Mulla on yhtäkkiä muodostunut pariutumisesta se elämän tarkoitus. Haluis kovasti taas seurustella. Tuntuu vain, että käytän energiaani jopa ihan liikaa tällä hetkellä "sen oikean tai ees vähemmän oikean" etsimiseen. Onko muita jotka on tai ollu vastaavassa asemassa? Miten osaisi unohtaa koko etsimisen ja keskittyä vaan itseensä ja muihin asioihin ja antaa suhteen tulla kun on tullakseen? Oon kyllä seurustellu pari kertaa aikasemmin ja nyt sinkkuna kohta vuoden. Ikää 23.
elämän tarkoitus
pariutuminen
13589
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Taisi aurinko aiheuttaa ?
Itse luovutin jo tältä vuodelta. Turha sitä enää yrittää koska Juhannuskin meni jo, viimeinen päivä jolloin naiset ovat iskemistuulella.
Työttömänä voisin muutoin hyvin käyttää kaiken energiani naisen iskemiseen muttei siitä mitään hyötyä olisi kun työtön on, ei naiset paljoa kiinnostu rahattomasta pojulista.
Miksi se elämän tarkoitus pitäisi unohtaa ?
Luostariinko aiot ?
Yritä nyt kun kerran kiinnostaa, ehkä se tarttuu vastakkaiseen sukupuoleen toi sun innostus jos sitä naamalle asti näytät etkä pokkana ole.
Aatteles jos se menee koko innostus ohi eikä kiinnosta vaikka jonossa olisivat ovella, sitten se on myöhäistä.
Minullakin sellainen omituinen ajatus iskee aina keväisin mutta menee melko nopeasti ohi... Miksi sen muuten pitäisi olla elämän tarkoitus? Aivan tyytyväinen elämääni olen yksinkin, itseasiassa olen varma, että kukaan ei kestäisi minua muutamaa kuukautta pitempään eli turha etsiä mitään vakavampaa. Ehkä mieleni muuttuu jossain vaiheessa mutta aivan helpolla en sitä usko - ikää on jo lähes 40.
Voihan sitä yrittää muutakin järkeillä. Muttei se tarkoitus sen kummempi ole kuin lisääntyä ja tuottaa tulevaisuutta itselleen ja ihmiskunnalle. Ehkä joku saa aikaan jotain muuta toisten hyväksi, monikin pahaksi, mutta kun ei töihinkään päästetä niin kohdaltani jää kaikkinaiset muutkin saavutukset väliin.
Mä kun taasen sitten millään osaa ymmärtää enkä pysty ymmärtämään yksinoloon tyytyväisiä, kun en pidä yksinolosta yhtään. Mieluummin olen vaikka kuinka huonossa seurassa kuin yksin mutta pakko on ollut yksin olla. Viime vuosina ei ole sitä huonoakaan seuraa ollut joten en pidä koko elämää millään tavoin elämisen arvoisena.
...tai paremminkin sitä ei ole - elämä vain on :). En turhaan tuhlaa aikaa ja energiaa asian pohtimiseen, teen vain mikä tuntuu itsestäni oikealta ja toistaiseksi siihen ei ole kuulunut parisuhde.
Elämän tarkoitusta on suuremmatkin filosofit miettineet ja tulleet siihen tulokseen, että elämän tarkoitus on miettiä elämän tarkoitusta. Lisääntyminen on vietti, ei sitä voi pitää elämän tarkoituksena ja poikkeavia yksilöitä löytyy mutta luonnollisestikin ne helposti kuolevat sukupuuttoon... darwinismia (http://www.darwinawards.com/ ).
lähtökohtana on juuri lisääntyminen, pitää yrittää saada geeninsä jakoon ja pitää täyttää maa.
Siis lajin pitää säilyä ja mukautua ympäristön muutoksiin. Vertaa minua vaikka muurahaisyhdyskunnan työläisiin. Eihän niilläkään elämän tarkoitus ole lisääntyä vaan ainoastaan olla yhdyskunnan osana... Minulla kuitenki on olemassa oma tahto ja vähän darwinismin vastaisesti yhdyskunta hyväksyy kaltaiseni hyödyttömät (tai ainakin lähes hyödyttömät) oliot :).
ihan sama juttu, ei vaan löydy, ehkä just siks kun etin jokapäivä kuumeisesti =/
mä oon ollu sinkku koko ikäni, ellei 8v ollutta "rakkautta" lasketa!?
Heippa sulle...kivaa huomata, ettei ole yksin ! Eli samaa olen pohtinut ja pelkään todellakin että jäänkin yksin. Se ahdistaa ja yhä enemmän, mitä enemmän sitä miettii..
Tuo juhannus (pari juhannusta pari sinkkujätkää, joista kumpikaan ei kiinnosta) vaan lisäsi tätä ahdistusta.
Mut, tuskin tuohon vastausta löytyy...pakko vaan uskoa ja toivoa parasta...että joskus se miekin voin nukahtaa ja herätä saman ihmisen kanssa päivästä toiseen...
Monta vuotta jo olisin epätoivossani ottanut aivan kenet tahansa. Sinänsä en ymmärrä miten voi olla ahdistunut jos tarjokkaita on. Eihän silloin ole mitään hätää. On se tosiaan helppoa naisilla.
Eihän kaikilta tarjokkailta voi saada
sitä..sitä tunnetta.Ei tosiaankaan helppoa edes
miehillä )
- Jos ikää on 23 on jo iässä jossa useimmat elävät pareittain.
- Luonto on luonut vietit ja niitä kannattaa noudattaa ettei sekoa piä.
- Jos kerran mieli tekee niin kannattaa ehdottomasta luottaa vietteihinsä ja yrittää niin perkeleesti eikä edes pohtia mikä siinä väärin voisi olla.
- Jos vuoden on ollut sinkkuna niin se on vähän luonnoton olotila, tällöin on syytä parhaansa mukaan päästä olotilasta eroon.
- Luonto on luonut vietit ja niitä kannattaa noudattaa ettei sekoa piä.
********
kun itse olin 24-vuotias, tapasin suureksi harmikseni tuollaisen juuri 23-vuotiaan joka ilmeisesti tai mahdollisesti oli samoja pohtinut ja oli selvinpäin kuin itse neitsyt maria ja kännissä rasittava kuin mikäkin koska sitten pomppas ne himot pintaan.
no, ei kai siitä hänelle itselleen haittaa ollut mutta ympäristölle (=minulle) kumminkin ja tosi paljon olikin kun joutui niitä kännipuheita kuunteleen ja tekoja kestämään jne. ja hän humalassa suhtautui muhun kuin mihinkin poikaystävään vaikkei, kuten aina selvinpäin huomasi, mitään suhdetta ollut.