Sanokaapas, onko miehen juopottelu riittävä syy eroon? Oon melkoisen pihalla oikeasta elämästä, koska istun kaikki illat kotona muksun kanssa, joten tää netti on niitä harvoja yhteyksiä ulkomaailmaan. Ulkopuolisille miehen juopottelusta tai omista avioeropohdinnoista taas ei kehtaa rupatella.
Eli tilanne lyhyesti: yhteinen lapsi, takana kolme vuotta avioliittoa. Mies on joka toinen päivä baarissa n. klo 21-03 (satunnaisesti aamupäivästä seuraavaan aamuun). Joka toinen päivä makaa kotona krapulassa laiskana ja kattoo tv:tä. Mä hoidan muksun tarhaan, itseni töihin, maksan suurimman osan laskuista, haen muksun kotiin ja hoidan kotityöt. Alan omastakin mielestäni muistuttaa katkeraa akkaa, ja ottaa päähän että oon aina yksin.
Voiko miehen juopottelua mitenkään muuttaa? Oon yrittänyt jo vähän kaikkea, mutta näin myrtsinä tuntuu että vaan pahennan tilannetta, suorastaan "ajan" miehen baariin. Ennen kuvittelin että naimisiin meneminen muuttaisi miehen tavat, mutta niin ei käynytkään.
Onko teistä tällainen joka-toinen-päivä-juopottelu riittävä syy avioeroon? Mies ei siis ole mikään karikatyyrimäinen juoppohullu, vaan eniten baareilussa ärsyttää ajan ja rahan tuhlaus.
Eli tilanne lyhyesti: yhteinen lapsi, takana kolme vuotta avioliittoa. Mies on joka toinen päivä baarissa n. klo 21-03 (satunnaisesti aamupäivästä seuraavaan aamuun). Joka toinen päivä makaa kotona krapulassa laiskana ja kattoo tv:tä. Mä hoidan muksun tarhaan, itseni töihin, maksan suurimman osan laskuista, haen muksun kotiin ja hoidan kotityöt. Alan omastakin mielestäni muistuttaa katkeraa akkaa, ja ottaa päähän että oon aina yksin.
Voiko miehen juopottelua mitenkään muuttaa? Oon yrittänyt jo vähän kaikkea, mutta näin myrtsinä tuntuu että vaan pahennan tilannetta, suorastaan "ajan" miehen baariin. Ennen kuvittelin että naimisiin meneminen muuttaisi miehen tavat, mutta niin ei käynytkään.
Onko teistä tällainen joka-toinen-päivä-juopottelu riittävä syy avioeroon? Mies ei siis ole mikään karikatyyrimäinen juoppohullu, vaan eniten baareilussa ärsyttää ajan ja rahan tuhlaus.
Vastaukset 20
Vanhimmat
mies muutu kuin omasta halusta, toinen ei siihen pysty vaikuttamaan. Varmaan tulisit toimeen yksin lapsesi kanssa. Mies voi luvata muuttuvansa, mutta harvoin muuttuu. Etsi oma asunto ja ala oma elämä. Jos sinulla on vaikeaa, niin eiköhän apua löydy, vaikkapa lastenneuvolasta.
Kuule, ihan ystävällisyydellä sanon: ei se mies muutu ikinä - vieläkö naiset kuvittelevat että naimisiinmeno pystyisi ketään muuttamaan?
Jos on muuttanut - niin pahemmaksi - nyt hänellä on sut liekanarussa ja elo on makeaa.
Jätä se, elä lapsesi kanssa yksin.
Mitä seuraa sulla on miehestä?
Minä vetäisin paistinpannulla päähän jos äijä tulisi joka toinen päivä kerran kännissä - tai no en vetäisi - mutta varmasti tekisi mieli...
Ei ne tavat siitä miksikään muutu. Pikeminkin vain pahenee vanhetessaan. Mitä tuota turhaan kaunistelemaan.
Itse olin juopon kanssa aviossa n. 10 vuotta. Ja sitten tuli lopullisesti "mitta täyteen". Pakkasin lapset kainaloon ja läksin. Enkä ole päivääkään tuota katunut.
Nyt, jo aikuiset lapseni, sanovat minulle, että tein aikoinani oikean ratkaisun, kun läksin. Vaikka alkoholisti isäänsä säälinsekaisesti rakastavatkin.
Muista, että sinä et voi rakastaa alkoholistia terveeksi. Ja "lasinen lapsuus" on lapselle tosi rankka asia.
Ero on normaali juridinen prosessi. Sen voi laittaa vireille yksin ja sen saa vahvistetuksi yksin. Ei kun hommiin.
