Aluksi aion valaista hieman henkilökuvaani.
Olen 23-vuotias mieshenkilö ja tietysti ATM. Olen kolmen laudaturin ylioppilas. Puhun sujuvasti englantia ja ruotsia, joten älykkyydestä ei varmasti ole pulaa. En siinä mielessä ole samanlainen kuin muut miehet, sillä olen aina ollut todella herkkä ja tunteellinen. Tunnistan itsessäni paljon naisille tyypillisiä piirteitä, mutta kokonaisuutta ajatellen olen ehdottomasti mies myös henkiseltä puolelta.
Kaikki tytöt eivät pidä herkistä ja tunteellisista miehistä, mutta tiedän, että on olemassa niitäkin, jotka arvostavat juuri näitä ominaisuuksia.
Olen lukenut ihmissuhteet-blogia ja ymmärtänyt sen. Vaikka jotkut arvostavatkin miehissä enimmäkseen ns. näyttöarvoa tyyliin "nyt on frendit kateellisii ku mul on noin hieno mies", niin tiedän, että on olemassa niitäkin tyttöjä, jotka arvostavat miehissä sellaisiakin ominaisuuksia, kuten älykkyyttä, itsehillintää, huumorintajua, keskustelutaitoa, taitoa kuunnella ja kykyä ymmärtää muita ihmisiä.
Kuunteleminen on taito, joka puuttuu useilta. Monet kaverini ovat kertoneet, että kanssani on helppo keskustella ja että seurassani viihtyy. Minun kanssani ei tule riitojakaan kovin usein. Ei siksi, että olisin joku pompoteltava idiootti, vaan siksi, että monesti saan perusteltua oman näkemykseni niin hyvin, että toinen osapuoli ymmärtää miten tyhmästi on käyttäytynyt. Toinen tärkeä juttu mikä sekin puuttuu useilta on se, että otan aina huomioon senkin mahdollisuuden, etten ehkä olekaan oikeassa. Väärässä oleminen ei ole mikään tappio, vaan mahdollisuus, koska silloin saa tietää asioiden oikean laidan.
Alkoholia en käytä enää lainkaan, koska se on aiheuttanut elämässäni niin paljon harmia (tästä lisää myöhemmin). Tupakanpolton olen lopettanut. Kannabista poltan muutaman kerran kuukaudessa, mutta kemikaaleihin (subu jne) en ole eläessäni koskenut.
Kuten arvata saattaa, minua on kiusattu koulussa, aika rankastikin, mutten ole takertunut siihen.
En ole urheilullinen enkä läski. Omasta mielestäni ulkonäköni on miellyttävä. En ole väkivaltainen ihminen. Moni on sanonut, että "ei sinua kukaan pelkää". No entä sitten? En minä halua, että minua pelätään. Etenkin naisia ajatellen on minun mielestäni erittäin tärkeää, että minua ei tarvitse pelätä. Vaimonhakkaajanarkkarialkoholisteja on mielestäni jo tarpeeksi. Jos joku nainen sellaisen välttämättä haluaa, niin ottakoon. Minä en halua olla sellainen.
Tilanteeni oli paljon huonompi vielä pari vuotta sitten. Epäonnistumiseni naisten kanssa ajoi minut masennukseen ja psykoosiin, mutta pitkän taistelun jälkeen selivisin siitä ja olen löytänyt taas valoa elämääni.
Epäonnistuminen naisten kanssa voi aiheuttaa monille nuorille miehille paljon ongelmia, mutta oppiakseni jotain minun piti kokea kaikki pahimman mahdollisen tien kautta. Kiusaaminen ja totaalinen epäonnistuminen naisten kanssa olivat traumaattisia kokemuksia kumpikin, mutta olen päässyt niistä yli ja elämä jatkuu.
Niihin ei kannata takertua, vaan ne pitää jättää taakseen. Muutakaan mahdollisuutta ei nimittäin ole. Itsetuntoni siis on hyvä, mutta realistinen.
Sitten itse asiaan.
En ole koskaan ollut nirso ulkonäön suhteen. Minulle sisäinen kauneus on aina merkinnyt niin paljon enemmän kuin ulkoinen. Meikillä voi peittää kasvot, muttei paskaa luonnetta.
Suurin ongelmani on siis aina ollut se, että olen ollut todella ujo naisten suhteen. Vasta 17-vuotiaana uskalsin lähestyä vastakkaista sukupuolta. Sitä ennen olin tyytynyt vain katselemaan kaukaa ja toivomaan, että minut huomattaisiin.
