ATM:stä YTM-kuosiin

Viitaten aiempiin juttuihin, kts -

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000005&conference=500000000000006&posting=22000000012208081#22000000012208081

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000005&conference=500000000000006&posting=22000000021664298#22000000021664298

Projekti alkoi siis kaksi vuotta sitten, ja vuoden työn jälkeen oli jo paljon muutosta tapahtunut. Sama "kehityssuunta" on säilynyt, kun alun perin kuuriluontoisesta painonpudotuksesta tuli pikkuhiljaa liikuntapainotteinen elämäntapa, ja siinä ohessa on myös vähitellen tottunut uuteen olemukseen.

Mielenkiintoista on ollut havaita, miten yksittäisistä onnistumisista ja saavutuksista saa motivaatiota ja tukea uusiin asioihin, ja tällä positiivisella kierteellä pystyy pitkällä tähtäimellä oikeasti vaikuttamaan itseensä. Mm. viime toukokuussa tuli juostua puolimaraton läpi, ei millään ennätysajalla mutta silti itselle täysin uskomaton suoritus huomioiden että aiempi kuntotaso riitti hädin tuskin kilometrin kävelyyn opinahjolle.

Toinen itseä innostava asia on ollut vaivihkaa tapahtunut vaatekaapin uusiutuminen (mikä oli tietty yksi alkuperäisistä lähtökohdista, nyt on vaan huomattavasti enemmän valinnanvaraa ;), sitä mukaa kun vanhat ovat jääneet turhan telttamallisiksi on voinut hyvillä mielin vaihtaa edelleen vähän siistimpää tilalle - ja seurauksena nyt tulee puoliksi vahingossa lähdettyä ulos ovesta ainakin jossain määrin huolitellun näköisenä ... mikä jälleen edesauttaa siihen, että käytännössä tilanteessa kuin tilanteessa sitä paljon puhuttua itsevarmuutta löytyy ihan eri mittakaavalla kuin "edellisessä elämässä". Tähän tietty vaikuttaa merkittävästi myös se kuluneen parin vuoden aikana kuultu positiivinen kommentointi ja nuo onnistumisen fiilikset.

Koska kyseessä on sinkkupalsta, ja eräs päätavoitteista oli itsellä katkaista piiiitkään jatkunut yksinäisyyden putki, on kiva todeta että tämäkin tuntuisi onnistuneen. Kuluneen kahden vuoden aikana on paitsi huomannut että nykyisellä olemuksella baarista voi menestyksekkäästi löytää seuraa, myös että toisinaan se onnistuu ilman omaa aktiivista yrittämistä (ja se jos mikä hivelee itsetuntoa). Yhden (tai muutaman) illan juttuja vakavampaa ei kuitenkaan tullut vastaan, kunnes hiljattain nurkan takaa yllätti - jos voi sanoa, niin sellainen kiltti naapurin tyttö; hyvässä mielessä siis - ja vaikka juttu on vielä melko tuore niin tässä vaiheessa tuntuu vahvasti siltä että tämä on juuri sitä mitä kaipasinkin.

Keskustelupalstaa selaillessa saa usein sellaisen käsityksen, että moni tyytyy voivottelemaan kohtaloaan (en nyt tarkoita siis tietoisesti sinkkuna pysytteleviä), toteaa vaan että ei tästä kuitenkaan mitään tule ja en mä kelpaa kuitenkaan kenellekään. Tuttu juttu kun itse olin samoilla linjoilla aiemmin, mutta nykyään sitäkin enemmän vakuuttunut siitä, että asioita voi muuttaa omaksi edukseen - ja ennen kuin tosissaan yrittää, ei valittaminen ole kovin perusteltua.

Hyvillä mielin kohti tulevaa, ja hyvää joulun vuodenvaihteen odotusta itse kullekin :)
4575
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 4

Vanhimmat

Nämä jutut muistuttaa taas siitä, että ei ole pakko tyytyä niihin kortteihin mitä ekassa jaossa käteen sattuu. Mulla on ollut vähän samansuuntaista projektia jo kolmatta vuotta, painoa on lähtenyt viitisentoista kiloa ja vaatekaappia on saanut uusia aika lailla. Kroppaan alan olla aika tyytyväinen, mutta henkisellä puolella olisi vielä kehittämistä. Olen luonnostani hieman arka, en keksi puhuttavaa vieraassa seurassa. Tuohon puoleen haluaisin selkeää parannusta, tietäisinpä vaan miten.

Äänestä

Pakko myöntää, että oli negatiivinen ennakkoasenne kun näin tuon otsikon ja sitten vielä viittaukset aikaisemiin keskusteluihin (usein näitä käytetään kun ei viitsitä kirjoitella)¨.

Tuo on hieno suoritus, etenkin tuo painonpudotus ja puolimaraton. Onnittelut niistä. Onnittelut myös parannuksesta parisuhdemarkkinoilla. Ihan varmasti nuo muutokset terveydessä näkyvät parempana itsetuntona.

Itse en ole oikein koskaan ollut vaatteilla koreilija. Pakko on silti lopulta myöntää, että kyllä vaatteilla on sittenkin väliä. Eräs nainen sanoi tämän minulle aika osuvasti: "Jos käyttää huonoja vaatteita, niin antaa muille mielikuvan, että ei arvosta edes itseään".

