olen elänyt kohta 4 vuotta parisuhteessa, johon mahtuu niin huonoa kuin hyvää.
kun olimme seurustelleet n.1/2 vuotta, mieheni löi minua ensimmäisen kerran, pyysi anteeksi, tapaus unohtui. Tämä oli kuuluma huomautus siitä, että olen ärsyttävä.
Meni muutama viikko, mies löi toisen kerran sekä repi hiuksista. Tämäkin anteeksi pyynnöllä kuitattiin.
Meni taas viikkoja, kun tapahtui samaa, jotenkin aina vain pahempaa. Vuodesta toiseen...
Muutama kuukausi sitten mieheni hakkasi minut sairaakuntoon, murtuneita luita, aivotärähdys, sekä muutoin pahat ruhjeet, ovat jo parantuneet.
Mutta kun minä en ole. Olen elänyt siinä uskossa, että tämä on normaalia, tämä kuuluu parisuhteeseen. Kun vihdoin alan käsittää, että tämä ei siihen kuulu, vaan mieheni on sairas, yritin hakea apua.
Ensin sovittelutoimistosta, johon mieheni ei halunnut tulla. Henkilöt siellä ovat pelkkiä pellejä, ja rahastavat vain toisten asioilla (paikka on ilmainen). Hänen mielestään, minä olen ärsyttävä teeskentelijä, koska en pysty tapausta unohtamaan. Hän myös kielsi minua menemästä mihinkään keskusteluryhmään, hakemaan apua pahaan olooni, ja ahdistukseeni. Tapahtuman jälkeen olen miettinyt eroa niinkuin muulloinkin. Mutta kun en pääse irti. Minulle sanotaan "ei sinulla ole mitään jos miehesi jätät". Jopa omat vanhemmat ovat sitä mieltä että vika on minussa. Kun tuo mieheni on kaikki kietonut pikkusormensa ympärille.
Taas onni kukoistaa, hymyillään ja ollaan onnellisia, mutta kuinka kauan? En saa mennä terapiaan, en saa näyttää tunteitani, ja että minusta tuntuu pahalta ja ahdistaa. Kun yöllä herään hikisenä ja paniikissa, omiin painajaisiini, mieheni ärtyy, ja joudun valehtemaan haluavani vain käydä vessassa. Muutenhan olisin taas se sama sääliä kerjäävä pelle, joka aina ennenkin...
kun olimme seurustelleet n.1/2 vuotta, mieheni löi minua ensimmäisen kerran, pyysi anteeksi, tapaus unohtui. Tämä oli kuuluma huomautus siitä, että olen ärsyttävä.
Meni muutama viikko, mies löi toisen kerran sekä repi hiuksista. Tämäkin anteeksi pyynnöllä kuitattiin.
Meni taas viikkoja, kun tapahtui samaa, jotenkin aina vain pahempaa. Vuodesta toiseen...
Muutama kuukausi sitten mieheni hakkasi minut sairaakuntoon, murtuneita luita, aivotärähdys, sekä muutoin pahat ruhjeet, ovat jo parantuneet.
Mutta kun minä en ole. Olen elänyt siinä uskossa, että tämä on normaalia, tämä kuuluu parisuhteeseen. Kun vihdoin alan käsittää, että tämä ei siihen kuulu, vaan mieheni on sairas, yritin hakea apua.
Ensin sovittelutoimistosta, johon mieheni ei halunnut tulla. Henkilöt siellä ovat pelkkiä pellejä, ja rahastavat vain toisten asioilla (paikka on ilmainen). Hänen mielestään, minä olen ärsyttävä teeskentelijä, koska en pysty tapausta unohtamaan. Hän myös kielsi minua menemästä mihinkään keskusteluryhmään, hakemaan apua pahaan olooni, ja ahdistukseeni. Tapahtuman jälkeen olen miettinyt eroa niinkuin muulloinkin. Mutta kun en pääse irti. Minulle sanotaan "ei sinulla ole mitään jos miehesi jätät". Jopa omat vanhemmat ovat sitä mieltä että vika on minussa. Kun tuo mieheni on kaikki kietonut pikkusormensa ympärille.
Taas onni kukoistaa, hymyillään ja ollaan onnellisia, mutta kuinka kauan? En saa mennä terapiaan, en saa näyttää tunteitani, ja että minusta tuntuu pahalta ja ahdistaa. Kun yöllä herään hikisenä ja paniikissa, omiin painajaisiini, mieheni ärtyy, ja joudun valehtemaan haluavani vain käydä vessassa. Muutenhan olisin taas se sama sääliä kerjäävä pelle, joka aina ennenkin...
Vastaukset 19
Vanhimmat
Lähde äkkiä pois suhteesta, HETI NYT, tänään jo!
Ystävä hyvä, kaikilla on oikeus elää normaalia rauhallista elämää, niin sinulla kuin minullakin. Jos sinulle on kallis sun elämä, niin lähde, heti, muuten pääset vielä hengestäsi. Tiedän miten vaikeeta se on, kun on alistettu henkisesti ja väkivalalla aivan nurkkaan, viety kaikki itsetunto ja kaikki henkinen pääoma mitä on ollut.
Maailma on täynnä ihania miehiä, OIKEITA MIEHIÄ, jotka kunnioittaa sinua sellaisena kuin olet. Tiedän miltä ns. rakkaan lyönti tuntuu, tai löi kuka tahansa, se on niin niin loukkaavaa, tuntuu ettei enempi toista ihmistä voi loukata.
NEUVO:Pidä jo nyt heti kännykkä lähelläsi, mieluimmin taskussa ja kokoajan, seuraavan kerran kun hän lyö, juokse karkuun, vaikka vessaan, pistä ovi lukkoon ja soita heti apua, heti! Pyydä poliiseja viemään hänet pois ja sitte lähdet, vaikka sattuis kuinka sydämmeen, vaikka sinusta tuntuis että sydän riistetään rinnasta veitsellä kaivelemalla, mutta sinä lähdet. Vaikka sinulla ei olis latin latia rahaa, kyllä sinä pärjäät, pyydä vaikka poliiseilta apua että vievät sinut paikkaan mistä saat apua, kyllä sinua autetaan. Älä pilaa omaa elämääsi tollaisessa suhteessa, kadut sitä vielä jokin päivä tulevaisuudessa. Niin minäkin olen tehnyt, katunut ja vielä kerran katunut, etten lähtenyt aikaisemmin, nyt elän mitä ihanimassa suhteessa, mies pitää mua kuin kukkaa kämmenellä, rakastaa minua just sellisena kuin olen ja mikä tärkeetä, osaan nyt arvostaa elämää ja nauttia siitä ilman pelkoa.
Kukaan joka rakastaa toista ei lyä rakkaintaan ja aiheuta hänelle pahaa, ei ruumiilisesti eikä henkisesti, se ei ole rakkautta.
Haluaisin niin auttaa sinua, ottaa kädestä ja halata ja viedä pois väkivallasta ja näyttää miten maailma voi olla ihana paikka olla, ilman pelkoa, ahdistuista ja ainaista pahaa oloa.
Toivon sinulle voimia ja rakasta itseäsi, sillä sen sinä olet ansainnut, rakkauden.
se on sinun oikeutesi. Turvakodissa saat keskusteluapua ja apua kokonaistilanteeseesi. Älä hae tukea omituisesti suhtautuvalta lähipiiriltäsi, jolle miehesi mahdollinen omaisuus tuntuu olevan ainoa asia mikä vaakakupissa painaa. Eikä sinun tarvitse odottaa uutta väkivaltatilannetta, soita vain turvakotiin ja mene sinne, vaikka taksilla.
Anna sukulaisten ja niitten tuttavien olla, jotka sinua syyttävät, niillä on itsellä jotain vinossa.
Ilmeisesti haluat eroon ja et halua kärsiä väkivaltaa, silloin sinun tarttee tehdä omat ratkaisut. Et saa kiduttaa itseäsi suhteessa, missä sinulla on paha olla.
On niitä muuten ihan oikeesti ihania miehiä, mitkä ei kohtele naista noin huonosti.
Rupee ihan oikeesti miettiin mitä haluat elämältäsi.
Niin ku tossa yhdessä viestissä sanottiin, jos ei ole muuta paikkaa, mene turvakotiin, siellä sinua autetaan ja saat varmasti itsellesi varmuutta jatkaa elämää eteenpäin, ilman nyrkkejä ja luunmurtumia. Ja jos ei ole taksiin rahaa, soita lähimpään turvakotiin ja pyydä apua.Kyllä sinua autetaan, ilman mitään syyttelyjä.
rähisevät masokistit ja mekkosäkit.
Itse olin vastaavassa tilanteessa yli 10 v. elokuussa päätin, että nyt riitti ja että se oli silloin viimeinen kerta. Silloin lähti ilmat pihalle.Ymmärsin, että jos en nyt lähde en välttämättä selviä seuraavasta kerrasta hengissä. Ex käytti henkistä ja fyysistä väkivaltaa, josta ei jäänyt todisteita ja minulla oli sula mahdottomuus tehdä minkäälaista rikosilmoitusta kun ei ollut kuin sana vastaan sana.
Suosittelen sinulle terapia apua, johon itse en ole vielä mennyt, koska olen löytänyt itselleni aivan ihan miehen ja jolle olen kertonut minkälaisessa suhteessa elin.Voisin pitää häntä pelastavana prinssinä.Ehä jonain päivänä tarvitsen ammattiauttajan apua, koska erokin oli henkisesti vaikea.
Käänny sosiaalitoimistonpuoleen,heidän pitäisi pystyä auttamaan sinua taloudellisesti. Muuta omat tietosi salaiseksi niin miehesi ei saa sinun osoitetietojasi tai puhelinnumeroasi.
....muuta tietosi salaiseksi, jos on noin väkivaltainen että luita murtuu.
Onneksi sinulla ei ole lapsia, tai ainakin näin käsitin. Minulla oli silloin kaksi lasta, kun tapahtui viimeinen väkivaltateko. He olivat alle kouluikäisiä ja tyttöni oli silloin 5v. pelasti minunt,ettei hänen isänsä taittanut multa niskoja nurin, näin jo silmissäni oman kuolinilmoitukseni, nyt multa lähtee henki, ihan oikeesti. Tämä lapsi on nyt 18v. eli tapahtumista on aikaa, mutta nyt kun muistelen asiaa, se on kuin ois tapahtunut eilen. Se oli mulle viimeinen niitti ja lähdin ns. huoraamaan, niin kuin eksäni sanoi aina mulle minusta, no tään ns. huoraamisen tuloksena mulla on todella ihana mies, mikä on nyt pikkujoulussa ja mulla on ihanaa omaa aikaa. mutta kyllä rakastan nykyistä miestäni ja jopa omaa itseäni.
Koko elämä on toivoa täynnä, muista se!
... uhrina olemisesta löytyy myös tietynlaista vääristynyttä nautintoa, kun sitä oikein tarkaan katselet ja pohdit. Eikö? Et sinä nimittäin muuten siinä olisi ja antaisi itseäsi hakata...
Tarvitset terapiaa ja paljon muutakin apua, mutta haluatko sitä todella? On nimittäin paljon helpompaa jäädä vanhaan tutuun ja turvalliseen - vaikkakin vaaralliseen - kuvioon kuin hypätä tuntemattomaan... Ties vaikka et osaisikaan elää normaalia elämää terveessä parisuhteessa?
Ymmärrän, vastaa yölepakko viestiisi. Koin ihka saman tunteen, vähän kuin nautinto olla itsesäälissä, räpeä kauheen huonossa olossa, kukaa ei minusta välitä, kukaan ei minua ymmärrä, kaikki kohtelee minua väärin, mutta vasta jälkeenpäin, pitkän ajan kuluttua
Mutta en sittekään hyväksy väkivaltaa, en missään muodossa ja välttämättä ei auta ehkä sanoo ihmiselle joka on kohdannut väkivaltaa elämmässä juuri nyt, että nautit ehkä uhrina olemisesta, ei sitä voi ymmärtää siinä tilanteessa ja sillä hetkellä, sen ymmärtää vasta jälkeenpäin, tai ainakin minulle kävi näin. Enhän minä voi tietenkään tietää miten muilla on vastaavassa tilanteessa käynnyt, kuitenkin me ollaan kaikki yksilöitä. Olen kuitenkin sitä mieltä, että ei kantsi jäädä itsesääliin, siitä seuraa vain huonoa.