Vaikka ennen romahtamistani uskalsinkin jo lähestyä, sain silti pakit joka kerta, kun olin ollut ihastunut johonkin tyttöön ja yrittänyt jotakin. Ihastumiset ovat yleensä olleet hyvinkin voimakkaita ja pakkomielteisiä. Joka kerta olen ajatellut, että hän on "se oikea", ja nyt pitää olla mahdollisimman varovainen, etten vain loukkaa häntä tai tee mitään typerää. Ihastumisen tunne on ollut aina niin voimakas, etten ole voinut kuvitellakaan, että mitä jos tämä koko juttu päättyy siihen, ettei hän olekaan kiinnostunut. Jo pelkän "entä jos tämä päättyykin ei-mihinkään" ajatteleminenkin on aiheuttanut jo niin suurta ahdistusta, etten ole pystynyt edes ajattelemaan sitä saati käsittelemään.
Pakkomielteinen ihastuminen on siinä mielessä huono homma, että pelko jutun päättymisestä lamaannuttaa täysin. Olen joka kerta ollut liian epävarma itsestäni ja pelännyt liikaa. Pelko näkyy aika helposti päällepäin. Kun pitää koko ajan pelätä sanomisiaan, ei huumorintajukaan pääse nousemaan esiin, vaikka sitä jonkin verran minulta olisi löytynytkin. Lisäksi voin hyvin kuvitella, että nimenomaan tuo pakkomielteisyys on voinut jopa pelästyttääkin tytön.
Voin hyvin kuvitella miltä edellisestä ihastuksestani tuntui. Tuo tyttö ei todellakaan ole panuhöglundin kuvaamaa "hasishuora"-naistyyppiä. Hän on todella älykäs ja hyväsydäminen ihminen. Valitettavasti ihastumiseen kun ei voi pakottaa, vaikka olisi kuinka hyväsydäminen ihminen tahansa.
Kerron siis viimeisimmän tapahtuman, joka tapahtui vuosi sitten ja josta olen nyt toipunut.
Kohtalokas ihastuminen
Eräänä iltana keräsin rohkeuteni kännissä ja menin juttelemaan hänelle. Hän puhui paljon, nauroi ja oli todella hyväntuulinen, tosin hän oli kännissä itsekin. Pyysin hänen numeroa ja annoin omanikin hänelle. Yllätys yllätys hän soitti jo seuraavana aamuna. Aamulla alkoholin tuoma itsevarmuus oli tipotiessään. Me juttelimme kuitenkin niitä näitä, mutta hän ei selvästikään viihtynyt niin hyvin kuin illalla. No tapaamisemme silti jatkuivat.
Pyrin nyt kriittisesti tarkastelemaan omaa käyttäytymistäni tuon tytön kanssa.
Tapasimme ehkä noin kymmenisen kertaa. Tavatessa olin aina hyvin vakava ja huumorintajuton. Lisäksi kuljin hänen perässään joka paikkaan, ja yritin viimeiseen asti käyttäytyä niin, ettei hän vain lähtisi. Hän puhui paljon vähemmän kuin iltana jolloin tavattiin, joten minun oli hoidettava puhuminen käytännössä yksin. Yritin antaa älykkään vaikutuksen eli "pätesin" hieman liikaa omilla puheillani.
Joko selitin jotain kylmää faktaa, tai sitten selitin kuinka hyvin koulussa menee ja kuinka paljon palkkaa tulen jonakin päivänä saamaan. Tyttö oli hyvin hiljaisen oloinen joka kerta ja puhui hyvin vähän. Hän vastasi kyllä esittämiini kysymyksiin, mutta niihinkin lyhyesti. Hän myös katosikin paikalta aika nopeasti. En siis ikävä kyllä tuostakaan vielä tajunnut, koska olin liian ihastunut. En vain pystynyt enkä HALUNNUT uskoa, ettei hän ollut kiinnostunut.
Kaiken tämän jälkeen tein juuri sen kaikista pahimman mokan, mitä kuvitella saattaa. Tuona iltana olimme samassa porukassa juopottelemassa. Jossain vaiheessa iltaa tuo tyttö sitten tokaisi ystävällisesti, että "meidän pitäis nyt lähtee X:lle, joten sä voit varmaan lähtee himaan". Päätin sitten kotona juoda lisää ja tajuttomassa kännissä kirjoitin hänelle runon. Runon laatu oli taattua kännitasoa, mutta epäselväksi se ei jättänyt mitään. Runossa kerroin rakastavani häntä ja paljastin kaikkein haavottuvinta sisintäni hänelle. Tuo runo oli mielestäni niin kaunis, että itkin sitä kirjoittaessa. No se ei pelaa joka pelkää päätin, ja lähetin hänelle tuon runon tekstiviestillä (ei edes mahtunut yhteen viestiin).
Vastausta ei tietenkään kuulunut ja seuraavana päivänä eräs miespuolinen kaverini sanoi, että "sun kannattais ehkä täs vaihees ymmärtää, että A ei todellakaan oo kiinnostunu susta, joten voisitko olla ahdistelematta sitä enää yhtään enempää?"
Tuon kuultuani tunsin todella vahvasti ikään kuin jonkun nuolen lävistävän sydämeni. Tuo tunne oli fyysinen. Olo oli niin epätodellinen ja hirvittävä, ettei sitä voi selittää mitenkään sellaiselle, joka ei tuota ole kokenut.
Psykoosi
Nuo eivät olleet ainoat (eivätkä edes pahimmat) pakit, mutta lyhyen ajan sisällä niitä oli yksinkertaisesti liikaa ja tuo oli se viimeisin pisara. Näiden tapahtumien seurauksena aloin juopottelemaan. Koulussa ei huvittanut käydä (AMK) ja aloin masentua todella todella pahasti. Tunsin itseni todella vastenmieliseksi. Tuolloin löysin panuhöglundin kirjoitukset ja aloin uskoa niihin.
Osa hänen kirjoittamastaan on varmasti tottakin, mutta hänen tekstistään paistaa viha ja katkeruus
niin selvästi läpi, ettei niitä kannata kenenkään ottaa ainakaan suoralta kädeltä todesta. Elin pitkään vihaten ja halveksien naisia. Samankaltaista vihaa kohdistui toki myös maahanmuuttajiin ja narkomaaneihin, mutta naisviha oli pahin.
Aloin tietenkin vihaamaan tuota tyttöä, koska pian hän oli alkanut seurustelemaan minua muutamaa vuotta vanhemman autonomistajan kanssa, joka asuu yksin. Tästä johtuen ajattelin hänen tietenkin olevan halpa jakorasia. Ajattelin että hän on tuon miehen kanssa vain siksi, että hän ostaa tuolta mieheltä seksillä jotain (ilmainen asuinpaikka, autokuski, mainetta kavereiden silmissä, materiaa, turvaa jne). Kaikki nuo olivat asioita, joita minulla ei ollut.
Juopotteluni meni päivittäiseksi. Aloin puhua sekavia, joten vanhempani veivät minut lääkärille. Minulle määrättiin masennuslääkkeitä (ssri), mutta niistä tuli ainoastaan paskempi olo, koska jatkoin edelleen juomista. Kun oloni kävi riittävän huonoksi, söin paketillisen masennuslääkkeitä ja jouduin pakkohoitoon. Siellä minulla todettiin skitsofrenia.
Kannabis
Uskokaa tai älkää, kokeilin kannabista ensimmäisen kerran vasta laitoksessa. Vaikka minulla todettiinkin skitsofrenia, en ole koskaan havainnut siitä olevan mitään haittaa polttelua ajatellen. Kannabis on aina toiminut minulla todella psyykkisesti ja se tuntui ensi hetkestä lähtien sopivan minulle paljon paremmin kuin alkoholi. Kannabista pystyy olla polttamatta jos haluaa, mutta silloin kun juopottelin, teki alkoholia mieli jatkuvasti. Alkoholi pahensi myös todella vahvasti juuri tuota pakkomielteistä naisen himoa, mutta tuo ominaisuus puuttuu kannabikselta täysin. Pilvessä olisi jäänyt kyseinen tekstiviesti lähettämättä.
Ei kannabiksessakaan ole pelkkiä hyviä puolia, eikä se sovi kaikille, mutta alkoholiin sitä ei voi edes verrata, jos pelkät huonot puolet ottaa huomioon. Jos baareissa pelkästään polteltaisiin, voisi hyvinkin olla, että suurin osa pokausyrityksistä jäisi tekemättä. :) Tosin baarin ilmapiirikin olisi 100 kertaa viihtyisämpi.
