ei liity kolmansia osapuolia vaan toinen on vain halunnut erota muista syistä.Kertokaa kokemuksistanne, onko ero silloin helpompi ja oletteko pysyneet läheisinä kumpanin kanssa erosta huolimatta..ainakin niin kauan kun niitä kolmansia osapuolia alkaa tulla. Meillä ero 10 vuotisesta liitosta,kummallakaan ei suhdetta. Olemme eronneet ns parhaina ystävinä,sänkyynkin on eksytty ja öitä vietetty yhdessä. Toisinaan olen ihastunut ex mieheeni uudelleen ja ottaisin hänet takaisin koska vaan, syvällä sydämessä tiedän ettei hän koskaan tule. Olen imenyt voimaa jokaisesta minuutista hänen kanssaan, ollut lähellä ja nuuhkinut hänen ihonsa tuoksua. Olen miettinyt ja minulle on sanottu ettei tämä tee hyvää minulle, koska kun ollaan erottu niin pitäisi vaan pysyä viileissä ja asiallisissa väleissä. Välillä olen kovin umpikujassa.Minun puolelta rakkaus tähän mieheen ei koskaan loppunut eikä lopu. Hän on aina elämäni suurin rakkaus vaikka tulisi kuinka monta suhdetta tulevaisuudessa minun elämääni.Viisaammat antakaa jotakin neuvoja ja omia kokemuksia minulle.Kiitos paljon.
onko täällä niitä
joiden eroon
193050
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Hei
Kuvastaa jotenkin omaa suhdettani omaan mieheeni,meillä harkinta-aika menossa...
Kun miehesi haki eron, tiesitkö siittä etukäteen vai tuliko yllätyksenä, niinkuin minulle ?
Erositteko heti vai olitteko harkinta-ajan yhdessä?
Me olemme yhdessä, koska mieheni ei sittenkään ole varma haluaako erota vaan katsoa vielä..
Itse en haluisi erota..
Myöskään meillä ei ole tässä kolmatta osapuolta, vaan ihan muut syyt..
Ymmärrän hyvin tunteesi,koska tiedän, että jos ero tulee, tunnen samoin omaa miestäni kohtaan ..
Meillä on taivalta jo lähemmäks 30v..
Meillä myös hyvät ja lämpimät välit edelleen, mutta rankkaa tämä aika silti on ...
Toisaalta se lisää sun tuskaasi, kun olette välillä yhdessä,koska kaipaat ja rakastat miestäsi, mutta toisaalta miksi siittä ei nauttisi, jos haluaa*
Voimia sinulle*
kuin salama kirkkaalta taivaalta ja syykin on aivan olematon jos se todella on syy joksi hän väittää hakeneensa eroa.Meillä on harkinta-aika meneillään, minulle tämä on kovin rankkaa, välillä tosin on parempiakin aikoja. Toisaalta helpottaa se että tiedän 100% ettei mieheni tule takaisin joten vaikka seisoisin päälläni nyt harknta-aikana niin se ei hänen päätöstään muuttaisi. Tiedän että hän välittää edelleen minusta kovasti ja meillä on molemmilla hyvät muistot avioliitostamme. Kaikesta huolimatta arvostan häntä kovasti ja toivon hänelle kaikkea hyvää jatkossakin. Tiedän että kun hän seuraavan onnen kohtaa niin se toki tulee kirpaisemaan minua ja paljon mutta toista ei voi omistaa eikä rakkautta voi pakottaa. Joskus elämä menee näin ja toivon meidän pysyvän aina hyvissä väleissä.
Miltä sinusta tuntui saada eropaperit ihan yllättäin ? Itse olin ainakin shokissa..
Allekirjoitin heti siinä mielentilassa, koska en nähnyt syytä jumittaa..
Syitä eroon on monia, mutta mikä on se todellinen syy sitten..
Sitä mietin itsekkin, koska meillä tuo syy on kyllä toisaalta ihan ymmärrettävä, mutta sitten toisaalta ei mitenkään..
Tässä sitä harkitaan, mitä tapahtuu 6kk jälkeen..
Yht äkkiä tuntuu, että samanlaista rakkautta ei enää tule ja mieli kultaa kaiken niin ainutkertaiseksi.
Me naiset uskomme niin vilpittömästi että juuri meidän eroomme ei liity ketään ulkopuolista. Ei ehkä juuri sillä hetkellä konkreettisesti, mutta kyllä se yleensä vain niin on että avioliitosta lähdetään vain hakattuana, petettynä tai päihdehelvetissä.
