Olen sekaisin ja murheen murtama, itken pitkin päivää, eikä minua huvita tehdä mitään! Onneksi työni olen vielä pystynyt hoitamaan ja yöni joten kuten nukkumaan... Menetin rakkaimpani, luulin saavani hänet takaisin, uskoin huomisen muuttavan kaiken paremmaksi, PETYIN! Nyt kamppailen itseni kanssa, mitä teen?! Pitäisikö minun jatkaa rakastamista ja uskomista parempaan huomiseen ja unelmien toteutumiseen? Entä jos olisin vain uskollinen näille tunteilleni, en edes yrittäisi mennä eteenpäin?! Vai pitääkö minun nostaa pää pystyyn, katsoa eteenpäin ja unohtaa menneet, suunnata katse ja ajatukset tulevaisuuteen?!
Tuntuu että teen tuota vuoronperään. Yhtenä hetkenä haluaisin mennä eteenpäin, toisena taas lujittaa tunteitani entisestään ja uskoa siihen, että vain ja ainoastaan hän on minulle se oikea! Tahtoisin uskoa, että unelmat toteutuvat, kunhan vain jaksan uskoa ja luottaa! Pettäisinkö itseäni menemällä eteenpäin!? Onko mahdottomatkin unelmat käyneet toteen, entä onko mahdollista rakastua vain kerran, eikä koskaan päästä irti tuosta tunteesta ja ihmisestä?! Olen vasta nuori, mutta silti ajatus jäämisestä vanhaksipiiaksi kammoksuttaa!
Kertokaa kokemuksianne huolista, murheista, turhista toiveista...?!
Tuntuu että teen tuota vuoronperään. Yhtenä hetkenä haluaisin mennä eteenpäin, toisena taas lujittaa tunteitani entisestään ja uskoa siihen, että vain ja ainoastaan hän on minulle se oikea! Tahtoisin uskoa, että unelmat toteutuvat, kunhan vain jaksan uskoa ja luottaa! Pettäisinkö itseäni menemällä eteenpäin!? Onko mahdottomatkin unelmat käyneet toteen, entä onko mahdollista rakastua vain kerran, eikä koskaan päästä irti tuosta tunteesta ja ihmisestä?! Olen vasta nuori, mutta silti ajatus jäämisestä vanhaksipiiaksi kammoksuttaa!
Kertokaa kokemuksianne huolista, murheista, turhista toiveista...?!
Vastaukset 6
Vanhimmat
No, huh huh!! Kyllä tolla itsesäälillä ja tyylillä on varmaankin vaikeaa toipua mistä vaan. Ajattelehan realistisesti ja ota itseäsi niskasta kiinni, ei maailma tollaisiin juttuihin kaadu jos toipumisasenne on oikea, haikailla voit halutessasi ja roikkua "rakkaudessasi" vaikka kuinka kauan.
Kannattaa ajatella, että sitä ollaan täällä maapallolla lähinnä vierailulla ja jonkin ajan kuluttua jo jossain muualla. Tollasia esteitä meiän eteen täällä heitellään..pitää vaan kuvitella se niin, että niitä ei voi väistää, mutta niiden ei pidä antaa nielaista sisäänsä.
Jos olet rakastunut syvästi ja aidosti ja sitten menettänyt tämän ihmisen ymmärrän syvän murheesi.Tätä murhetta ei voi ymmärtää ja sitä syvää rakastumista kuin se joka sen on kokenut.
Parantuminen vie varmasti aikaa ja on todennäköisesti tuskallista, mutta oma asenne on varmasti myös ratkaiseva.
Aika haavat parantaa ja huomaat eräänä päivänä ettei se enää niin pahalle tunnu. Älä katkeroidu vaan anna anteeksi.
On varmasti hyvä jonkin aikaa olla yksin ettei siirrä vanhoja ongelmia uuteen suhteeseen.
Itse olen kokenut tylyn hylkäämisen ja olen saanut apua myös rukoilemalla Jumalalta apua päästä asian yli.
Kiitos Aamu!
Viestisi todellakin teki paremman olon! Pelkkiä sanoja, mutta kauniisti valittuina ja järjesteltyinä lohduttavia! Uskon selviäväni tästä kaikesta, vaikka se onkin vaikeaa... Odotan todella sitä päivää, että voin tarkastella mennyttä hymy huulilla ja henkisesti kypsyneenä, niin että asiat eivät enää satuta, vaan tuntuvat hyviltä ja tärkeiltä kokemuksilta. Olen rukoillut ja pyytänyt vain voimia jaksaa kulkea sitä polkua, mikä eteeni on annettu... Sekin on lohduttanut... Askel askeleelta eteenpäin, onneksi aurinko paistaa ja lämmittää!
Onnellista kesää sinulle! =)
Usein pelkäämme jo koettuja asioita.
Yksinjäämisen pelko tekee sinut helposti epätoivoiseksi ja ryhdyt suhteeseen liian helposti. Pelkosi vuoksi takerrut suhteeseen, etkä pääse siitä irti, vaikka se olisi huonokin.
Pelkosi saa sinut toimimaan ajattelemattomasti.
Selvitä itsellesi mitä haluat ja avaa silmäsi.
Jos sitoudut ensimmäiseen ehdokaaseen liian helposti, se oikeaa saattaa mennä sillä aikaa lopullisesti ohi. Toisilleen sopivat ihmiset viihtyvät yhdessä, siinä ei tarvita temppuja.
jos tempuilla saa toisen huomion itselleen niin temppuja saa tehdä lopun ikänsä.
Ei ole kiire joten nauti elämästä, sitä ei kannata pilata kirehtimällä väärään suhteeseen.
Luuletko, että se oikea löytyy niin helposti.
Minä olen hakenut mailman ympäri.
Miten nää sen sit niin menetit ?
Ainkin se pitää elossa,
kun haaveilee rakkaistaan.
Sun kannattaa kyllä ottaa
selkoa tuosta ex:ästä,
että onko vielä jotain olemassa ?
Sun on beibe pakko liikkua
eteen päin,
sit kun on sen aika =)
Mutta ekaks selvität
ton ex:än tilanteen.