Kokonaiskuvan käsittäminen
Kesti pitkään päästä pois sieltä, mutta onneksi omaksuin uuden tavan suhtautua elämään ja sain asiani kuntoon.
En usko, että hänen kaltainen ihminen on mitenkään voinut vain "myydä itsensä". Että mikään muu ei muka merkitsisi hänelle kuin maine ja materiaaliset asiat. Yhteen muuttaminen on niin iso juttu, että siinä on pakko olla muutakin. Ja vaikka "itsensä myymisestä" olisikin ollut kyse, niin entä sitten? Ei se tätä tilannetta enää kuitenkaan mitenkään muuta. Jokainen tehkööt mitä haluaa.
Siihähän tapauksessa tuolla naisella on käynyt mielettömän hyvä tuuri, kun on kelvannut noinkin varakkaalle miehelle muuhunkin kuin patjaksi. Mielettömän hyvä tuuri on löytää mies, joka ensinäkin riittävän varakas, ja joka tuosta noin vain suostuu elättämään naisen.
Eräs todiste tytön hyväsydämisyydestä on se, ettei hän näyttänyt runoa kenellekään, eikä puhunut minusta paskaa selän takana. Tyttö teki mielestäni kaiken ihan oikein. Miten muutenkaan pitäisi ihmisen toimia, jos joku ns. "hullu" on kiinnostunut, eikä jätä rauhaan?
Mielestäni hän ei olisi voinut toimia paremmin.
Vaikka pohdiskelu ei selvinpäin sujukaan samalla tavalla kuin pilvessä (tai kännissä), olen ehdottomasti sitä mieltä, että parhaat ideat ja tulokset syntyvät selvinpäin.
Jokainen tehkööt mitä haluaa. :)
Olen 23-vuotias mieshenkilö ja tietysti ATM. Olen kolmen laudaturin ylioppilas. Puhun sujuvasti englantia ja ruotsia, joten älykkyydestä ei varmasti ole pulaa. En siinä mielessä ole samanlainen kuin muut miehet, sillä olen aina ollut todella herkkä ja tunteellinen. Tunnistan itsessäni paljon naisille tyypillisiä piirteitä, mutta kokonaisuutta ajatellen olen ehdottomasti mies myös henkiseltä puolelta.
Kaikki tytöt eivät pidä herkistä ja tunteellisista miehistä, mutta tiedän, että on olemassa niitäkin, jotka arvostavat juuri näitä ominaisuuksia.
Olen lukenut ihmissuhteet-blogia ja ymmärtänyt sen. Vaikka jotkut arvostavatkin miehissä enimmäkseen ns. näyttöarvoa tyyliin "nyt on frendit kateellisii ku mul on noin hieno mies", niin tiedän, että on olemassa niitäkin tyttöjä, jotka arvostavat miehissä sellaisiakin ominaisuuksia, kuten älykkyyttä, itsehillintää, huumorintajua, keskustelutaitoa, taitoa kuunnella ja kykyä ymmärtää muita ihmisiä.
Kuunteleminen on taito, joka puuttuu useilta. Monet kaverini ovat kertoneet, että kanssani on helppo keskustella ja että seurassani viihtyy. Minun kanssani ei tule riitojakaan kovin usein. Ei siksi, että olisin joku pompoteltava idiootti, vaan siksi, että monesti saan perusteltua oman näkemykseni niin hyvin, että toinen osapuoli ymmärtää miten tyhmästi on käyttäytynyt. Toinen tärkeä juttu mikä sekin puuttuu useilta on se, että otan aina huomioon senkin mahdollisuuden, etten ehkä olekaan oikeassa. Väärässä oleminen ei ole mikään tappio, vaan mahdollisuus, koska silloin saa tietää asioiden oikean laidan.
Alkoholia en käytä enää lainkaan, koska se on aiheuttanut elämässäni niin paljon harmia (tästä lisää myöhemmin). Tupakanpolton olen lopettanut. Kannabista poltan muutaman kerran kuukaudessa, mutta kemikaaleihin (subu jne) en ole eläessäni koskenut.
Kuten arvata saattaa, minua on kiusattu koulussa, aika rankastikin, mutten ole takertunut siihen.
En ole urheilullinen enkä läski. Omasta mielestäni ulkonäköni on miellyttävä. En ole väkivaltainen ihminen. Moni on sanonut, että "ei sinua kukaan pelkää". No entä sitten? En minä halua, että minua pelätään. Etenkin naisia ajatellen on minun mielestäni erittäin tärkeää, että minua ei tarvitse pelätä. Vaimonhakkaajanarkkarialkoholisteja on mielestäni jo tarpeeksi. Jos joku nainen sellaisen välttämättä haluaa, niin ottakoon. Minä en halua olla sellainen.
Tilanteeni oli paljon huonompi vielä pari vuotta sitten. Epäonnistumiseni naisten kanssa ajoi minut masennukseen ja psykoosiin, mutta pitkän taistelun jälkeen selivisin siitä ja olen löytänyt taas valoa elämääni.
Epäonnistuminen naisten kanssa voi aiheuttaa monille nuorille miehille paljon ongelmia, mutta oppiakseni jotain minun piti kokea kaikki pahimman mahdollisen tien kautta. Kiusaaminen ja totaalinen epäonnistuminen naisten kanssa olivat traumaattisia kokemuksia kumpikin, mutta olen päässyt niistä yli ja elämä jatkuu.
Niihin ei kannata takertua, vaan ne pitää jättää taakseen. Muutakaan mahdollisuutta ei nimittäin ole. Itsetuntoni siis on hyvä, mutta realistinen.
Sitten itse asiaan.
En ole koskaan ollut nirso ulkonäön suhteen. Minulle sisäinen kauneus on aina merkinnyt niin paljon enemmän kuin ulkoinen. Meikillä voi peittää kasvot, muttei paskaa luonnetta.
Suurin ongelmani on siis aina ollut se, että olen ollut todella ujo naisten suhteen. Vasta 17-vuotiaana uskalsin lähestyä vastakkaista sukupuolta. Sitä ennen olin tyytynyt vain katselemaan kaukaa ja toivomaan, että minut huomattaisiin.
Vaikka ennen romahtamistani uskalsinkin jo lähestyä, sain silti pakit joka kerta, kun olin ollut ihastunut johonkin tyttöön ja yrittänyt jotakin. Ihastumiset ovat yleensä olleet hyvinkin voimakkaita ja pakkomielteisiä. Joka kerta olen ajatellut, että hän on "se oikea", ja nyt pitää olla mahdollisimman varovainen, etten vain loukkaa häntä tai tee mitään typerää. Ihastumisen tunne on ollut aina niin voimakas, etten ole voinut kuvitellakaan, että mitä jos tämä koko juttu päättyy siihen, ettei hän olekaan kiinnostunut. Jo pelkän "entä jos tämä päättyykin ei-mihinkään" ajatteleminenkin on aiheuttanut jo niin suurta ahdistusta, etten ole pystynyt edes ajattelemaan sitä saati käsittelemään.
Pakkomielteinen ihastuminen on siinä mielessä huono homma, että pelko jutun päättymisestä lamaannuttaa täysin. Olen joka kerta ollut liian epävarma itsestäni ja pelännyt liikaa. Pelko näkyy aika helposti päällepäin. Kun pitää koko ajan pelätä sanomisiaan, ei huumorintajukaan pääse nousemaan esiin, vaikka sitä jonkin verran minulta olisi löytynytkin. Lisäksi voin hyvin kuvitella, että nimenomaan tuo pakkomielteisyys on voinut jopa pelästyttääkin tytön.
Voin hyvin kuvitella miltä edellisestä ihastuksestani tuntui. Tuo tyttö ei todellakaan ole panuhöglundin kuvaamaa "hasishuora"-naistyyppiä. Hän on todella älykäs ja hyväsydäminen ihminen. Valitettavasti ihastumiseen kun ei voi pakottaa, vaikka olisi kuinka hyväsydäminen ihminen tahansa.
Kerron siis viimeisimmän tapahtuman, joka tapahtui vuosi sitten ja josta olen nyt toipunut.
Kohtalokas ihastuminen
Eräänä iltana keräsin rohkeuteni kännissä ja menin juttelemaan hänelle. Hän puhui paljon, nauroi ja oli todella hyväntuulinen, tosin hän oli kännissä itsekin. Pyysin hänen numeroa ja annoin omanikin hänelle. Yllätys yllätys hän soitti jo seuraavana aamuna. Aamulla alkoholin tuoma itsevarmuus oli tipotiessään. Me juttelimme kuitenkin niitä näitä, mutta hän ei selvästikään viihtynyt niin hyvin kuin illalla. No tapaamisemme silti jatkuivat.