No, liittyy siihen muita tai ei niin, tuo haikailu ja seksikin on niin tyypillistä. Ero on aina rankka ja tuntuu ehkä epäonnistuneeltakin. Oma suru ja kipu on vain kohdattava.
Mahdollinen uusi suhde voi alkaa räjähtäen, mutta se voi tulla myös hiipimällä, koska on jo niin kovin pelokas aloittamaan mitään uutta ja vanha suhde tuntuu niin tutulta ja turvalliselta. Yksi asia on kuitenkin varma - eteenpäin on mentävä, katteettomissa unelmissa ei voi jäädä elämään.
sanoin syyksi ihan muuta kuin oli. Sovittiin uuden rakkauden kanssa puolen vuoden "hiljaiselo" ettei muija saanut tietää oikeaa syytä. Helpompi oli sopia lasten tapaamiset, elarit ja ositukset kun ei se tiennyt toisesta, jos olis tienny niin olis halunnu kuitenkin kostaa.
Tokihan on niitä miehiä ja naisia, jotka näin tekevät,välttyäkseen riidoilta, kostolta yms...
Mutta ei välttämättä ole se oikea tapa hoitaa asioita, ainakaan toista kohtaan..
Eli elävät sen 6kk *ilman sitä toista*..
Meillä kun ei onneksi ole enään pieniä lapsia, joiden takia näin tarvisi tehdä...
Mutta koskaan ei voi tietty olla 100% varma kenestäkään ihmisestä...
Piditkö mitenkään yhteyttä tähän toiseen naiseen tai tapasitko häntä, tuon 6kk aikana?
Asuitteko vaimos kanssa saman katon alla harkinta-ajan vai eri ?
Ei niitä kolmansia ollut. Eikä liitto olisi niihin kaatunut jos niitä olisi ollut. Uskoisin, että voisi olla asianosaisille helpompaa jos osaa pitää kolmansia osapuolia sopivina tekosyinä eroon. Pitkä avioliitto joka ei vaan kerta kaikkiaan toimi moni(kymmen)vuotisesta yrittämisestä huolimatta vie ihmisen niin loppuunkuluneeksi, että siitä ei toivu helpolla. Kun siitä lopulta kallonkutistajan kanssa asiaa riittävästi puituaan pääsi nousemaan ja hakemaan eron niin ei todellakaan tule mieleen käydä yhtään läheisempää seurustelua kuin mitä kohteliaisuussäännöt "edellyttää" silloin kun on jotain konkreettista asiaa. Tämä on minun tarinani...
Jos taas joku on onnistunut eroamaan ystävinä niin miksi ei saisi pitää niin läheistä suhdetta kuin haluaa ja kummallekin sopii? Vaikka tilastollisesti "uusparit", siis uudelleen yhteen menneet, eroavatkin useammin kuin muut niin ei sen kannata olla este, jotkut jopa onnistuvat.
haluan vielä sanoa että liittomme ei todellakaan päättynyt väkivallan, päihteiden tai uskottomuuden vuoksi.Oletteko koskaan kuulleet että tiet on alkaneet rakoilla eri suuntiin, yritin vuosia taipua miehen haluamaan malliin ja edetä hänen unelmia mukaillen unohtaen oman itseni, jatkuva pahamieli ja erimielisyydet ajoivat meitä vaan väsymään toisiimme.Nyt kun olemme vapaita kumpikin tahoillamme niin on alkanut näkeä ex kumppanin aivan uusin silmin, emme edes riitele enään ja se aika mitä vietetään yhdessä on vain mukavaa yhdessäoloa.
Ei eron syynä tarvi olla aina se kolmas osapuoli,ei viina ei päihteet ei väkivalta* ero voi tulla niin muistakin syystä..
Kuten teilläkin, ei meilläkään ole kuvioissa mikään noista...
Asutteko nyt molemmat omissanne vai samankaton alla vielä ? Eikös teilläkin ole harkinta-aika menossa, niinkuin meilläkin..
Me asumme edelleen yhdessä,eli vielä harkitaan...
Nyt tässä on miettinyt paljon asioita, mitä ennen ei niin ole ajatellut..
vaimoni halusi eron 10kk sitten. eli 4 kuukautta sitten virallisesti erosimme. rakastan häntä edelleen. seksi ei luista uusien "tyttöystävien" kanssa koska ajattelen häntä liikaa. tiedän etten häntä saa takaisin, koska on nyt naisiinpäin. silti elättelen toivoa että saisin.. vitutus/masennus on valtava.
Naimissa ollaan oltu 13 vuotta.
Yli vuosi on ollut jatkuvaa ylä ja alamäkeä.
Olen nyt kuitenkin päättänyt et ei kannata jatkaa.
