Mitä mieltä te muut olette siitä, että mies asuu monivuotisen naisystävän kanssa yhdessä, sanoo täysillä haluavansa seurustella ja olla uskollinen. Mutta on aina joko töissä tai muuten menossa reissuillaan, eikä melkeinpä koskaan soittele tai tekstaile, vaikka nainen on kertonut kuinka tärkeää se hänelle olisi. Töissä ollaan kellon ympäri, ja tehdään siellä kaikkea koneiden rassailua ym ihan omaksi huvikseenkin työajan jälkeen. Kaikkea koneiden, autojen ym kanssa puuhailua ja kavereiden ja sukulaisten tapaamista riittää lähes poikkeuksetta senkin jälkeen yömyöhään. Kotona ei siis viihdytä, olisi tylsää lopettaa työt jo klo17 (vaikka töiden puolesta hyvin voisi) ja mennä loppuillaksi kotiin.
Tottakai saa ja pitääkin tavata muita ihmisiä, mutta tuntuu oudolta, että sille monivuotiselle naisystävälle pitää riittää yksi päivä viikossa, ja muuten vaan käydään nukkumassa saman katon alla. Arkisin ei nähdä käytännössä lainkaan, nainen on jo nukkumassa tai menossa nukkumaan miehen saapuessa harrastuksistaan. Ja sitten suututaan jos nainen yrittää tästä asiasta puhua. Kun saahan sitä seurustellessa olla omaakin elämää! Mitään toista naista tms. ei ole, vaan kyse ihan oikeasti on siitä, että mies vain ei viihdy kotona. Se viikonlopun yksikin päivä on vähän tuskainen, jos pitäisi vaan yhdessä lenkkeillä, tehdä ruokaa, katsoa televisiota jne. Ja nainen taas ei viihdy vieressä istumassa, jos mies rassaa jossain metsän keskellä tuntikausia jotain autoa tai muuta vastaavaa.
Tavallista arkea parisuhteessa ei siis ole. Ukko viihtyy naisen kanssa ainoastaan, jos suunnitteilla on jotain erityistä viihdykettä, kuten käyminen jossain kivassa paikassa tai vieraita tulossa. Muuten koti on se jossa käydään nukkumassa. Nainen taas kaipaa rauhallista ja kiiretöntä yhdessäoloakin (eikö se ole aika normaali toive??). Ainakin se tuntuu olevan itsestäänselvä asia muille nuorille miehille. Kavereiden miesystäville, omille exille, jopa miehen kavereille. Kuten sekin, että jos juhlitaan viikonloppua omissa porukoissa, niin edes jonkinlaista viestiä tai pientä puhelua sille toiselle voi laittaa jossain vaiheessa. Eikä vaan nopea heippaus perjantaina eikä mitään siinä välissä ennen sunnuntai-iltaa.
Ja siis kaikesta tästä käytöksestään huolimatta mies haluaa ehdottomasti seurustella eikä ikinä luopua naisestaan. Kertokaapa logiikka tässä takana.
Tottakai saa ja pitääkin tavata muita ihmisiä, mutta tuntuu oudolta, että sille monivuotiselle naisystävälle pitää riittää yksi päivä viikossa, ja muuten vaan käydään nukkumassa saman katon alla. Arkisin ei nähdä käytännössä lainkaan, nainen on jo nukkumassa tai menossa nukkumaan miehen saapuessa harrastuksistaan. Ja sitten suututaan jos nainen yrittää tästä asiasta puhua. Kun saahan sitä seurustellessa olla omaakin elämää! Mitään toista naista tms. ei ole, vaan kyse ihan oikeasti on siitä, että mies vain ei viihdy kotona. Se viikonlopun yksikin päivä on vähän tuskainen, jos pitäisi vaan yhdessä lenkkeillä, tehdä ruokaa, katsoa televisiota jne. Ja nainen taas ei viihdy vieressä istumassa, jos mies rassaa jossain metsän keskellä tuntikausia jotain autoa tai muuta vastaavaa.
Tavallista arkea parisuhteessa ei siis ole. Ukko viihtyy naisen kanssa ainoastaan, jos suunnitteilla on jotain erityistä viihdykettä, kuten käyminen jossain kivassa paikassa tai vieraita tulossa. Muuten koti on se jossa käydään nukkumassa. Nainen taas kaipaa rauhallista ja kiiretöntä yhdessäoloakin (eikö se ole aika normaali toive??). Ainakin se tuntuu olevan itsestäänselvä asia muille nuorille miehille. Kavereiden miesystäville, omille exille, jopa miehen kavereille. Kuten sekin, että jos juhlitaan viikonloppua omissa porukoissa, niin edes jonkinlaista viestiä tai pientä puhelua sille toiselle voi laittaa jossain vaiheessa. Eikä vaan nopea heippaus perjantaina eikä mitään siinä välissä ennen sunnuntai-iltaa.
Ja siis kaikesta tästä käytöksestään huolimatta mies haluaa ehdottomasti seurustella eikä ikinä luopua naisestaan. Kertokaapa logiikka tässä takana.
Vastaukset 64
Vanhimmat
mikä tuossa on miehen logiikka, enemmän kiinnostaa sinun logiikkasi: mitä ihmettä saat tuollaisesta suhteesta?
jos arvostatte täysin eri asioita, ja mies pitää sua yhtä kiinnostavana kuin sänkyä, niin eikö sen pitäisi olla sulle yksi lysti haluaako _mies_ jatkaa vai ei.
siinä miehessä juuri se, että se ei tanssi sun pillin mukaan. Eikö vain?
Kivoja ja kovia =o)
positiivisesti: sitten kun äijäsi kuolee vanhuuteen ennen sua, et käytännössä huomaa asiaa mitenkään.
yhteistä aikaa saisi olla jossain muodossa joka päivä... Ehkä mies pitää sinua itsestään selvänä TAI ei tajua mikä on parisuhteen pointti?
mikä on parisuhteen pointti
kakkoseen?
eläis parisuhteessa miehen kanssa jonka seurassa mua ei kiinnostais yhtään vapaa-aikaani viettää puhumattakaan normaalista arjesta. Jos kaiken maailman kissanristiäiset menis edelle niin,että näkisin miestäni omasta tahdostani vaan kerran viikossa niin se olis mulle itsestäänselvyys tai yhdentekevä äijä.
Kyllä yks parisuhteen tärkeimmistä tekijöistä on se,että toisen kanssa viihtyy, toisen seurasta nauttii ja haluaa yhdessä viettää aikaa.
kyhnyttää toisen kyljessä pelkästä kyhnyttämisen ilosta
yhteinen hautapaikka.
mä sanoin? Mun mielestä toisen seurasta nauttiminen on ihan eri asia, ei se ole kyhnyttämistä kyhnyttämisen ilosta.
Onko tervettä parisuhdetta se,että nähdään kerran viikossa?
elämä
voi lapsiraukat jotka tuollaseen elämään joutuvat että isiä näkyy kerran viikossa kun isillä on elämä =P
Enivei, sitä elämää voi elää joskus yhdessäkin. Ei sen tarvitse aina olla sohvalla kyhnyttämistä. Mutta jos ei sulla mielikuvitus riitä siihen mitä kaikkea kivaa myös puolison kanssa vois tehdä niin sulla on ollu vääränlaisia puolisoja. Kyllä sä vielä sen huomaat kun löydät sen Oikeen,että sen kanssa onkin ihan kivaa viettää aikaa sen muun elämän lomassa (siis jos et sitä ymmärrä vielä). Se kumppani kun sattuu sillon oleen osa sun Elämää, tai ainakin niin pitäis olla ja sen pitäs jopa olla ihan positiivinen juttu. :)
läheisriippuvaista
On sullakin käsitys parisuhteesta ja läheisyydestä. Otan osaa.
Ei tästä jaksa jankata, mukavaa lauantain jatkoa.
on yliarvostettua
imuria jos voi hakata halkoja
kaikkien mielestä. Mun mielestä on paljon kivempi käydä leffassa tai tehdä ruokaa yhdessä kuin yksin. Se ei tarkota 24/7 kyhnyttämistä.
aktiivista yhdessä TEKEMISTÄ
Elämä kumppanin kanssa pitää olla kevyempää, eikä suinkaan raskaampaa.
Se oli vaan esimerkki.