Pyrin nyt kriittisesti tarkastelemaan omaa käyttäytymistäni tuon tytön kanssa.
Tapasimme ehkä noin kymmenisen kertaa. Tavatessa olin aina hyvin vakava ja huumorintajuton. Lisäksi kuljin hänen perässään joka paikkaan, ja yritin viimeiseen asti käyttäytyä niin, ettei hän vain lähtisi. Hän puhui paljon vähemmän kuin iltana jolloin tavattiin, joten minun oli hoidettava puhuminen käytännössä yksin. Yritin antaa älykkään vaikutuksen eli "pätesin" hieman liikaa omilla puheillani.
Joko selitin jotain kylmää faktaa, tai sitten selitin kuinka hyvin koulussa menee ja kuinka paljon palkkaa tulen jonakin päivänä saamaan. Tyttö oli hyvin hiljaisen oloinen joka kerta ja puhui hyvin vähän. Hän vastasi kyllä esittämiini kysymyksiin, mutta niihinkin lyhyesti. Hän myös katosikin paikalta aika nopeasti. En siis ikävä kyllä tuostakaan vielä tajunnut, koska olin liian ihastunut. En vain pystynyt enkä HALUNNUT uskoa, ettei hän ollut kiinnostunut.
Kaiken tämän jälkeen tein juuri sen kaikista pahimman mokan, mitä kuvitella saattaa. Tuona iltana olimme samassa porukassa juopottelemassa. Jossain vaiheessa iltaa tuo tyttö sitten tokaisi ystävällisesti, että "meidän pitäis nyt lähtee X:lle, joten sä voit varmaan lähtee himaan". Päätin sitten kotona juoda lisää ja tajuttomassa kännissä kirjoitin hänelle runon. Runon laatu oli taattua kännitasoa, mutta epäselväksi se ei jättänyt mitään. Runossa kerroin rakastavani häntä ja paljastin kaikkein haavottuvinta sisintäni hänelle. Tuo runo oli mielestäni niin kaunis, että itkin sitä kirjoittaessa. No se ei pelaa joka pelkää päätin, ja lähetin hänelle tuon runon tekstiviestillä (ei edes mahtunut yhteen viestiin).
Vastausta ei tietenkään kuulunut ja seuraavana päivänä eräs miespuolinen kaverini sanoi, että "sun kannattais ehkä täs vaihees ymmärtää, että A ei todellakaan oo kiinnostunu susta, joten voisitko olla ahdistelematta sitä enää yhtään enempää?"
Tuon kuultuani tunsin todella vahvasti ikään kuin jonkun nuolen lävistävän sydämeni. Tuo tunne oli fyysinen. Olo oli niin epätodellinen ja hirvittävä, ettei sitä voi selittää mitenkään sellaiselle, joka ei tuota ole kokenut.
Psykoosi
Nuo eivät olleet ainoat (eivätkä edes pahimmat) pakit, mutta lyhyen ajan sisällä niitä oli yksinkertaisesti liikaa ja tuo oli se viimeisin pisara. Näiden tapahtumien seurauksena aloin juopottelemaan. Koulussa ei huvittanut käydä (AMK) ja aloin masentua todella todella pahasti. Tunsin itseni todella vastenmieliseksi. Tuolloin löysin panuhöglundin kirjoitukset ja aloin uskoa niihin.
Osa hänen kirjoittamastaan on varmasti tottakin, mutta hänen tekstistään paistaa viha ja katkeruus
niin selvästi läpi, ettei niitä kannata kenenkään ottaa ainakaan suoralta kädeltä todesta. Elin pitkään vihaten ja halveksien naisia. Samankaltaista vihaa kohdistui toki myös maahanmuuttajiin ja narkomaaneihin, mutta naisviha oli pahin.
Aloin tietenkin vihaamaan tuota tyttöä, koska pian hän oli alkanut seurustelemaan minua muutamaa vuotta vanhemman autonomistajan kanssa, joka asuu yksin. Tästä johtuen ajattelin hänen tietenkin olevan halpa jakorasia. Ajattelin että hän on tuon miehen kanssa vain siksi, että hän ostaa tuolta mieheltä seksillä jotain (ilmainen asuinpaikka, autokuski, mainetta kavereiden silmissä, materiaa, turvaa jne). Kaikki nuo olivat asioita, joita minulla ei ollut.