Ja olen ensimmäistä kertaa tosi tosi varma asiasta.
Tammikuussa sitten, joulun jälkeen, jos olen vielä varma asiasta, menen asianajan puheille.
Meillä tulee monimutkainen ero. Ollaan yhteisillä tileillä nämä 13 vuotta eletty. Lapsiakin on 2
reilu parikymmentä vuotta aviolittoa takana, penskat aikuisia, talo maksettu....Vaimo ei ole antanut seksiä muutamaan vuoteen, jatkuvaa mykkäkoulua. Lukee vain Tosi Elämää-lehteä ja katsoo saippua oopperoita. Pari viikkoa sitten printtasin avioero kaavakkeen ja allekirjoitin ja annoin hänelle....silmää räpäyttämättä allekirjoitti....ja kiikutin samantien postiin.
Ei ole kolmansia osapuolia ja edellen saman katon alla ollaan. Mykäkoulua edelleen, asiasta ei ole puhuttu sen jälkeen...... Periaatteessa olisin vapaa uutta etsimään ja paineitakin olisi, mutta jotenkin ei vaan kiinnosta. On vain lamaantunut olo. Taidan odottaa että saa talon myytyä ja pääsee itsekseen asustelemaan, ompahan jotenkin vapaampi olla.......
Taidamme olla esimerkki täydellisestä erilleen kasvamisesta.
Olisi mukava vaihtaa lisää ajatuksia kanssasi..
Meillä myös mies haki eroa,mutta olemme edelleen saman katon alla...
Meillä ei ole kyse seksistä, eikä kolmansista yms..
joo, tai sitten ei. Yhdessä haettiin eroa, mutta ei mitään huutoa tai riitaa ym. saman katon alla ollaan. Huudettukin on tässä vuosien mittaan, kun on panettanut....mutta ei se suostu seksiin. mutta vituttaa, kun olen nyt laihtunut parikymmentä kiloakin ja aika skarpissa kunnossa.Mutta ei kelvannut.
mutta minne tästä äkkiä osaa lähteä, vituttaa luopua vaivalla rakennetusta talosta, kun vielä työttömyyskin uhkaa.
Mutta kyllä se vaan on jatkettava tätä linjaa pikkuhiljaa ja pesäero tehtävä. Ei tälläinen mykkäkoulu ja seksin puute ole aikuiselle,terveelle ja viriilille miehelle hyväksi. Maksakoon mitä maksaa.
Mutta mistähän sitä sitten uuden löytää? Alkoholi ei maista ja ei kai ole mitään typerämpää kuin kuunnella ravintoloissa humalaisten höpötystä, samaa tarinaa kiljuttuna kymmenen kertaa peräkkäin.
Taitaa pitää ruveta perehtymään deittipalstoihin, kiinalainen kiinnostaisi, tai filippiino. Onneksi on vielä kielitaito tallessa.
Siis ei se seksin kinuaminen ole huutamista ole ollut. Ihan kilttinä poikana...ja silleen. Yrittänyt olen keskustelua....kehoittanut lääkäriin hormonihoitoihin ym....ammattiauttajalle..jne. Mutta kun ei lähde niin ei lähde. Ei ilkeä pienellä paikkakunnalla. Romantiikka ja läheisyyden kaipuu tuntuu täyttyvän tuosta p-keleen Tosi Elämää lehdestä ja itku silmässä tuijotetusta saippuaoopperasta. Potuttaa vaan olla yksin omassa talossa ja kuunnella haamun kävelyä. Siksi eropaperi liikenteeseen.
Mulla oli sama juttu vuosikausia oman MIEHENI kanssa- häntä ei seksi kiinnostanut alkuunkaan.
Sitten ja jos, niin tapahtui että hän makasi selälläänn kädet niskan takana ja odotti että häntä palveltiin... :(
Kaikkeni yritin , mutta kun ei toiminut niin parempi erota!!
Nyt ollaan hyviä ystäviä kun ei asuta saman katon alla...
Meillä 4 lasta , talot , autot sun muut - mutta mitä niistä. Maallista mammonaa kaikki !! Luovuin niistä .
Lilli
meillä varmaan synkkaisi........
Viestistäsi saa vaikutelman, että miehesi halusi alunperin eroa, sinä et. Haluat miehen takaisin. Onko näin? Muuten on vähän hankala ymmärtää sitä, että olet ensin halunnut erota, ja haluat hänet sitten taas takaisin.
Eroihini ei ole koskaan liittynyt kolmansia osapuolia. Syyt ovat olleet muualla. Siksi ei myöskään ole totta, että exät olisivat "parhaita ystäviäni" - jos olisivat, olisimme vielä yhdessä.