Ja kyllä toivon, että hän löytäis vahvuuden itsestään ja näkis oman, ihan itsensä, miten tärkeetä on vain olla oma itsensä.
näitä väitteitä , että uhri jotenkin nauttisi uhrina olemisesta.
Mitä nautintoa siinä muka on, kun joutuu jatkuvasti pelkäämään ja varomaan jokaista sanaansa ja jopa ilmettään??
Häpeä, pelko, toivottomuus, maahan poljettu itsetunto, voimattomuus - ne pitävät uhrin huonossa suhteessa. Hänen käsityksensä parisuhteesta ja elämästä ovat aivan varmasti vääristyneet tehokkaassa aivopesussa. Hän uskoo olevansa huono ja kelvoton ja ansaitsevansa juuri sellaista kohtelua kuin saa. Niin ihmiselle käy kun hänen sielunsa ja sisimpänsä rikotaan.
Hän ei nauti tilanteesta vaan odottaa jatkuvasti ihmettä, joka toisi helpotuksen. Hän elää täydellisessä umpikujassa eikä näe siitä ulospääsyä. Hänen kehonsa ja ruumiinsa on jatkuvassa hälytys- ja stressitilassa ja se on todella kuluttavaa kenelle tahansa.
Kun ympäristö vielä suhtautuu häneen halveksien ja pilkaten niin hän jää hiljaa kärsimään. Mutta hän ei nauti millään tavoin.
Ihmisellä on taipumus lohduttaa itseään kurjissa oloissa esim. kristillisillä opetuksilla tyyliin "kaikki se kärsii" ja toivoa että elämä muuttuisi itsestään paremmaksi. Mutta ei se muutu. Ei pidä kääntää toita poskea. Väkivaltaa ei pidä sietää, se on siis jopa kirkon kanta.
http://evl.fi/EVLfi.nsf/Documents/158AB0531AC1ADCEC225706C0048A5DE?OpenDocument&lang=FI
Väkivallasta irrottautuminen vaatii tekoja. Väkivalta ei parane itsestään. Lähteminen turvakotiin on hyvä aloitus. Voimia alkuperäiselle kirjoittajalle.
kanssasi täysin samaa mieltä!
Tiedän kuitenkin myös sen, että se vaatii uhrilta voimia ja niitä hänellä ei juurikaan ole.
Hän ei siis ole tyhmä tai nauti väkivallasta, jos hän ei pakene. Hän ei vain kykene siihen.
Monet lähtevät väkivaltaisesta suhteesta ja elämä korjaantuu sen jälkeen. Itse kuulun näihin onnellisiin, jotka jaksoivat pinnistää vähäisillä voimillaan. Mutta kaikki eivät jaksa. Se on hyvin surullista, mutta totta. Kukaan ei halua kärsiä, mutta minäkin toivon voimia jokaiselle väkivallasta kärsivälle. Kun vain jaksaa tehdä sen lopullisen päätöksen, niin helpotus on uskomaton sen jälkeen. Kaikki me ollaan ansaittu aivan jotain muuta kuin epäinhimillistä kohtelua.
ja soittaa Turvakotiin. Monella on siinäkin iso kynnys, sen voi kokea häpeällisenä tai perheen pyhien sisäisten asioiden kertomisena ulkopuolisille. Silti se on oikea teko.
Ihmisillä on vieläkin paljon sellaisia oletuksia tai uskomuksia että perheväkivallasta pitäisi yrittää selvitä "omin voimin". Meillähän on jo loistava verovaroilla tuettu auttamisverkosto perheväkivaltatilanteita varten. Se on jokaista perheväkivaltaa kokenutta varten. Pitää vaan uskaltautua ottamaan se ensimmäinen askel.
Tässä ne tärkeät puhelinnumerot
http://www.ensijaturvakotienliitto.fi/haetko_apua2/
Itsekunnioitus, omanarvontunto ja turvallinen elämä. Siinä muutamia tärkeitä asioita joita sinulle jää, jos jätät sairaan miehesi! Kukaan ei ansaitse tulla hakatuksi parisuhteessa.
