Olen ihan tavallinen suomalainen mies, vaimo on ihan
tavallinen nainen ja olemme olleet kimpassa vuodesta -84. Nyt muutaman vuoden suhteemme on pysynyt mun puolelta pystyssä vain lapsiemme vuoksi (s.-95 ja -97). Vaimon mielestä kaikki on ok , se ei näe metsää puilta ja luulee, että kaikilla menee näin, että arkipäiväiset jutut täyttää koko valveillaoloajan, ei yhdessäoloa, harrasteita tms.
Ei pitäis valittaa, sitä saa mitä tilaa, mutta olis ehdottomasti pitänyt miettiä tarkemmin ennenkuin rupesin lapsia siittämään, että saattaa sitä nainen muuttua kun pääsee naimisiin ja saa lapset suhdetta sitomaan (tietää tuo näet mun luonteen ja periaatteet, että lapsiani en jätä ja tarjoan heille kaiken parhaan, mitä pystyn, sisältäen molemmat vanhemmat samassa taloudessa ja joka päivä läsnä ja tukena) ja sitten arki muuttuu puuduttavaksi paskaksi, ei seksiä, jossa ei muka koskaan "mitään vikaa ollut", nyt ei vaan enää rouvaa kiinnosta. Ei huolenpitoa omasta kunnostaan ja paino vaan nousee ja tukka lyhenee (...ttu mikä virkanaislook, eikä ammattina mikään virkanainen) .
Sorry kaikille, oli pakko purkaa, kun muuten ei aina jaksa.
Kuten em. tekstistä arvaatte, vaikka mielessä pyörisi vieraat, ei ajatuksia voi lihaksi muuttaa oman itsekurin vuoksi, vaikka "vierailta" lohtua voisikin saada ja rakkautta.
TIEDÄN KYLLÄ, että olen minä saatanan surkea, kun täällä foorumissa valitan, enkä jätä koko paskaa ja lähde jonkun meidän firman leidin luo yöksi tai viikoksi, ehkä sen rouvakin jo noteerais ;-), mutta en voi moraalini vuoksi. Kärsin nahoissani vaikkei sitä kukaan ympäristössäni tiedä, eikä huomaa.
J.A
tavallinen nainen ja olemme olleet kimpassa vuodesta -84. Nyt muutaman vuoden suhteemme on pysynyt mun puolelta pystyssä vain lapsiemme vuoksi (s.-95 ja -97). Vaimon mielestä kaikki on ok , se ei näe metsää puilta ja luulee, että kaikilla menee näin, että arkipäiväiset jutut täyttää koko valveillaoloajan, ei yhdessäoloa, harrasteita tms.
Ei pitäis valittaa, sitä saa mitä tilaa, mutta olis ehdottomasti pitänyt miettiä tarkemmin ennenkuin rupesin lapsia siittämään, että saattaa sitä nainen muuttua kun pääsee naimisiin ja saa lapset suhdetta sitomaan (tietää tuo näet mun luonteen ja periaatteet, että lapsiani en jätä ja tarjoan heille kaiken parhaan, mitä pystyn, sisältäen molemmat vanhemmat samassa taloudessa ja joka päivä läsnä ja tukena) ja sitten arki muuttuu puuduttavaksi paskaksi, ei seksiä, jossa ei muka koskaan "mitään vikaa ollut", nyt ei vaan enää rouvaa kiinnosta. Ei huolenpitoa omasta kunnostaan ja paino vaan nousee ja tukka lyhenee (...ttu mikä virkanaislook, eikä ammattina mikään virkanainen) .
Sorry kaikille, oli pakko purkaa, kun muuten ei aina jaksa.
Kuten em. tekstistä arvaatte, vaikka mielessä pyörisi vieraat, ei ajatuksia voi lihaksi muuttaa oman itsekurin vuoksi, vaikka "vierailta" lohtua voisikin saada ja rakkautta.
TIEDÄN KYLLÄ, että olen minä saatanan surkea, kun täällä foorumissa valitan, enkä jätä koko paskaa ja lähde jonkun meidän firman leidin luo yöksi tai viikoksi, ehkä sen rouvakin jo noteerais ;-), mutta en voi moraalini vuoksi. Kärsin nahoissani vaikkei sitä kukaan ympäristössäni tiedä, eikä huomaa.
J.A
Vastaukset 8
Vanhimmat
Et ole ainoa, mene sen salarakkan luo, mutta älä kerro kellekään.
