aina , kun ensin selviää voimia vaatineista asioista. Onnea matkaan, joka on vasta alussa, emme tiedä mitä elämä tuo tullessaan, varmaan paljon hyvääkin ja sen eteen teemme yhdessä töitä myös toisten antamalla avustuksella.
K I I T O S !!!!!!!!!!! :-))))))
Tuntuu, kuin omasta elämästäni olisi kirjoitettu; juuri noin minullakin on.
Naimisissa 34 vuotta ja myös PUM.
Avioero.
Ositus.
Asunnon osto.
Muutto.
" uusi elämä" - paljon kysymyksiä joihin ei saa vastausta -
tunteita
vihaa
pettymystä
myös helpotusta että asia saatiin päätökseen
haasteita
kateutta ( sukulaisten mielestä minulle ei olisi kuulut puolet yhteisistä varoista) -
laki kuitenkin näin sanoo emmekä me riidelleet omaisuudesta
yhä jonkinlaisissa väleissä x:ään.