Tuollainen mies ei ikinä muutu. Muuta tai kärsi. Oma valinta. Lapsesi kanssa saat apua kunnan viranomaisilta ja mieheesi sinun tarvii olla yhteydessä äärimmäisen harvoin. Jos mies ei maksa elatusmaksujaan, saat nekin kunnalta ja kunta perii miehen mahdollisista tuloista jälkeenpäin.
Tietysti voit antaa miehellesi mahdollisuuden. Sano miltä sinusta tuntuu ja että haluat muutoksen. Jos mies ei halua muuttua tai pysty sitä tekemään, ammattiapuakin on saatavissa. Mutta laita toiveillesi konkreettinen ja lyhyt takaraja. Muuten ihmettelet vielä kymmenen vuoden päästäkin samaa tilannetta. Jotkut voivat muuttua, kun heidän on todella asetettava elämänarvonsa järjestykseen. Kaikilla ei ole ollut sitä mahdollisuutta kotioloissa, joten he tarvitsevat riittävän kovaluontoisen kumppanin päästäkseen alkuun.
On se pätevä syy.
Pelasta edes lapsesi lapsuus - siinä sinulle syytä, jos oman itsen pelastaminen tuntuu liian itsekkäältä (siihenkin sinulla oikeus).
pätevä syy eroon. Oikeastaan voisi sanoa, että lapsen takia sinulla on jopa velvollisuus erota.
erohan on välttämätön jos sinulla juoppo ukko ,oltkos valinnut väärin .Ota motoksesi ettei tupakoivaa ,eikä juoppoa ikinä ,olet heiltä pelastunut ,mihin tunneelämän vammaansa juovat kukin ?
Sinä valinnallasi naytät kaikista huonoimman puolen miehistä lapsellesi.
On todellakin velvollisuutesi saada lapsesi terveempään ympäristöön. Pidä kristallin kirkkaasti mielessäsi että päästyäsi yksin (siis juoposta eroon) keskität KAIKEN vapaa-aikasi lapsellesi. Miehet tulevat olemaan sinun listallasi tärkeysjärjestyksessä aivan häntäpäässä.
Sinä olet huolellisesti harkiten valinnut tehdä lapsen, kuulostaa kuin sinä hoidatkin häntä hyvin. Jatka samaan tahtiin mutta ilman juoppoa tai muitakaan miehiä.
vastaus: kyllä on. Itse seurustelin alkoholistin kanssa pitkään ja voin kertoa, että niitä kanuuna-aamujen lupauksia hän ei koskaan tullut lunastamaan. Onneksi meillä sentään ei ollut mitään lapsia yms. Mutta jätä se mies, sitten sinä vasta katkera akka oletkin 10 vuoden päästä. Tsemppiä!
Kiitos kaikille hyvistä vinkeistä. Ehkä mä todellakin etsin hyväksyntää ulkopuolisilta mahdolliselle eropäätökselle, koska julkisen rakkauden tunnustamisen vuoksi sitä mentiin naimisiinkin aikoinaan. Jotenkin pelkään, että erotaanko me sittenkin liian heppoisista syistä, koska suhteessa on paljon hyvääkin, ja kummatkin rakastaa edelleen toisiaan. Ja miehen juopottelu ei tapahdu kotona vaan baareissa, että siinä mielessä lapseen se ei vaikuta. Välillisesti tietysti, kun itse oon niin väsynyt kaiken yksin pyörittämiseen. Mutta mikä siinäkään sitten muuttuisi, jos jäisi yksinhuoltajaksi? Samanlaista yksinoloahan se olisi - sitten vain ei olisi enää äijää edes joka toinen päivä.
Mies ei ole siis mikään juoppohullu eikä rapa-alkoholisti. Kun tulee kotiin kännissä, on yleensä ystävällinen ja siinä vaiheessa mä olen muutenkin jo lähdössä itse töihin. Eli se juominen ei sinänsä ole se pahuus, vaan yksinäisyys, mikä juomisesta mulle aiheutuu.
Olemme kirjoittaneet eropaperit jo valmiiksi, mutta ei vielä laitettu vireille. Tuntuu liian hirveältä naulata arkkuun se viimeinen niitti. Asioiden lopullisuus on pelottavaa.