Kukin taaplaa tyylillään. Jos ei puolisonsa seurassa viihdy kuin kerran viikossa niin mikäs siinä. Ihmettelen vaan,että mitä siitä parisuhteesta irti saa.
on yliarvostettua, kyhnyttäminen aliarvostettua.
voi olla kevyttä asioita yhdessä tehden? Siis mikä tekee raskasta siitä,että ulkoilet yhdessä naises kanssa? Miks oot naisen kanssa jos sen kanssa vietetty aika tuntuu raskaalta..? Vai siis mikä ihme tuossa oli pointtina?
kumppanin kanssa se on velvollisuus
Miksi yhdessä tosiaan ei voi vaan olla. Ja hoitaa ne tekemiset sitte itekseen.
olisi hyvä uhrata merkityksettömään toistensa tuijottamiseen
merkityksettömään.
että varta vasten? No me ainakin molemmat tykätään ulkoilla. Meillä on samoja mielenkiinnon kohteita (toki eriäviäkin) ja me tykätään toisinaan puuhailla yhdessä kaikenlaista vaikka omaakin aikaa ja elämää piisaa ihan sopivasti.
Mikä sun mielestä on parisuhteen pointti jos kaikki tuntuu raskaalta ja pelkiltä velvollisuuksilta,häiriöiltä sun Omaan Elämään?
Komppaan. :)
ni yhdessä puuhastelu on sitten se juttu. Mut, mä ainakin haluan vältää turhat riidat.
Aina kun on kaks ihmistä, on kaks eri toimintapaa, vaikka se tuntuis minkälaiselta symbioosilta noin muuten.
Joku yhdessä ulkoileminen on hiukka eri asia, kuin kaks kokkia samassa keittiössä yhtäaikaa.
on tukea kumppanien elämiä eikä rajoittaa niitä
On meillä kokkailut sujunu jo seittemän vuotta ilman mitään konflikteja. Siis sä et voi puuhailla naises kanssa arkisia asioita ilman sotaa? =O ..Ei hyvä.
Aina kun on kaks ihmistä ja kaks eri toimintatapaa niin pitää löytää kompromisseja ja kyteä niitä toteuttaan niin,että kumpainenkin on tyytyväinen. Sillon yhdessä voi puuhailla lähes mitä tahansa.
Ei kannatakkaan valita puolisoa jonka kanssa pitää yrittää viettää väkisin aikaa. Kannattaa valita puoliso jonka kanssa tahdot vapaaehtoisesti, puolison pyytämättä kuluttaa aikaasi.
Turvallista matkaa toivoo mummi ja ukki.
Tai makkaroita? Mä sanon, että ohhoh, jos siitä ilman sanaharkaa on selvitty.
Vai onks toinen hoitanut lihat, ja toinen salaatit? Toinen kokkauksen ja toinen tiskauksen? Vai kuinka?
Ja emmä ainakaan tykkää luopua minkään oman juttuni kompromissittomuudestani sen vuoksi, että naisenkin pitäis siitä nauttia. Enkä tätä asiaa edellytä, enkä koskaan ole edellyttänyt naiseltakaan. Vaikka mä kuinka haluaisin sen juttuihin mukaan, ni en halua, että se joutuu tinkimään omasta itsestään parisuhteen vuoks.
omakin elämä
paistellaan lihoja mutta sillon kun tehdään yhdessä ruokaa niin mies tekee pääruuan, minä lisukkeet tai toisin päin. Ei kai me siitä lastasta yhdessä pidetä kiinni ja pihviä käännetä? Tosin meistä nyt ei kumpikaan niin kovin nipo ole,että noin pienestä tulis suurta sanasotaa. Ja aikalailla samanlaisesta ruuasta tykätään,eli hyvin sujuu.
Mulla ei oikeestaan kovinkaan paljon ole asioita missä en kykenis kompromisseihin. On asioita joista mä en luopuis tai joita en muuta mutta niin on miehelläkin, ei ne silti meidän yhdessä oloa estä. Ei se parisuhde tarkotakkaan omasta elämästä luopumista tai oman itsensä muuttamista, mutta aika heikoilla ollaan jos ei edes kokkailussa kompromissiin päästä,että kuinka kypsää paistia tehdään.
omaKIN elämä. En ole sitä kieltänytkään, en kestäisi miestä jolla ei omaa elämää olisi enkä varsinkaan kestäisi sitä jos ei mulla olis omaa elämää ja omia ystäviä. Joka tapauksessa kyse oli kerran viikossa näkemisestä mikä mun mielestä on liian harvoin. Mielipiteensä kullakin,tämä on mun mielipide.
