kannattaa tehdä monenlaista työtä ja tajuta oman työnsä pienuus maailmassa.
Moni pitää työtään tärkeimpänä maailmassa
kaiken kokenut
3387
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
olet oikeassa. Lisäksi suurin osa pitää itseään korvaamattomana. Se on ihan hyvä, sillä tällöin ihmienn hoitaa ne hommansa. Mutta joskus se korvaamattomana olo menee liiallisuuksiin, omasta työstä aletaan pitää niin suurta melua, että itse työ unohtuu. Kannattaa käydä silloin tällöin vilkaisemassa maankuuntelukomppaniaa, siellä niitä korvaamattomia on.
Tosiasiahan on, että jos joku vaihtaa työtä tai lähtee jostain muusta syystä pois, niin muutaman viikon kuluttua ei juuri kukaan kaipaa, ellei sitten tilalle valita ihan tolloa. Mutta suurin osa on oikeasti veitsenterällä, siellä ylemmässä portaassa mietitään vähän jokaisen kohdalla, että tarvitaanko tuota oikeasti, vai voisiko ketä saneerata pois. Jos kokemus on kovin yksipuolista, voi olla vaikea kilpailla uusista töistä vastavalmistuneiden (=halvempien) nuorten kanssa.
se on niiden ongelma! Niillä ei ole porukkahenkeä. Ne on aivopesun uhreja! pahimpia aivopesuloita peruskoulu, lukio ja armeija, joissa opetetaan identiteettikriisin potijoille se tittelinkipeys ja herranpelko minkä voimalla oravanpyörä pyörii.
Jokainen tuijjottaa omaan napaansa ja eivät tajua sitä, että kusevat omaan kumppariinsa samalla! Kaikki etuudet viedään yes-neuvotteluissa jne. Vittu tämä kilpailuhenkinen maailma on sairas nykyisin. Ennen pelattiin vapailla lätkää jne harrasteltiin, mutta nyt sekin hauskuus ja terve kilpailuhenki on pilattu rahalla. Kilpailut on siis siirretty työpaikoille oravanpyörän vauhtia ylläpitämään.
Kyllä arvostaa sitten niitä muunlaisia töitä, eikä jaksa narista jostain klemmarista tai siitä että tulee hiki. Jos on ensin raatanut niska väärällä jossain likaisessa työssä, on tosi tyytyväinen, jos työpaikka on puhdas, hiljainen ja saa istua vaikka koko päivän. Jos taas on jumittanut kroppansa ja päänsä jossain istumatyössä, on tosi tyytyväinen, jos pääseekin tekemään oikein hartiavoimin töitä ja joskus jopa ulkoilemaan sieltä neljän seinäkkeen sisältä.
Putkiura = putkiajattelu. Niin se vaan valitettavasti on. Putkiajattelun omaavat eivät voi arvostaa toisten työtä eivätkä aina omaansakaan, vain koska eivät muusta tiedä. Ja se on harmi.