Vuosia katselin miehen ylitöitä n. 14-16 tuntia päivässä rehki, viikonloput silti usein vapaat (ei aina)... Tämä asia vei oman itseyteni täysin alettuamme olemaan ja lapsen saatuamme. Menetin kaikki ystäväni, harrastukseni ja vielä saatuamme kaksi lasta tämän jälkeenkin (aivan onnenkantamoisina ja ehkäisyä käyttäen) Jokatapauksessa tämä mieheni ainainen poissaolo sai minut rikki, liimaantumaan kotiin totaalisesti ja ystävänikin tämän vuoksi katoamaan... Puheella ei miestä eikä yritystä saanut töitä vähentämään. Monenlaista ongelmaa on tästä tullut.. ja kotiäitiyttä ei hienoista korulauseista huolimatta arvosteta. Aivan kuin olisit ollut tyhjänpanttina liiton, työvoimatoimiston, eläkefirmojen, valtion mielestä. Eikä rahaakaan tietenkään ole tippunut, vaan on joutunut isännän pussilla käymään. Jos ei tämä kaikki riko liittoa niin mikä sitten. Töitäkään ei tipu kun olet ollut yli 10 vuotta pois työmarkkinoilta äitiys ja vanhempainlomien vuoksi.
Sitä tuntee ittensä niin turhaksi kaiken kaikkiaan. Mihinkään rahanarvoiseen et kelpaa. Voi vittu et piti hoitaa muksut kotona!
Ylityöt on musta ihan samanlainen syy..... eli yhtä "epäpätevä" syy eroon, kuin "näkymätön" juopottelu joka ei ilmene esim. sekavuutena tai väkivaltana. Eli varsinaisesti mitään pahaahan mulle ei ole tapahtunut: muksu voi hyvin, mies on päällisin puolin kunnollinen ja hyvännäköinen, hauska etc, hoitaa sen minimin aviovelvollisuudet (eli pienet kodin korjaukset jne.), seksi on loistavaa..... Mutta mua ihmisenä ja naisena ei enää ole olemassa. Olen olemassa vain velvollisuuksien hoitamista varten.
Mulle on käynyt samalla tavalla kuin nimimerkille ylityö: mies on varastanut kaiken mun ajan, odotuttamalla, lupaamalla että "tulee tän yhden jälkeen" tai heti töiden jälkeen (tekee epämääräistä työpäivää: jos ei ole töissä, on baarissa). Ei mulla ole enää harrastuksia, ei ystäviä, ei mitään omaa. Mä vain odotan ja odotan kotona, siirrän kavereiden kanssa tapaamisia aina seuraavaan kertaan, hoidan muksua silloin kun en ole työssä, kaiken vapaa-ajan käytän aina miehen-kanssa-kahdenkeskisiin illallisiin. Koska näen niin harvoin miestä, niin sitten kun se on kotona, ei tee mieli lähteä omiin harrastuksiin vaan keskittyä seksiin ja parisuhteeseen, siihen vähään mitä on jäljellä.
Tänään aamulla puhuttiin taas avioerosta, että päivitetään tilanne joulun jälkeen: tuntuu hirveältä pistää stressiä kaikille -lapsellekin- vielä muun jouluhässäkän päälle. En tiedä oliko se hyvä päätös taas siirtää sitä eroa, koskapa tämän jälkeen -erokeskustelun "ahdistamana" ja taas syyn juopotteluun saaneena- mies paineli samantien baariin. Siellä se istuu vieläkin.
Tulee taas yksinäinen ilta kotona.
Kuulostat oikein ihannevaimolta tuollaiselle ikuiselle teinille. Ei ole miehesi ottanut vastuuta perheestään ja kodistaan, vaan pitää sinua äidinjatkeena joka hoitaa kodin ja kakarat. Miten pysyt selväjärkisenä??!! Etkö tunne omaa arvoasi? Miehesi ei tule koskaan sua kiittämään uhraamastasi ajasta tai pyytelemään yksinäisyyttäsi anteeksi, kun ei edes tajua mitä avioelämä merkitsee. Kumma miten katsot läpi sormiesi tuota "näkymätöntä" juopottelua, ihan kuin odottasit että vasta kun se ilmenee sekavuutena tai väkivaltana, olet oikeutettu lähtemään. Johan siinä kuluu rahaakin tuhottomasti - ja mistä edes tiedät ettei kuvioissa ole vieraita naisiakin. Jos minun äijäni tulisi kotiin vasta kun lähen töihin en uskoisi hetkeäkään että sitä on jossakin "baarissa" oltu.
Voi erota ilman syytä kukaan ei nykyään sitä kysy ja jos kysyy niin sano, että kasvoitte erilleen... he hee. hän baariin ja sinä kotiin..
