Mulle kävi niin et tapasin miehen tän suomi24 treffipalstan kautta,kaikki meni hyvin molempien mielestä,päivä kerrallaan,hyväksyi lapseni ja minä myös hänen lapsensa, oltiin ja tapailtiin..
kunnes tämä mies laittoi mun selän takana ilmoituksensa takasin treffisivuille, kysyin miksi näin aluksi en saanu vastausta,painostamalla sen sain sitten kaivettua häneltä, hänen ei ollut hyvä olla JA MITÄHÄN TÄÄKIN TARKOITTAA ? en o saanu selvyyt asiaan,mein suhde kesti 10 kk ja tämä ilmotus ilmestyi meidän yhteisen laivareissun jälkeen,kaikki meni hyvin sielläkin,myönnän etten ole maailman helpoin ihminen, tarviiko silti toimia näin ja vielä selän takana, selvisi myös et hän oli sopinu treffitkin toisen kanssa,MUT ny kysyn miten unohdan asian ja tunteeni, miten uskallan enää ikänä rakastaa pettymyksien jälkeen ?
T: minä vaan
kunnes tämä mies laittoi mun selän takana ilmoituksensa takasin treffisivuille, kysyin miksi näin aluksi en saanu vastausta,painostamalla sen sain sitten kaivettua häneltä, hänen ei ollut hyvä olla JA MITÄHÄN TÄÄKIN TARKOITTAA ? en o saanu selvyyt asiaan,mein suhde kesti 10 kk ja tämä ilmotus ilmestyi meidän yhteisen laivareissun jälkeen,kaikki meni hyvin sielläkin,myönnän etten ole maailman helpoin ihminen, tarviiko silti toimia näin ja vielä selän takana, selvisi myös et hän oli sopinu treffitkin toisen kanssa,MUT ny kysyn miten unohdan asian ja tunteeni, miten uskallan enää ikänä rakastaa pettymyksien jälkeen ?
T: minä vaan
Vastaukset 9
Vanhimmat
Se tunne on kyllä sanoinkuvaamattoman uskomaton- kun havaitset, ettet olekaan se ainoa hänelle, jota rakastat... Mahdottoman suuri pettymys, niin itseen kuin toiseen osapuoleen; kaikki haaveet ja uskomukset romuttuu siltä istumalta. Tulee vihan ja surun tunteet, masennus ja epätoivo...
Olen nyt vuoden elänyt tällaisen kuvaamasi samankaltaisen tapahtuman jälkeen, ja voitko kuvitella -YHÄ mulla on toiveita siitä, että mies myöntyisi, ja rauhoittuisi meidän elämään. Hän tulee loistavasti toimeen lapseni kanssa, ja vaikka vuoden takaisen tapahtuman jälkeen olimme jäähyllä puoli vuotta -niin on ystävinä (halausasteella) kyetty pysymään silti, ja minusta se on kuitenkin iso askel eteenpäin.
Tottakai on sydän syrjällään, koska osoittaahan tämä käyttäytymisensä, että hän yhä etsii... jotakuta, mutta katsotaan -ainakin siihen saakka, kun hän ei ala seurustelemaan jonkun toisen kanssa, kestän tämän Ystävyyden, mutta sen jälkeen on taas varmasti kriisin paikka. Rakastan tätä miestä edelleen, enkä todellakaan tiedä, miten tästä selviää... päivä kerrallaan, luulisin.
Suhde naiseen jota rakastin yli kaiken meni poikki n. 1,5 vuotta sitten, siitä saakka oltiin joko jäähyllä, tai "vain kavereita", kiduin joka päivä ilman häntä, mutta jaksoin toivoa parempaa. Nyt muutama viikko sitten kaikki näytti olevan parempaan päin, vietettiin taas aikaa yhdessä, oltiin baarissa, KUNNES ilta päättyi siihen, että hän meni kotiinsa TOISEN MIEHEN kanssa. Arvatkaa miltä tuntui. Parin päivän jälkeen ruokahalu palasi. Nyt tunteet on jossain todella syvällä, ja muistoja pyörii mielessä koko ajan vähemmän.. en aio nähdä häntä enää, enkä halua rakastua häneen taas uudestaan koska minun on pakko suojella itseäni. Hyvä puoli tässä se, että tuskin mikään tulee olemaan yhtä vaikeaa, ei edes sukulaisten/vanhempien kuolema. Rakastin(lue: rakastan) häntä niin paljon, että tuntuu että osa sielustani on kuollut. Tää on kait vähän samaa luokkaa kun elämän merkityksettömyyden ymmärtäminen, mutta henkilökohtaisella tasolla.
Niin, "itsen suojelemista"- ja sitten taas ei -niillä rajoilla häilymistä tämä elämä on ollut...
