Tuomarina ollessani sanoin palautteessani että tämä on karaokekisa, ei iskelmälaulukisa. Olen sitä mieltä että karaokessa pitää painottaa biisiin heittäytymistä. Eläytymistä.
Hän joka nauttii eniten, unohtaa esiintyessään kaiken muun, eläytyy ja elää biisinsä uskkottavimmin, on voittaja. Toki pitäis mennä sävel- ja rytmipuhtaasikkin. Mutta painotus on esittämisessä.
Monet kisat karaokessa ovat menneet isklmälaulukisoiksi. Painotetaan sävelpuhtautta, rytmisen fraseerauksen osuvuutta, lavakarismaa eli yleisölle antamista.
Mitä mieltä sinä olet? Miten pitäis karaokekisassa tuomaroida? Mikä on tärkeää?
Hän joka nauttii eniten, unohtaa esiintyessään kaiken muun, eläytyy ja elää biisinsä uskkottavimmin, on voittaja. Toki pitäis mennä sävel- ja rytmipuhtaasikkin. Mutta painotus on esittämisessä.
Monet kisat karaokessa ovat menneet isklmälaulukisoiksi. Painotetaan sävelpuhtautta, rytmisen fraseerauksen osuvuutta, lavakarismaa eli yleisölle antamista.
Mitä mieltä sinä olet? Miten pitäis karaokekisassa tuomaroida? Mikä on tärkeää?
Vastaukset 1
Vanhimmat
jo pelkkä sana tuomaroida on jotenkin taiteeseen liittymätön määre.
Sitten pitää vain luottaa, avata arvoijana oma mielensä, kuunnella, katsella, fiilistellä, etsiä hyviä pointteja, eikä kytätä vain "muka" virheitä.
Siis ottaa laulaja, tulkitsija avoimesti vastaan, virheitä etsiessä menee kaikki, moni upea asia sivu suun.
Minä henkilökohtaisesti inhoan sitä, että laulu pitää laulaa, silloin se on kuin läpikustua helpotusta. Minusta pitää tulkita. Tulkita. Minusta sitä ei voi muuta kuin tulkita!
Mutta moniko jurin jäsen ammattilaisuudessaan tietää, mitä on tulkinta? Miksi kuitenkin monissakin kisoissa, jossa on kyseessä nuoret esiintyjät, kokelaat - sanotaan: Sä otit ton kappaleen omiin nimiinsi?
Karaokekisoissa on harvoin rohkeita tuomareita, jotka uskaltaisivat kuunnella puhdasta tulkintaa, vaan aika menee rytminnaputukseen, alkuperäisen esityksen matkimisen vahtimiseksi. Muka nuotin seurantaan, ja pah! Haluan nähdä sen nuottivihkolukijan, joka näkee ja kuulee oikeasti lukiessaan jotakin!
Nuotin voi laulaa ylä- tai alakautta, ryhmiä voi vedättää ja etsiä näin nyansseja. Mutta epävarmat tuomarinimikkeet itselleen omineet juryn jäsenet, ainakaan 8/10 suhteessa eivät uskalla uskoa omia korviaan! Onhan lehmilläkin oma kellokas, misksi? Siksi, että hänlehmä omaa "karismaa, yksilöllisyyttä ja uskottavuutta" muun lauman joukossa!
Sitten jos yleisö tykkää,tuomaroidessa luullaan että se on taustajoukkojen peilaamista! Voi ollakin, voi olla ettei olekaan...
Sit on eri asia, jos säveltäjä tulee ja vetää kuonoon, väittäen jonkun raiskanneen kappaleensa!
Mutta se lie kuuluu hänenkin toimenkuvansa varjopuoliin.
Minähän olen sellainen laulaja, että mun kappaleista ei edes ilman musiikkia tiedä mitä mä laulan --- Näin olen kerran kuullut, ja paljon muutakin mukavaa - ja mua kyllä naurattaa. Voi olla tottakin!
Hyvin harvoin kuuntelen kenenkään sovituksia - Kuuntelen vain musiikkia ja annan mennä. Niinhän se sanoo T. Kansakin elämänsä laulussa, tulkinnoista jokainen vastaa itse, ja sen seurauksista. Mutta kuka väittää jonkun laulaneen väärin, ilman melodiavirhettä tai hukuttamatta rytmiä? - Minusta hän ei tiedä mitään tulkinnasta, eikä osaa kuunnella mieli auki - fiilistellä. Yleensä ne ovatkin sellaisia tuomareita, jotka antaa esiintymisestä järestään miinuspisteitä, jos vähänkään käsi heilahtaa tai silmät menee kiinni!
Lavakarisma on sitä,( kettuilua) että tuomarit katsovat naamat punaisena esiintyjää, jolla on säteilyä, varmuutta ja tulkintaa.
Vitsi - mä kuolisin musiikin antamattomuuteen, jos jokaisen pitäisi laulaa kloonaten ja ääni jotakin muistuttaen... Tästä en ikinä anna periksi, siksi en pärjääkään kisoissa, eikä helvetti vie ole väliäkään! Siinä juttua esiintyjän ja tuomarien puolesta, koska mitään asiaa ei voi käsitellä irrallisina juttuina!
Olen kai musiikissa jonkunlainen opportunisti. Jos maailma olisi valmis, se olisi jo aikaa sitten loppunut! Ei anneta sen taantuakaan. Ollaan persoonia, jokainen, arvioija - kuten esiintyjäkin! ( tosin kisat ovat ihan turha sävyte taiteessa)
Muuten Musä, sulla on terveet jutut, ja ihmettelen kauhiasti miksi aina joku nousee takajaloilleen ja alkaa hirnua kuin perseelle paukautettu ori. Hyviä herätyksiä!