Mä en vaan ymmärrä sitä, että miks on hirvee tarve 'pakottaa' toinen tekemään sellaista mistä ei tykkää, vaikka siitä ihmisestä tykkäiski? Loppuu nimittäin se ihmisestä tykkääminenkin pikkuhiljaa.
>>heikoilla ollaan jos ei edes kokkailussa kompromissiin päästä,että kuinka kypsää paistia tehdään
Kuka tässä nyt pakottamisesta on puhunu? Meillä kaikki yhdessä tekeminen ja oleminen lähtee ehdottomasti siitä,että molemmat sitä haluaa. Jos ei toinen halua niin toinen tekee mielellään itsekseen. En mä nyt osannu ajatella,että mun kirjotuksista oletettas mun pakottavan kenenkään tekevän yhtään mitään. Kai se on jotenkin erikoista,että se yhdessä tekeminen voi tosiaan olla molempien mielestä kivaa?
"Jotta toi ei oo mun mielestä heikkoutta, vaan vahvuutta, kun antaa sen toisen hoitaa sen paistin yksin ja luottaa siihen, että sopivaa se on."
Niin,mutta sähän sanoit,että jos alat naisen kanssa kokkaan niin siitä tulee riita. Miksi, jos nainen kerran osaa sen paistin tehdä ihan yhtä hyväksi kuin säkin?
Ei mulla nyt tähän mitään lisättävää ole, jos mun sanomisia on noin kiva väännellä niin toki saa väännellä. =P
Pointti oli nyt kuitenkin se, että luulis parisuhteessa elävän nauttivan myös siitä yhdessä tekemisestä ja olemisesta ilman,että se tuntuis rajoittavan omaa elämää tai ilman sitä tunnetta,että se olis jotenkin velvollisuus, puuhaa johon pakotetaan kun on parisuhteeseen ryhdytty.
on vakaa pillun saanti.
Muu osio on enempikin rasite.
yritys vai onks se vieraalla töissä?
Mulla oli saman tilanne joitakin vuosia, kun mies pyöritti firmaa. Mutta sitten totesi hullun hommaksi ja myi pois, nyt on aikaa riittänyt mullekin.
mikä oli se ongelma? Äijähän tekee töitä ympäri vuorokauden ja siinä sivusta maksaa veroja ja kustantaa yhteiskunnan sosiaalisia tulonsiirtoja!
Ajatelkaa enemmän kloppaalisti eikä aina vain sitä omaa napaa!
haluavat kyhnyttää vieretysten 24 tuntia vuorokaudessa
hullu töitä tekee, viisas rakentaa systeemejä jotka tuottavat rahaa nukkuessakin.
euroakaan
sun ongelmasi, jos ei tule muuta mieleen kuin Kela.
koska veroillasi elätät kelan tätejä ja sosiaalipummeja
mielelläni perusturvaa. Väärinkäyttäjät eivät sumenna ajatteluani siitä, mikä yhteiskunnassa on olennaista ja tärkeää.
Tottakai mä luotan aina naiseni tekemisiin. Mä luotan jopa niin paljon, että musta saa helposti välinpitämättömän kuvan. Ehän mä muuten sen kans oliskaan, jos sen tekemisiin luottaisi.
Ja se riita tulee niistä erilaisista toimintatavoista. Mutta, sähän olet 'vasta' 21, tai jtn sinnepäin ja 7 vuotta olet ollut saman miehen kanssa, ni tehän ootte kasvaneet pienestä pitäen samoihin juttuihin. Jotta siinä on oleellinen ero meidän ajattelutavoissa.
Me ollaan yhdessä kasvettu mutta me ollaan myös eletty ennen toisiamme. Meillä on omat opitut tavat ja jääräpäisinä ihmisinä meiltä vei vuosia,että kyettiin minkäänlaisiin kompromisseihin kun yhteen muutettiin.
Me kuitenkin pystyttiin siihen niin,että kummankaan ei tarvinnu itseään muuttaa tai omasta elämästään luopua.
Nyt me kuitenkin eletään perhe-elämää jolloin se yhdessä olo ja tekeminen on myös velvollisuus mutta silti meistä ei tunnu,että tää mitenkään kumpaakaan kahlitsis tai estäis tekemästä muita juttuja. Silti löytyy se omakin elämä,molemmilta. Pitää kyetä kompromisseihin jotta saa perheen/parisuhteen sovitettua siihen Omaan Elämään.