Vika ei ole sinussa vaan miehesi on sairas! Ja jos miehesi ei tätä ymmärrä eikä suostu edes hoitamaan sairauttaan niin ei sinun kannata jäädä hänen kanssaan elämääsi jatkamaan! Jokaisella ihmisellä on oltava oikeus näyttää tunteensa ja puhua asioista, sitä ei sinun miehesi sinulta saa viedä pois!
Voimia sinulle päästä irti miehestäsi ja muista ajatella tässä asiassa vain itseäsi, koska todellakin olet sen arvoinen!
Kuuntele näitä hyviä neuvoja,joita sinulle satelee. Nyt, juuri nyt, ei myöhemmin, sinun on erittäin korkea aika lähteä, ettei miehesi tapa sinua.
Mies on näköjään alistanut ja nöyryyttänyt sinua niin, ettet enää ymmärrä omaa parastasi. Tuo kaikki vaan pahenee ja hurjistuu, jos jäät kotiisi pahoinpideltäväksi.
Ensinnäkin mene turvakotiin. Sinne voi soittaa etukäteen, että on tulossa, mutta voi mennä ilman soittoakin.
Ota taksi, turvakoti maksaa sen. Turvakodissa voit olla ja elää kaikessa rauhassa. Osaava henkilökunta huolehtii sinusta ja ohjaa oikeisiin toimenpiteisiin tuleva elämääsi ajatellen. Pääset lepäämään niin henkisesti kuin fyysisestikin.
Katso www.turvakoti.net
Ota yhteys kotikuntasi sosiaalipuoleen. Heillä on velvollisuus hoitaa sinulle jostain asunto ja jos rahaa ei ole niin varmaan myös vähän käteistä saat.
Tavarasi voit hakea miehesi ja sinun kodista poliisin kanssa. Älä missään tapauksessa mene sinne yksin. Mies ovi katkeruuksissaan tosiaan tappaa sinut.
Hanki poliisilta lähetymiskielto miehellesi sinua kohtaan ja salaa mieheltäsi täydellisesti uusi kotiosoitteesi ja puhelinnumerosi. Hoituu maistraatissa.
Mikäli olet naimissa, laita välittömästi avioero vireille. Neuvoja saat kunnan sosiaalipuolelta tai julkiselta oikeusavustajalta.
Rupea tosiaan kaiken tämän jälkeen elämään omaa hyvää elämää.
Jätä ne röyhkeät sukulaisesi omaan arvoon ja hankkiudu vaikka lääkärin kautta terveyskeskuspsykologin puheille purkaaksesi pahaa mieltäsi johonkin.
Katso myös sivuja www.narsistienuhrientuki.info
Sieltä erityisesti keskusteluista kohta "parisuhteet". Voit myös kirjoittaa oman tarinasi sivuille anonyyminä.
Tiedät varmaan sanomattakin että tossa ei oo kun yks oikee vaihtoehto mitä sun pitää tehdä!
Kiitos, suuri kiitos kaikille vastanneille.
tuota turvakotia en ollut edes ajatellut, en edes sellaista tiennyt olevan. On niin helppoa, kun muut sanovat mitä tehdä. Se antaa jollain tavalla voimia kestää kaikki tuleva, mutta ehkä vihdoin olen valmis siihen. Onhan minulla minut. Ja minä olen vahva, aion olla vahva. Ja selviän kyllä. Tarvitsee vain ottaa itseä nyt niskasta kiinni ja yrittää muuttaa elämä, vaikka tätä kirjoittaessani pieni pelko hiipiikin pintaan...
Mutta Teille kaikille iso kiitos!
jotka palvelevat ympäri vuorokauden. Katso lähin ja talleta numero kännykkään. Voimia Sinulle!
http://www.ensijaturvakotienliitto.fi/haetko_apua2/
Kuten itsekin huomaat, miehesi ON sairas (narsisti psykopaatti)!
JÄTÄ SE! JÄTÄ SE! JÄTÄ SE!
Et sinä SUKULAISTEN LUPAA siihen tarvitse, että jätät ÄÄLIÖN!
Myös suku on usen IHAN PERSEESTÄ, niin että älä NIIDEN vinkunoita kuuntele!
NARSISTI ole miehesi takapiru.
Löydät tietoa netistä kun haet sillä nimikkeellä. Valaisevaa tietoa, kannustan tutustumaan!!