"ei kannata tunnustaa jos pettää"
Action
Itsesäälillä ei pitkälle pötki, nosta kissa pöydälle ja koeta saada rouva ymmärtään.
Suru persiiseen ja täysillä asiaa korjaamaan, pidä lapsistas huolta ja lemppaa muija!
Jossain on menny pieleen. Voisit kysyä, onko vaimolla huolia, joista ei ole sulle kertonut, tai sitten voit ruveta kyselemään, onko sillä toinen, josta se ei tietenkää ole sulle kertonut...
Joku syy tohon käytökseen on, ei tuo ole normaalia Suomelaisen naisen toimintaa, pois stereotypiat.
Mutta älä lemmppaa rouvaa, vaan rohkeasti puhumaan, sillä on parannettu monta ihmissuhdetta ja ylläpidetty perheitä.
Propsit lasten ja perheen puolesta yrittämisestä ja jaksamisesta, älä vaan sääli itseäs, vaan puhu!
siru
HALOO!
Ei se noin yksinkertaista voi olla. Jotkut toimii juuri tuolla kaavalla: mies->naimisiin->lapset->narttu
sori vaan!
uskon tuntevani sut.
Tule vaan rohkeasti juttelemaan, ymmärrän sua enkä jätä yksin, hoidetaan me niitä teidän jälkikasvua.
toka ovi lasiovelta oikealle
Te olette olleet kimpassa vuodesta -84. Meillä on vaimon kanssa vuosi enemmän yhteistä historiaa.
Teidän tenavat on mallia 95 & 97, meillä 95 & 98.
Muutama vuosi sitten olisin voinut heittää samanlaisen postauksen, kuviot oli aika lailla päin persettä, keskinäisestä kunnioituksesta tuntui olevan vaan muisto jäljellä. Seksistä ei paljon tarvinnut puhua. Oli oikeastaan jo ruvettu halveksimaan toisiamme, mutta kumpikaan ei ollut kuitenkaan vielä livennyt mihinkään ulkopuolisiin säätöihin.
Oli siis tultu siihen pisteeseen että jossain vaiheessa tajusin että nyt katsotaan onko meistä molemmista tekemään vielä jotain tän homman eteen.
Muutama suht vittumainen kuukausi siinä meni ennenkuin saatiin taas toimiva puheyhteys, vaimoa piti patistaa viikonloppuisin pitkille kävelyretkille joiden aikana käytiin läpi niitä asioita joita nyt yleensä elämältä halutaan ja sitä miksi yleensä ollaan kimpassa.
Joitain lukkoja siina aukesi ja jollain tavalla homma lähti pikkuhiljaa paranemaan. Oltiin jo päätetty että järkätään itsemme johonkin pariterapiaan tms, mutta oikeastaan kävi niin että kun se kunnon keskusteluyhteys palasi niin ulkopuolista tukea ei enää kumpikaan kaivannut.
No mitä tästä opimme? Ei kai paljon mitään, paitsi sen että sieltä pohjalta nouseminen sille tasolle että yhdessä on taas mukava olla, puhutaan, tehdään asioita yhdessä ja seksi toimii, se vei toista vuotta aikaa. Eikä vaimo alussa ollut kovin aktiivinen, eli käytännössä minun piti saada ne korjausliikkeet alulle. Ei ollut välttämättä ihan helppoa motivoida siihen itseäni. Piti vaan päättää että mä nyt vielä yritän uudestaan opetella rakastamaan tätä naista. Olishan se voinut mennä puihinkin, mutta eipä ollut paljoa hävittävää. YMMV,
terv. kolleega
Mahtava saavutus, Läheltä liippaa!
Onnittelen päättäväisyydestäsi suhteesi pelastamisessa. Lisää tällaisia miehiä!
Meillä melkein samanlainen tilanne, yhteiseloa vuodesta -84 ja kaksi lasta -96 ja -97. Meillä vaan asia ratkaistiin niin, että mies meni vieraisiin. Haki suhteen täältä sivuistoilta yksinhuoltajaan ja ehti pari kuukautta sitä ylläpitää kunnes käry kävi ja sitten oli pakko puhua asioista. On todella upeaa, että tajuaa toimia ennenkun asiat liukenee käsistä ja vahinko ehtii tapahtua. Kaikella kunnioituksella tällaisia miehiä kohtaan, jotka uskoo omaan parisuhteeseensa ja toimii sen hyväksi! Luultavasti mekin oltaisiin vältytty tältä tragedialta, jos vaan toinen olis kuunnellu kun toinen puhuu ja päinvastoin.