Kuinka moni miettii seuraavaa...?

Kaikki kysymykset ovat käyneet mielessäni, mutta olen hakenut niihin vastaukset ja aloitan taas kysymykset alusta. Ei kai parisuhde ole koskaan niin selvää, etteivätkö erilaiset ajatukset risteilisi itse kunkin päässä?

Jos ei osaa muuta kuin hokea samoja kysymyksiä itselleen mieli surkeana ilman että puhuisi niitä jonkun hyvän ystävän kanssa ääneen, en osaa kuvitella hyvää tulevaisuutta kysyjälle.

Jatkoa:
- miten ihmeessä meillä kuitenkin menee kaikesta huolimatta hyvin, vaikka välillä tuntuu niin vaikealta?
- miksi toinen jaksaa leppyä riidan jälkeen aina niin nopeasti ja ottaa syliin?
- tässä me vaan joka aamu mennään yhdessä töihin ja saan kyydin asemalle, vaikka toisen ei sitä tarvitsisi tehdä? Miksiköhän hän vain jaksaa?
- vaikka olen ollut kuukautisten takia kauhean kiukkunen, niin toinen kuitenkin kantaa minulle kuumavesipullon mahan päälle ja silittelee hellästi. Miksi hän niin tekee, vaikka ihan äsken huusin kuin pirulainen?
- vaikka en pidäkään hänen sukulaisista ja he eivät minusta, olemme kuitenkin yhdessä senkin uhalla ja rakastamme toisiamme varmasti juuri siksi paljon enemmän. Miksei hän hakenut sukulaistensa hyväksyntää, vaan minun?
- vaikka jaksankin kaivaa kuopan kasveille, hän tulee ja ottaa lapion auttaakseen. Onkohan kyse rakkaudesta?

Jnejne....

Luultavasti sitä ei ainakaan itteänsä varten elä tiiä sitten pitäiskö mutta parisuhteeseen pitäisi
ainakin saada olla tyytyväinen,sehän on sen idea.
Noi kolme seuraavaa pelkoa ovat ainakin sellaisia
"hyviä" syitä olla tekemättä mitään radikaalia asian suhteen.
Jos tuntee yleensä joskus hetkittäinkin vaikka harvoin onnellisuuden tunnetta niin eikö se ole
solloin todiste siitä että voi olla onnellinen.
Vika on meissä ihmisissä jokatapauksessa kuitenkin että me "pilaamme" elämäämme.
Sen yli kai täytyy mennä aina välillä muutenkin
että herättää huomiota.Ei ehkä kannattais mietii
sitä jos mielii olla onnellinen.
Jos ihmiset ovat samalla aaltopituudella älyllisesti, niin asiat kai voisi ottaa teemaksi
ja puida niitä.Joko aakkosia tai piste,sanoisin.

Juuri viimeks tänä aamuna. Kaikki tuntuu menevän just nyt niin päin helvettiä, mutta aina sitä miettii ja uskoo, että jos sitä sitte huomenna.. Just se, että miettii ihan liikaa sukulaisten yms miettimisiä. Itteämme varten kai me täällä eletään, vai? Eiks sillon pitäs juur tehä itteä koskevat päätökset ite ja antaa pitkät muiden ajatuksille ja kommenteille.

on tulla onnelliseksi. Se ei ole kenenkään muun tehtävä. Oma vikasi jos olet törkimyksen kanssa. Aika pahasti muuten sanottu - miettiiköhän kumppanisi samoin?