Muistaakseni kyse oli edelleen siitä,että puolisot toisiaan näkee kerran viikossa. Edelleen ihmettelen,että mitä siitä parisuhteesta voi irti saada. Kaikki vänkää mulle vastaan mutta kukaan ei kerro kun kysyn =P
Siks sulle ei viitti heti vastata.
Kai sitä enemmän kuin kerran viikossa voi nähdä, edes ohimennen. =P
että pienempiään ei saa kiusata? >:I
Kyllä mä sulle vielä vänkäämiset näytän. Varmana alko jo puntit tutiseen pelosta.
Sä vaikutat enemmänkin joltain kämppikseltä, kuin parisuhteen toiselta osapuolelta. Herra ei taida vaan viihtyä sun kanssa. Sinkkuilu kavereineen sun muineen, näyttää vetävän enemmän puoleensa.
En tiedä onko aloittajan tekstin naisella ihan samanlainen tilanne kuin minulla oli, ehkä he voisivat ottaa asian vielä puheeksi ja koettaa selvittä sitä, tiedä häntä.. mutta jokatapauksessa seen that done that, olin miehen kanssa, joka rakasti niin niin paljon ja väitti haluavansa olla kanssani vaikka loppueämän, mutta ei käytännössä viihtynyt paljoakaan seurassani. Suhteenhoito ja yhdessolo kävi lopulta päinsä vain sängyssä ja sitten taas menoksi huihai huitelemaan omiin rientoihin mm. töihin ja jopa yökerhoihin naisia tanssittamaan.
Lopetin suhteen, koska koko touhu alkoi olla harvinaisen raivostuttavaa. Ei toki tarvitse kiehnätä koko ajan toisen kyljessä, mutta jos parisuhde alkaa olla käytännössä pelkkä seksisuhde ilman henkistä puolta ja yhdessä viihtymistä, niin mitä järkeä on jatkaa "parisuhdetta"? Mies sai lentää pitkässä kaaressa takaisin sinkkuilemaan.
että jos haluat seurustella kanssani, niin silloin sun tulee seurustella kanssani. Eikö seurustelu tarkoita sitä, että ollaan toisen seurassa? =)
meni otsikko ja nimimerkki toisin päin. :)
Palstapoliisista päivää.
jo luulla, että palstalaiset käskyttävät toisiaan sanomaan erinäisiä asioita.
Toivottavasti kukaan ei ota neuvojani käskyinä. Itseäni joudun kyllä joskus käskemään, laiska kun olen. :)
beat them join them.
Se miten kumpikin kokee seurustelun ei taida nyt käydä ihan yksiin. Itte oon sortunu kanssa tohon "työnarkomaniaan" Ekaks tehtiin päiväntyöt ja sit vielä kaverille remppaa illalla. Kotia tultiin vaan nukkumaan. Ei vissiin ollu yllätys että parisuhde joutu kriisiin. Se vaan piti takoa sillon ku rauta on kuumaa. Mie kyl tiesin että se hidastuu talvea kohden joten sikspä jaksoinki painaa entistä pidempään.
Hassua miten se työnteolla tehty raha kelpas sit kumminki vallan mainiosti.
Meillä löyty yhteinen kompromissi kun yhdisteltiin liikuntaharrastuksia keskenään. Olihan se varmaan ainaki mulle melkoinen kompromissi luopuu siitä tehokkaasta harjoittelusta, mut sen kyllä kesti. Samalla sitten tyttökaveri alko kalastamaan, ne harvat kerrat ku sinne ehti. Kyllähän se vähän opettamista oli :D mut ihan hyvin saatiin homma toimimaan.
Ettikää sellasia yhteisiä harrastuksia, molemmilta hienon hienoja kompromisseja. Meille löyty se hevosharrastus, mie fiksailin tallia ja opettelin uudelleen ratsastamaan. Nyt eronki jälkeen tulee käytyä siellä tallilla pyörähtämässä ja juttelemassa niitä näitä.
Mitä ihmettä mies tekisi kotona, jos kerran muualla on parempaakin tekemistä?? Vai luulitko olevasi kiinnostava miehen mielestä?? Miksi?
Jos juttu on niin että nainen on vaan väärän kanssa. jonkun toisen kanssa vois löytyä enemmän yhteistä aikaa ja mielenkiintoa