Juopotteluni meni päivittäiseksi. Aloin puhua sekavia, joten vanhempani veivät minut lääkärille. Minulle määrättiin masennuslääkkeitä (ssri), mutta niistä tuli ainoastaan paskempi olo, koska jatkoin edelleen juomista. Kun oloni kävi riittävän huonoksi, söin paketillisen masennuslääkkeitä ja jouduin pakkohoitoon. Siellä minulla todettiin skitsofrenia.
Kannabis
Uskokaa tai älkää, kokeilin kannabista ensimmäisen kerran vasta laitoksessa. Vaikka minulla todettiinkin skitsofrenia, en ole koskaan havainnut siitä olevan mitään haittaa polttelua ajatellen. Kannabis on aina toiminut minulla todella psyykkisesti ja se tuntui ensi hetkestä lähtien sopivan minulle paljon paremmin kuin alkoholi. Kannabista pystyy olla polttamatta jos haluaa, mutta silloin kun juopottelin, teki alkoholia mieli jatkuvasti. Alkoholi pahensi myös todella vahvasti juuri tuota pakkomielteistä naisen himoa, mutta tuo ominaisuus puuttuu kannabikselta täysin. Pilvessä olisi jäänyt kyseinen tekstiviesti lähettämättä.
Ei kannabiksessakaan ole pelkkiä hyviä puolia, eikä se sovi kaikille, mutta alkoholiin sitä ei voi edes verrata, jos pelkät huonot puolet ottaa huomioon. Jos baareissa pelkästään polteltaisiin, voisi hyvinkin olla, että suurin osa pokausyrityksistä jäisi tekemättä. :) Tosin baarin ilmapiirikin olisi 100 kertaa viihtyisämpi.
Kokonaiskuvan käsittäminen
Kesti pitkään päästä pois sieltä, mutta onneksi omaksuin uuden tavan suhtautua elämään ja sain asiani kuntoon.
En usko, että hänen kaltainen ihminen on mitenkään voinut vain "myydä itsensä". Että mikään muu ei muka merkitsisi hänelle kuin maine ja materiaaliset asiat. Yhteen muuttaminen on niin iso juttu, että siinä on pakko olla muutakin. Ja vaikka "itsensä myymisestä" olisikin ollut kyse, niin entä sitten? Ei se tätä tilannetta enää kuitenkaan mitenkään muuta. Jokainen tehkööt mitä haluaa.
Siihähän tapauksessa tuolla naisella on käynyt mielettömän hyvä tuuri, kun on kelvannut noinkin varakkaalle miehelle muuhunkin kuin patjaksi. Mielettömän hyvä tuuri on löytää mies, joka ensinäkin riittävän varakas, ja joka tuosta noin vain suostuu elättämään naisen.
Eräs todiste tytön hyväsydämisyydestä on se, ettei hän näyttänyt runoa kenellekään, eikä puhunut minusta paskaa selän takana. Tyttö teki mielestäni kaiken ihan oikein. Miten muutenkaan pitäisi ihmisen toimia, jos joku ns. "hullu" on kiinnostunut, eikä jätä rauhaan?
Mielestäni hän ei olisi voinut toimia paremmin.
Vaikka pohdiskelu ei selvinpäin sujukaan samalla tavalla kuin pilvessä (tai kännissä), olen ehdottomasti sitä mieltä, että parhaat ideat ja tulokset syntyvät selvinpäin.
Jokainen tehkööt mitä haluaa. :)
Vastaukset 5
Vanhimmat
pitäisi ainakin säälipisteitä saada; oli se niin pitkäkin. Noh, parempaa jatkoa, elämä opettaa tai ainakin kovettaa.
Säälipimppaa ei saa muuten kuin tappavalla syövällä, ei niinkään syvällisillä kirjoituksilla. Usko pois, olen kokeillut enkä saanut. Tappavia tauteja en asivan vuoksi kuitenkaan aio hankkia, enkä niellä naisten syytämää paskaa "joskus mahdollisesti ilmenevän" paremman kohtelun toivossa.
Muutama kysmys:
* Millaisessa tilanteessa sinule tätä seuraavaa sanovat ja ovatko he missä suhteessa sinuun:
* Mistä päättelet että tyttö ei kenellekkään näyttänyt runoasi, jos kerran joku kaverisi älysi huomauttaa seuraavana päivänä ettet ahdistelisi työttöä?
