eli yhteinen koti meillä on ollut jo muutaman vuoden, lapsiakin on. Luulin aina että mies on se paskiainen joka aina jotenkin pystyy pilaamaan kaiken(kärjistettynä). Nyt kuitenkin tajusin ihan yhtäkkiä että vika onkin minussa ja siinä etten luota, tarkemmin mietittynä en ole koskaan luottanutkaan, häneen enkä keneenkään muuhunkaan. Takki on nyt täysin tyhjä. Rakkautta perheessämme riittää ja seksissäkään ei ole mitään valittamista. Voiko tästä "rakentaa" toimivaa parisuhdetta kun toinen on joutunut elämään tämmösen idiootin kanssa jo vaikka kuinka ja kauan? Ja siis vaikka kuinka yritän luottaa, hiipii mieleeni aina ajatukset petturuudesta ja muusta pahasta hänen poissa ollessaan..
toiseen luottaminen
vaikeaaaaa....
72997
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
miehet on täysii mulkkuja ei kannata sekaantua
Minusta olisi hyvä käydä juttelemassa asiasta jonkun terapeutin tms.
kanssa. Jos et vuosikausienkaan jälkeen pysty mieheesi luottamaan,
niin tuskin asia itsestään korjaantuu? Ehkä miehesi lopulta kyllästyy,
jos jatkat samalla linjalla?
Ymmärrän tasan sua, koska kamppailen itse luottamuksen kanssa. Tai sen, että en osaa luottaa. Miesystäväni on mitä luultavimmin luotettava, mutta näen mörköjä joka paikassa. Pidän huolen siitä, että olen itse luotettava. Aiemmassa elämässä on ollut kokemusta sekä omasta että muiden pettämisestä ja muusta vilunkipelistä. Nyt sattuu pelkästään jo se, jos mies hymyilee kauniisti huoltsikan neidille. Luultavasti mun tapauksessa on kyse huonosta itsetunnosta. Vaikka olen miehelleni kaunis, hyvä ja älykäs, epäilen omissa oloissa itseäni. Sisäinen minä on mulle ihan eri asia kuin se, jonka muut musta näkevät ja kokevat. Riittämätön tunne.
niin tutulta kuulostaa=(
Toivottavasti ongelmasi eivät ole niin pahoja, että lapsesikin aistivat ne. Tai jopa kuulevat "hunommuudestasi" ja "kelpaamattomuudstasi" sinulta peilin edessä jne. Onko omassa perusturvassasi tapahtunut lapsena tai myöhemmin jotain, miksi et uskoisi oleva aivan kyllin ihana? Riskejä (jos monivuotiseen kumppaniin luottaminen on mielestäsi riski?) on vaan otettava, jos haluaa rakastaa ja elää syvällisemmin. Uskalla vaan!
Lapset aistivat hyvät ja huonot, mutta ovat uskomattomia tsemppareita. Hei armoa pliis. Voi sitä silti olla hyvä äiti tai isä, vaik ois ittellä onkkelmia. Jos ei kykene luottamaan siippaan, ei siitä pääse vain "niskasta itteään ottamalla". Jotain tarttis tietty tehdä, mut ei pelkkä pinnistely aina auta. Kai pitäisi silti käydä jotain ittensä kanssa läpi. Perskule, saisko ammattiapua helpolla ja halvalla?
Ymmärrän sua hyvin. Olen itse löytänyt vihdoin hyvän miehen, mutta pelko jäytää sisällä. Edellinen "suuri rakkauteni", jonka kanssa suunnittelimme yhteistä tulevaisuutta otti ja petti. Putosin korkealta ja kovaa, sillä siihen asti olin luottanut häneen vähintäänkin 100 prosenttisesti. Isku oli kova ja lähdinkin suhteesta samantien, mutta vielä puolentoista vuoden jälkeen ahdistaa. Pelko tämän uuden rakkauden menettämisestä on aivan valtava, ja tiedän etten antaisi edes yhtä pettämiskertaa anteeksi. Itseasiassa minulle riittäisi "pelkkä" viestittely, suutelu tms., edes varsinaista, krhm, aktia ei tarvitsisi kuvioissa olla.
Ja niin sitä sitten ajattelee, että vaara vaanii kaikkialla, ja että itse en ole tarpeeksi hyvä, jotta minusta kannattaisi pitää kiinni. Olen puhunut tästä psykologille ja suosittelen samaa sinulle. Sieltä suunnalta saa hyviä neuvoja ja eväitä lähteä selvittämään mistä se epävarmuus johtuu.
Mä ainakin haluan uskoa, että kaikki miehet eivät petä, sillä eiväthän kaikki naisetkaan niin tee. Ei pidä lähteä yleistämään, vaikka se helpolta tuntuukin. Inhottavaa kyllä kuinka kaikkialla toitotetaan, että "yli puolet pettää", jne. Ihan kuin siitä olisi tehty jotenkin hyväksyttävää...
Mutta, mä siis uskon, että jokainen oman arvonsa tunteva, tasapainoinen mies tai nainen pystyy hillitsemään himonsa ja kunnioittaa kumppaniaan niin paljon ettei ikimaailmassa haluaisi loukata häntä. Sellaisiakin ihmisiä on olemassa, uskokaa tai älkää.