Kun luin tuolta alempaa "Ihmisolennon" tilityksen siitä, ettei ole kaksikyppisenä vielä seurustellut, niin ajattelin että "eihän tässä vielä mitään", ja päätin pistää oman korteni kekoon, joten täältä pesee. Varmasti maukasta luettavaa sensaatiohakuisille ja tuplasti parempaa vahingoniloisille. Säälimisen saa jättää kuitenkin sikseen.
En ole koskaan seurustellut. Niin on joo.. uskomatonta. Sitähän mielellään selittelee asiaa niin, että elämä ei yksinkertaisesti ole tarjonnut sellaisia tilanteita josta seurustelu voisi alkaa. Että useisiin läheltä piti -tilanteisiin on aina tullut joku "sattuma" estämään lähempää tutustumista. Osittain totta, mutta kyllä tässä on itselläkin osuutensa asiaan. En pidä itseäni kovin ujona, mutta jonkinasteinen jännittäjähän minä kieltämättä olen, ja baareissakaan ei tule aikaa vietettyä kun ei kiinnosta. Yritän suhtautua huumorilla siihen tahattomaan narsismiin, jonka takia pidän itseäni siinä määrin maailman napana jännittäessäni, että suhtaudun aivan kuin olisin lavalla jossain "Vuoden Henkilö"-tapahtuman karsinnassa. Parempaan suuntaan on kuitenkin menty.
Kun sitä on mielestään aika herkkä ja vastakohtaisuuksienkin ihminen tavallaan, niin ajattelee että kuka sitten jaksaisi tällaisen kanssa elää käytännön elämää. Henkilökohtaista itseluottamustani pidän melko hyvänä, mutta en tiedä sitten onko sosiaalinen itseluottamus hiukan huonompi kun näin ajattelen. Lisäksi tarvitsen myös yksinäisyyttä. Suhteen pitäisikin olla jossain ystävyyden ja parisuhteen välimaastossa, mutta onko sellaista oikeasti olemassakaan. Se niistä esteistä, jotka ovat kieltämättä suurelta osin oman mieleni tuotteita.
Laitan tähän samantien vähän lisäinfoa, jos joku vaikka sattuisi olemaan samalla aaltopituudella:
Olen kiinnostunut valokuvauksesta, musiikista (en kuitenkaan soita kuin puhe-elintä ja puhelinta) ja elämän ihmeellisyydestä yleensä. En ole uskonnollinen, vaan lähempänä agnostikkoa, mutta uskon että on jotain muutakin kuin tieteen sinänsä hienot löydökset. Uskon ihmiseen kehittyvänä olentona. Se ei tarkoita että olisin itse ihmisenä kovinkaan kypsä, mutta yksinkertainen en ole. Jos haet jotain Mister Finland -tyyppiä, niin äläpä kirjoittele. Pyörin täällä Hämeenlinnan lähistöllä.
"Vaatimuksia:"
Naisella pitäisi olla terve itseluottamus. Ei saisi olla liian alistuvainen, eikä toisaalta ylimielinen tai määräilevä. Kellään ei ole täydellistä itseluottamusta, enkä laske sitä viaksi, vaan jopa jonkinlaiseksi realismiksi ja suhteellisuudentajuksi. Kilttikin saa olla, kunhan se on aitoa ystävällisyyttä. Iällä ei ole juuri merkitystä (n.23v - 37v 4kk), mutta asiallinen aikuinen et saa olla, etkä liian lapsellinen, ja sinun pitää ymmärtää tässä lauseessa oleva pointti. Painollasi ei ole väliä, koska "ei se määrä, vaan laatu". Niin laiha tai lihava ei tarvitse olla, että oma olemus ei enää erotu. Toisaalta jos nainen on viehättävä, on jokainen rasvasolu, sorminivelen ryppy ja kainalokarvakin viehättävä. Kuulostakoon syvälliseltä, mutta näin se kuitenkin on. Ei ole pahitteeksi jos sinulla on aivolohko, ja osaat myös ajatella hiukan pintaa syvemmältä. Eikä haittaa jos olet itsekin jännittäjätyyppiä, silloin voimme ehkä yllättäin auttaa toisiamme pääsemään siitä eroon.
Mainoksia en osaa tehdä - enkä sitä taitoa opettele - joten tästä tuli tällainen kun tuli. En ole juuri harrastanut kirjeenvaihtoa, joten eipä sekään hullumpi ajatus ole.
[email protected]
En ole koskaan seurustellut. Niin on joo.. uskomatonta. Sitähän mielellään selittelee asiaa niin, että elämä ei yksinkertaisesti ole tarjonnut sellaisia tilanteita josta seurustelu voisi alkaa. Että useisiin läheltä piti -tilanteisiin on aina tullut joku "sattuma" estämään lähempää tutustumista. Osittain totta, mutta kyllä tässä on itselläkin osuutensa asiaan. En pidä itseäni kovin ujona, mutta jonkinasteinen jännittäjähän minä kieltämättä olen, ja baareissakaan ei tule aikaa vietettyä kun ei kiinnosta. Yritän suhtautua huumorilla siihen tahattomaan narsismiin, jonka takia pidän itseäni siinä määrin maailman napana jännittäessäni, että suhtaudun aivan kuin olisin lavalla jossain "Vuoden Henkilö"-tapahtuman karsinnassa. Parempaan suuntaan on kuitenkin menty.
Kun sitä on mielestään aika herkkä ja vastakohtaisuuksienkin ihminen tavallaan, niin ajattelee että kuka sitten jaksaisi tällaisen kanssa elää käytännön elämää. Henkilökohtaista itseluottamustani pidän melko hyvänä, mutta en tiedä sitten onko sosiaalinen itseluottamus hiukan huonompi kun näin ajattelen. Lisäksi tarvitsen myös yksinäisyyttä. Suhteen pitäisikin olla jossain ystävyyden ja parisuhteen välimaastossa, mutta onko sellaista oikeasti olemassakaan. Se niistä esteistä, jotka ovat kieltämättä suurelta osin oman mieleni tuotteita.
Laitan tähän samantien vähän lisäinfoa, jos joku vaikka sattuisi olemaan samalla aaltopituudella:
Olen kiinnostunut valokuvauksesta, musiikista (en kuitenkaan soita kuin puhe-elintä ja puhelinta) ja elämän ihmeellisyydestä yleensä. En ole uskonnollinen, vaan lähempänä agnostikkoa, mutta uskon että on jotain muutakin kuin tieteen sinänsä hienot löydökset. Uskon ihmiseen kehittyvänä olentona. Se ei tarkoita että olisin itse ihmisenä kovinkaan kypsä, mutta yksinkertainen en ole. Jos haet jotain Mister Finland -tyyppiä, niin äläpä kirjoittele. Pyörin täällä Hämeenlinnan lähistöllä.
"Vaatimuksia:"
Naisella pitäisi olla terve itseluottamus. Ei saisi olla liian alistuvainen, eikä toisaalta ylimielinen tai määräilevä. Kellään ei ole täydellistä itseluottamusta, enkä laske sitä viaksi, vaan jopa jonkinlaiseksi realismiksi ja suhteellisuudentajuksi. Kilttikin saa olla, kunhan se on aitoa ystävällisyyttä. Iällä ei ole juuri merkitystä (n.23v - 37v 4kk), mutta asiallinen aikuinen et saa olla, etkä liian lapsellinen, ja sinun pitää ymmärtää tässä lauseessa oleva pointti. Painollasi ei ole väliä, koska "ei se määrä, vaan laatu". Niin laiha tai lihava ei tarvitse olla, että oma olemus ei enää erotu. Toisaalta jos nainen on viehättävä, on jokainen rasvasolu, sorminivelen ryppy ja kainalokarvakin viehättävä. Kuulostakoon syvälliseltä, mutta näin se kuitenkin on. Ei ole pahitteeksi jos sinulla on aivolohko, ja osaat myös ajatella hiukan pintaa syvemmältä. Eikä haittaa jos olet itsekin jännittäjätyyppiä, silloin voimme ehkä yllättäin auttaa toisiamme pääsemään siitä eroon.
Mainoksia en osaa tehdä - enkä sitä taitoa opettele - joten tästä tuli tällainen kun tuli. En ole juuri harrastanut kirjeenvaihtoa, joten eipä sekään hullumpi ajatus ole.
[email protected]
Vastaukset 6
Vanhimmat
Nimi ja otsikko vaitoivat paikkaa.
Ihan vaan että tosi fiksun kuvan antasin ittestäni nin kirjotin tän tarkennuksen tähän pääviestin jatkoks - että huomasin tällasenkin yksityiskohan täs tilantees sentään näinki aikases vaihees ja tähän kellonaikaan.
Olen itse ajatellut samaan tapaan ja minulla oli eka seurustelusuhde 28 vuotiaana. (No, jotain yritelmiä sitä ennenkin.)
Ajatuksesi vaikuttivat niin tutuilta, mutta joissakin kohdin arvelen, että taidat pikkuisen pettää itseäsi. Voin toki olla väärässä, mutta väittäisin, että olet tosi ujo. Et vain tahdo myöntää sitä itsellesi. Kannattaisi sillä yleensä ongelman myöntäminen on ensiaskel eteenpäin. Terapiakaan ei olisi haitaksi, joskaan et ole "hullu" tms. joka sinänsä terapiaa tarvitsisi. Silti siitä hyötyisit, se on varma.
Vaatimuksistasi naiselle sanoisin, että laske hyvä mies rimaa. Ikuinen poikamiehyys uhkaa, jos vedät tuota linjaa tästä eteenpäinkin.
Eipä muuta. Pärjäile!!
Siinä mielessä en ole ujo, että olisin tuppisuu tai hiljainen arkajalka, mutta niinkuin sanoin, minussa on hiukan jännittäjän vikaa. En minä inhimillisyyttäni häpeä, joten ei tuo keskustelu jonkun ammattiauttajan kanssa mikään mahdoton ajatus ole. Toisaalta se varsinainen työ on tehtävä jokatapauksessa itse.
Vaatimustasoni kovuus meni minulta reippaasti oli hilseen, joten en osaa siihen edes kommentoida, jos et sitten tarkoittanut ystävyys/parisuhde -asetelman mahdottomuutta.
sehän se itsetuntoa nostaa, mä en itse pysty puhuun naisille, mun pitää käydä terapiassa..
..sitäpaitsi huoria saa samaan hintaan.
...ainakin sana hallussa. Vaikutat järkevältä, ja herttaiselta.
Oletko koskaan kokeillut mitään netin deittipalstoja? Täällä kaiken kukun seassa viestisi voi jäädä huomaamatta juuri siltä unelmiensi naiselta. Testaa vaikka sinkut.net:iä, eipä tuo ota jos ei annakaan! Lykkyä tykö!
Tosi järkevä ja herttanen juu ;)
Kerran olen laittanut deitti.nettiin ilmoituksen, mutta en saanut sitä näkymään kikkailuista huolimatta. Kyllä se perille meni, koska pääsin sitä jälkeenpäin muokaamaankin, mutta varsinaisessa haussa sitä ei näkynyt. Pitänee yrittää uudelleen.