Niinkuin moni on jo kertonut, niin virallisesti ei tarvita mitään syytä eroon. Senkun täyttää erohakemuksen ja toimittaa sen käräjäoikeuteen, mitään syytä ei tarvitse kertoa.
Henkisellä puolella kyllä sitten juttu onkin toinen... Vaikea sanoa, onko aloittajan tapauksessa "riittävä" syy eroon tämä miehen juopottelu. Kannattaisi ehkä jutella miehen kanssa tästä asiasta, että mitta on täysi ja erokin tuntuu kiinnostavalta ratkaisulta.
Meillä meni itsenäisyyspäivä taas perinteisesti: mies aloitti edellisiltana viskin, viinin ja oluen voimalla: oli yön ryyppäämässä jossain jatkoilla, eikä uskaltanut (?) tulla heti aamulla kotiin, vaan meni baariin. Tuli kotiin sitten iltapäivällä kauheassa kännissä, pisti television täysille (itsenäisyyspäivän konsertti)ja hurrasi suomen syntymäpäiville. Lähdimme muksun kanssa ulkoilemaan, oli sen verran ikävän kuuloista, näköistä ja hajuista. Linnan juhlien alkaessa mies oli jo sammunut.
Nyt voisin mennä sinne oikeustalolle.... mutta en vaan osaa. En osaa enkä uskalla, vaikka haluaisinkin. Olispa joku potkimassa mut sinne, että saisin jätettyä sen paperin. Koko paikka on vain kolmen korttelin päässä. Voi däääääm. Miten mä saisin perseeni ylös tästä tuolista.
Vaikka jokainen tietysti tekee itse omat päätöksensä, niin tässä tulee virtuaalipotku: Aloita avioeroprosessi! Ota rohkeasti se askel, koska puoli vuotta on vielä harkinta-aikaa. Älä tuhlaa elämääsi.
Ulos ja virastoon! Siinä sinulle potku.
Ehka tämä auttaisi: ellet itsesi takia niin ajattele lastasi. Hän on täysin syytön näkemään isänsä sikamaista käytästä. On kohtuutonta vaatia pienokaista muodostamaan isä tai mieshahmo tuollaisesta itserakkaasta juoposta.
Sinun käytöksesi hipuaa lähes lapsen henkistä pahoinpitelyä ja olet lapsen pahoinpitelyssä samalla tavalla syyllinen miehesi kanssa.
Lapsi tarvitsee, vaatii ja on ansainnut rauhallisen ja tasapainoisen kasvuympäristön.
Sinun velvollisuutesi äitinä on luoda hänelle se.
pätevä syy eroon! Miehesi on kuvauksesi perusteella alkoholisti, ja alkoholismihan on aina paheneva sairaus. Jos hän ei vielä ole tehnyt mitään tosi sikamaista (käynyt käsiksi, juossut vieraissa, kärynnyt ratista tms.), on se todennäköisesti edessä joku päivä. Ennemmin tai myöhemmin.
Alkoholistin tunne-elämä on sairas, ja omasi sairastuu hänen rinnallaan. Lähde nyt, kun vielä voit. jos jäät tuohon vuosikausiksi, voi lähtö olla aina vaan hankalampaa, kun masennus painaa mieltä, eikä voimia ole enää irrottautua.
Usko minua, sillä olen tämän kaiken itse kokenut kymmenen vuoden suhteessa exäni kanssa! Elämäni paras teko oli hänen jättämisensä. Nyt siitä on kohta yhdeksän vuotta, enkä voi katua ratkaisuani.
si
llä erotuksella, että avioliittoa takana 32 vuotta.Alkoholi on ollut kokoajan kuvioissa.
Kolme lasta on kasvatettu kunnialla maailmalle ja nyt vasta on muisteltu heidän lapsuuttaan joka ei ole kovin hyvä ollut johtuen isän juoppoputkista.Itse ilmeisesti kuvittelin raitistavani hänet koska olin vasta 19 vuotias avioiduttuamme. Nyt vasta ymmärrän minkä hyvän työn olisin tehnyt jos olisin lähtenyt lasten kanssa
Tälä hetkellä olen päättänyt alkaa elämään omaa elämää ja jättää mieheni, joka lupauksistaan huolimatta on pysynyt tuurijuoppona.Meillä alkoholismi on kehittynyt uhkailuun,haukkumiseen ja raivoamiseen eli henkistä väkivaltaa.
Lähde heti äläkä odota näin kauan, koska kokemuksesta voin sanoa, ettei alkoholisti muutu kuin huonompaan suuntaan, ellei voi täysin raitistua joka vaatii alkoholistilta tosi vahvaa tahtoa.