Mitä sinuun ja naisiin tulee, niin tuntuu siltä että et ymmärrä (tai sitten välitä) naisia ollenkaan. Lueppa joku pelimies opas... ei siksi että haluaisit tai tulisit pelimieheksi, vaan ihan siksi että vähän tajuaisit miten miehet ja naiset korvien välissä eroavat toisistaan.
kirjoitus.
Oli yllätys lukea, että sinulle todettiin skitsofrenia.
Ja hämmästyin hieman miten sinulla meni asiat hiukan pakkomielteiseksi, mutta kuulostat hyvältä mieheltä.
Yhtä asiaa en ymmärrä. Miten naisasiat voivat vaikuttaa mieheen noin jyrkästi?
Tavallaan kuitenkin ymmärrän kirjoitustasi, minulla on ollut hieman samantyyppisiä asioita (psykoosissakin olen ollut, mutta minulla ei tosin ole skitsofreniaa)
Itsekin vaivuin masennukseen, ja itseänikin kiusattiin jne.
Mutta nykyään en jaksa edes välittää saanko seurustelukumppanin vai en, haluan, että kaikki tapahtuisi luonnostaan ,ettei minun tarvitisi itse panostaa erittäin kovasti siihen ,etten jäisi yksin.
Samaa voisin suositella sinullekin.. :)
Yleensä skippaan näin pitkät jutut, mutta tätä tekstisi oli niin sujuvaa ettei haitannut.
Mä näen tapahtuneen siten, että tuo tyttö oli valmis seurustelemaan ja etsi kumppania, siksi hän tapaili sinua. On totta että omituinen käytös pelottaa, eihän kukaan haluamalla halua vaikeita suhteita? Uskon että melkoinen turn-off on myös puheet siitä "kuinka paljon tulee tienaamaan".
Tyttö antoi sinulle mahdollisuuden, mutta totesi että et ole sopiva hänelle. Tuo toinen mies sitten ilmeisesti oli ja siksi kaikki tapahtui nopeasti kun tyttö oli jo valmiiksi parisuhdetta etsimässä? En usko että tuossa oli materialla mitään sen kummallisempaa osuutta.
Voimia taistelussa päihteitä vastaan! Sinuna keskittyisin itsesi eheyttämiseen ja välttelisin noita "riepottelevia ihastumisia". Jos yrittäisit tutustua naisiin vain ystävämielessä, se voisi auttaa jännittämiseen ja "liian vahvoihin" tunteisiin? Lisäksi huomaisit varmasti että sinusta pidetään, kun et yritä ketään. Se voisi vahvistaa itseluottamustasi. Kaveruudestakin voi kehkeytyä suhde, ehkä se olisi sinulle parempi tie kuin suinpäin ihastuminen?
Osaat analysoida itseäsi ja käytöstäsi erittäin hyvin. Sinänsä kypsää että olet tiedostanut myös vihantunteidesi turhuuden. Vihaamalla kääntää vain huomion väärään suuntaan.
Tämä voi nyt kuulostaa vähän pahalta, mutta tunteesi eivät välttämättä ole aitoja silloin kun ne ovat noin pakkomielteisiä. Etsit rakkaudesta lievitystä kipuihisi, et niinkään aitoa tunnetta. Senkin vuoksi on tärkeää saada ensin minäkuvasi ja itsetuntosi paremmalle tolalle, vasta sitten voit antaa rakkautta.
Olet vielä kovin nuori, sulla on paljon elämää edessä. Muistan kuinka tuskallista aikaa minullekin tuo ikäkautesi oli, mutta todennäköisesti se menee vielä ohi! Inhosin sitä että joku sanoi juuri näin, mutta nyt olen huomannut sen todeksi.
Itselläni auttoi se että ryhdyin itseni kaveriksi, sensijaan että olin vihollinen. Kun "päänsisäinen puheeni" meni sille linjalle että "olen surkea paska", kumosin negatiiviset ajatukseni ajattemalla "ei, en ole surkea paska. olen vain tyttö joka on hiukan pihalla, mutta siihenkin voi tulla muutos jo tänään." tms.
Olen varma että löydät kumppanin, kunhan saat itsesi paremmin tasapainoon. Keskity itsesi hoitamiseen ja hoivaamiseen, loppu käy itsestään.
Kaikkea hyvää sinulle!