Sillä ne muistot hänestä, joilla itseä kiusaa, tahtomattaankin, ne tuovat hlöä lähemmäksi. Mutta sitten taas on työnnettävä hänet loitommalle ajatuksilla, jotka saavat taas esiin sen epävarmuuden toisen tunteista... Voimia vievää, turhauttavaa.
Olen sanonut miehelle, että helpompaa mun olisi olla näkemättä häntä, mutta hän vain tuumasi, että "ei nyt tarvitse sentään liioitella", eli ei ymmärtänyt...
Mutta kyllä, jos tässä ei mitään muutosta tapahdu, niin minun on tehtävä samoin, käytävä jossain shokkihoidossa, lukittava tunteet, sillä tämä on itsen kidutusta kirjaimellisesti.
...mennä tarvi. Se tulee kun sitä vähiten odottaa. Ja sitten on suotavaa, ettei omista ampuma-asetta koska itse olisin sinä iltana halunnut laittaa kuulan kallooni.
Tosiaan nyt on helpottanut jo tosi paljon, tavallaan vapauttavaa kun ei tarvitse oikeasti ajatella enää asiaa, se on ohi. Lopullisesti. Ajoittain kiusaa ja itkettää kun muistot pomppii livenä mieleen, mut se on väliaikaista ja varmasti lievenee ja unohtuu kokonaan, kunhan löydän jonkun toisen. Ja rakkautta mulla on vaikka kaikille jakaa
Tuttu tunne...
Mä seurustelin yhden miehen kanssa vuoden verran. Se haki koko meidän suhteen aikana seuraa netistä. Välillä se oli hyvinkin sitoutunut muhun, puhui tulevaisuudesta jne. mut sitten se taas kääntyi ja alkoi vetäytyä taaksepäin. No, meidän suhde loppui kesällä ja se tuli takaisin syksyllä. Olin onnellinen, ajattelin että pieni tauko on auttanut ja nyt meill annetaan uusi mahdollisuus.
Asiat vaan jatkui kun aiemminkin. Hän tapaili muita, meni ja tuli kuten halus. Viikonloppuna sain hänet kiinni todella törkeästä valehtelusta.
Se tunne on kauhee kun tajuaa totuuden. Sydän hakkaa, poskia kuumottaa, tärisyttää.
Mä oon saanut sydämeni särjettyä 3 kertaa häneltä. Mä lopetin meidän suhteen.
Sisimmässäni toivon, että hän muuttuis, mutta tiedän että hän ei tule muuttumaan ja että minun on suojeltava itseäni.
Mitä vähemmän olen yhteydessä, sen paremmin haavani parantuvat.
Niin, "shokkihoitoa" on kai niin monenlaista...
Hyvä, että olet päässyt pahimman yli.
Toivotaan sulle vaan parasta mahdollista tulevaisuutta. Kyllä pari sun tyyppiselle ihmiselle löytyy; olet mies, ja puhut tunteistasi! :)
Kummallisen harvinaista...
Mies tuntee sut sen verran hyvin, että tietää sun alkavan tosi vaikeeksi, jos hän olisi suoraan jotain kertonut. Elämä jatkuu, tämä nyt oli vaan yksi vaihe sun ja sen elämässä. 10 kuukautta oli ihan tarpeeksi.
no tost en tie, en mä hankalaks alanu ois, mielummin totuus vaikka kuinka se satuttas
Me tavattiin myös tätä kautta ja puoli vuotta tunnettiin, ja molemmilla vahvat tunteet. Yhteenmuuttoa jo suunniteltiin, mutta sitten yhteydenpito miehen puolelta hiljeni, sanoi työkiireiksi ja minä kärsivällisenä annoin aikaa, kunnes yxkax räväytti että ei enää halua tavata eikä mitään syytä halunnut kertoa. No, nyt löysin hänen uuden ilmoituksen, että siinä syy. Kaikki ilmeisesti valhetta tai sitten iski pupu pöksyihin, mutta se ihmetyttää ja säälittää kun ei rohkeutta rehellisesti ilmoittaa syytä eroon. Ja sitten vielä sattui niin että olen raskaana, olen ajatellut että hänelle en kerro kun on niin selkärangaton, mutta yhden lapsen olen jo yksin maailmaan saattanut joten toisenkin rauhallisin mielin. Kyllä rakastuminen ja rakkaus parhaimmalta tuntuu kun toiseen sinisilmäisesti luottaisikin. Vaikka näin voi käydä. Välillä tulee itsellekin synkkiä ajatuksia, mutta lopuksi luottamus ja toivo parempaan voittaa, elämä jatkuu ja uskon että maailmassa on hyviäkin ihmisiä, petollisten lisäksi, eikä elämä ole elämää jos ei uskalla tuntea täysillä, muita neuvoja en osaa antaa kuin näitä tavallisia fraaseja..:)