Kirjoita oma käsityksesi Punkista:

Punk on vapaus olla punk punkin rajoissa.

Vaikea kysymys, vielä vaikeampaa on vastata siihen.

Jos joku näyttää punkilta, maistuu punkilta ja kuulostaa punkilta sen on pakko olla punkkia.

Aitous on avainsana, mutta annan anteeksi myös klooneille jos ne kuulostavat hyviltä, eivätkä tee musiikkiaan rahasta vaan rakkaudesta, kunhan se rakkaus ei kohdistu rahaan.

Henk. koht. pidän yleensä poppiskoukkuihin pohjautuvasta punkista enemmän kuin rockin ryminästä.

Bändejä joita en jaksa luotella: Sex Pistols, Adverts, Clash, Buzzcocks, Sham 69, Conflict, Ramones, Black Flag, Dead Kennedys, NOFX, SNFU, Vegan Reich(olen kuullut kaksi kappaletta), Sheer Terror, Aivolävistys, Kakkahätä-77, (vanhempi)Rytmihäiriö tietyssä mielentilassa, samoin Shitter Limited, LAMA, Ratsia, Kollaa Kestää, Appendix, vanha kantaa naivisti ottamaton Pelle, vanha Extreme Noise Terror, ja muutama muu joita en nyt muista mainita.

http://www.youtube.com/watch?v=OuaNA8edvtE

mun mielestä punk on yksinkertasta ja nopeeta rock n rollia. meiningin täytyy olla aitoa, omapäistä/persoonallista. lyriikat voi olla periaatteessa mitä vaan kunhan kirjottaja ite kokee että niissä on jotain tarinaa tai sanomaa.
semmosta katurunoutta monesti.

hyviä bändejä minusta on pääasiassa 70-luvun amerikan ns. esipunkkarit

1 new york dolls
2 iggy & the stooges
3 ramones
4 johnny thunders & the heartbreakers
5 dead boys

sitten britannian bändeistä mm. damned on hyvä.
tietysti pistolsit sun muut on kanssa hyviä mutta eivät vaan niin kolahda mulle.

jenkkibändit omasta mielestä oli musiikillisesti parempia ja ehkä myös "aidompia" kuin nämä brittibändit. jokainen niistä teki hommaansa hyvin omalla tavallaan, kaikki erosivat toisistaan. enemmän niissä oli persoonaa kuin näissä pistolseissa tai clasheissa. brittibändit lähinnä omaksu sellasen tietynlaisen punk "muotin", miten olla punk? sen mukaan muodostuneita bändejä sitten ilmesty kun sieniä sateella. jälkeenpäin kuunneltuna 99% noista on täyttä sontaa mutta noi thundersin, richard hellin ja vaikkapa stiv batorin jutut on edelleen yhtä vakuuttavaa mitä sillon. ehkä vielä enemmän tänä päivänä.

slogan, punkiksi synnytään. vitsi, vitsi.

jokainen punkkari on olevinaan punkinpi
kuin toinen. ja se johtuu siitä että
mehän erotumme massasta. (toivottavasti).
siksi jokainen punkkari on tavallaan
yksilö. ja jokainen tykkää eri rytmi-ryhmistä,
eri vaatteista ja eri aateista.
ja näin se pitää mennäkkin.
ainoa asia mikä meidät yhdistää,
on punk. on uskallusta omiin
mielipiteisiin, uskaltaa ilmaista niitä.
ja yrittää vielä jopa seistä niiden takana.
joku pitää toista bändiä punkinpana kuin
toinen. nykypäivänä on vaikeaa erotella
mikä on punkkia mikä ei. riittääkö
että puetaan luuranko kalsarit päälle.
tai haetaan lapsityö voimalla tehty
valmis punk-paita muoti liikkeestä.
mä veikkaan että punkkia on ollu aina, mutta seitkyt luvun lopussa sille osattiin antaa
nimi. punkkia on olla oma itsensä. oli se
vaatetusta tai musiikkia. itse olen
nyky päivänä lähinnä musa punkkari.
mutta kyllä joskus mielipiteitäkin lähtee.
ja se joskus ärsyttää kun ryhmä luulee
et mäkin oon joku vege, ihan vaan siksi
että olen punkkari. ihan niinkuin kukaan
muu ei vois olla vege tai mennä linnan
eteen ittepäisyys-päivänä riehuun.
ja musiikin tulee tosiaankin olla
simppeliä, eikä mitään kitara-sooloa.
just sellasta kakkahätä meininkiä,
et vittu en saanu sossusta rahaa
niin teen siitä biisin.
itsekin tykkään tosta 80-luvun
meiningistä ennemmän.

no ny lähti taas mopedi käsistä.

kiitos ja näkemiin.

Punk on niiiiiiiiin laaja käsite. Kun itse löysin punkin jokunen vuosi sitten, etsin kaiken mahdollisen tiedon siitä ja muusta sen oheis-sälästä. Sanakirjasta etsin millaiset määrittelyt joku on laittanu punkille, vanhat lehtileikkeet ja tietysti internet olivat loistavia tiedonhaku välineitä. Siinä sivussa tuli luettua please kill me- punkin sensuroimaton esihistoria (jota jotkut kutsuvat punkin raamatuksi) ja Nancy. Pikku hiljaa aloin tajuta punkin tärkeimmän idean, en tosin vieläkään osaa kertoa sitä sanoin. Jo heti alkuun punk tuntui omalta. Aivan kuin olisi tullut kotiin. Vaikka en enää ole ulkoisesti niin "punk" kuin alkuaikoina, se jätti minuun valtavan jäljen. Se kulkee mukanani vieläkin vaikken enää oikeastaan ajattele koko asiaa. Punkista on siis periaatteessa tullut osa minua ja ajatusmaailmaani.

Joku fiksu kirjoitti tällä samaisella keskustelufoorumilla että punk elää nykynuorissa mutta eri tavalla, mutta ei ehkä aivan samalla raivolla kuin silloin joskus. Olen myös samaa mieltä että punkkia on ollut aina mutta että vasta 70-luvulla sille annettiin nimi.

Nyt joku tietysti ajattelee että miten se nyt sitte pukeutui ja miten punkisti mä ajattelen.
Jo alkuun tuntui väärältä ostaa jotain t-paitoja joissa luki i