Puolimaratonkuntoon nostinkin itseni jo muutama vuosi sitten. Nyt pitäisi sitten pudottaa kymmenen kiloa pois, ja hissun kissun sitten se vaatekaapin uusiminen käyntiin.

Äänestä

Onnea edistyksen ja pitkäjänteisyyden johdosta. Itsellänikin samaa projektia ollut jo jonkin aikaa, mutta kaikkein ongelmallisimmaksi olen huomannut henkisen puolen kehittämisen, jossa en ole päässyt edes alkuun. Tiukkaan juurtuneita uskomuksia on vaikea muuttaa ja ujoutta on vaikea kitkeä.

Äänestä

Yritä pitää tavoitteesi, muista mistä olet lähtöisin, ja muista että siellä on aina tilaa paluumuuttajille.

On tärkeää muistuttaa ihmisiä epätoivon hyödyttömyydestä, ja siitä että AINA on mahdollista kehittää itseään.
Tällaiset onnistumistarinat ovat hyviä kannustimia.

Rakkaus on pinnallista, hyväksy se, sopeudu siihen.
Jos olet lihava, laihduta.
Jos olet laiha, mene salille.
Jos olet vailla ammattia, opiskele jne...
Huonoon itsetuntoon tehoaa liikunta, miehen itsevarmuus on suorassa yhteydessä hänen kuntoonsa.

Onnistuessa menneet julmuudet ja epäoikeudenmukaisuudet unohtuvat, opit pian rakastamaan naisia ja sitä heidän pehmeämpää puoltansa.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


UPDATE_6952215 kirjoitti:

Viitaten aiempiin juttuihin, kts -

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000005&conference=500000000000006&posting=22000000012208081#22000000012208081

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000005&conference=500000000000006&posting=22000000021664298#22000000021664298

Projekti alkoi siis kaksi vuotta sitten, ja vuoden työn jälkeen oli jo paljon muutosta tapahtunut. Sama "kehityssuunta" on säilynyt, kun alun perin kuuriluontoisesta painonpudotuksesta tuli pikkuhiljaa liikuntapainotteinen elämäntapa, ja siinä ohessa on myös vähitellen tottunut uuteen olemukseen.

Mielenkiintoista on ollut havaita, miten yksittäisistä onnistumisista ja saavutuksista saa motivaatiota ja tukea uusiin asioihin, ja tällä positiivisella kierteellä pystyy pitkällä tähtäimellä oikeasti vaikuttamaan itseensä. Mm. viime toukokuussa tuli juostua puolimaraton läpi, ei millään ennätysajalla mutta silti itselle täysin uskomaton suoritus huomioiden että aiempi kuntotaso riitti hädin tuskin kilometrin kävelyyn opinahjolle.

Toinen itseä innostava asia on ollut vaivihkaa tapahtunut vaatekaapin uusiutuminen (mikä oli tietty yksi alkuperäisistä lähtökohdista, nyt on vaan huomattavasti enemmän valinnanvaraa ;), sitä mukaa kun vanhat ovat jääneet turhan telttamallisiksi on voinut hyvillä mielin vaihtaa edelleen vähän siistimpää tilalle - ja seurauksena nyt tulee puoliksi vahingossa lähdettyä ulos ovesta ainakin jossain määrin huolitellun näköisenä ... mikä jälleen edesauttaa siihen, että käytännössä tilanteessa kuin tilanteessa sitä paljon puhuttua itsevarmuutta löytyy ihan eri mittakaavalla kuin "edellisessä elämässä". Tähän tietty vaikuttaa merkittävästi myös se kuluneen parin vuoden aikana kuultu positiivinen kommentointi ja nuo onnistumisen fiilikset.

Koska kyseessä on sinkkupalsta, ja eräs päätavoitteista oli itsellä katkaista piiiitkään jatkunut yksinäisyyden putki, on kiva todeta että tämäkin tuntuisi onnistuneen. Kuluneen kahden vuoden aikana on paitsi huomannut että nykyisellä olemuksella baarista voi menestyksekkäästi löytää seuraa, myös että toisinaan se onnistuu ilman omaa aktiivista yrittämistä (ja se jos mikä hivelee itsetuntoa). Yhden (tai muutaman) illan juttuja vakavampaa ei kuitenkaan tullut vastaan, kunnes hiljattain nurkan takaa yllätti - jos voi sanoa, niin sellainen kiltti naapurin tyttö; hyvässä mielessä siis - ja vaikka juttu on vielä melko tuore niin tässä vaiheessa tuntuu vahvasti siltä että tämä on juuri sitä mitä kaipasinkin.

Keskustelupalstaa selaillessa saa usein sellaisen käsityksen, että moni tyytyy voivottelemaan kohtaloaan (en nyt tarkoita siis tietoisesti sinkkuna pysytteleviä), toteaa vaan että ei tästä kuitenkaan mitään tule ja en mä kelpaa kuitenkaan kenellekään. Tuttu juttu kun itse olin samoilla linjoilla aiemmin, mutta nykyään sitäkin enemmän vakuuttunut siitä, että asioita voi muuttaa omaksi edukseen - ja ennen kuin tosissaan yrittää, ei valittaminen ole kovin perusteltua.

Hyvillä mielin kohti tulevaa, ja hyvää joulun vuodenvaihteen odotusta itse kullekin :)

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu