siihen sopivaa ihmistä. Kohtaamattomuus ei johdu niinkään sopimattomista yksilöistä, toisen piirteistä joita äkkipäätään arvioidaan, vaan siitä mikä näkymä ihmisen vierestä aukeaa tulevaisuuteen.
Kummallakin sukupuolella mielikuvitus laukkaa,ja on usein oikeassakin... Nähdessäsi ihmisen näet myös aika pian, millaista elämäntapaa hän tuo mukanaan. Kiinnostaako SE sinua? Et tietenkään tiedä, olisiko hän valmis sitä vuoksesi/kanssasi muuttamaan, usein on.
Stereotypioita: nainen katsoo ja toivoo näkevänsä miehessä mahdollisuuden erilaiseen elämäntapaan kuin mitä hänellä sinkkuna on. Mies katsoo ja toivoo näkevänsä naisessa vain pikantin lisän jo vallitsevaan elämäänsä, "joka muuten on ihan ok, mutta..."
Nainen harvoin haluaa muuttaa valmiisiin rakennelmiin mustien nahkasohvien sekaan yhdeksi kodinkone-elementiksi, nainen haluaa rakentaa.
Peruskysymys ei ole ihmisten viehättävyys, vaan heistä huokuvan elämäntavan viehättävyys.
Katkeruus, erityisesti miesten, täälläkin surullisen usein esiintyvä, on kaksiosainen ongelma: Mies/nainen kokee, ettei kelpaa sellaisena kuin on. Usein hän ei kuitenkaan ole edes itse tyytyväinen elämäänsä, miksi olettaa jonkun kiinnostuvan sellaisesta ELÄMÄSTÄ?!
Sitten kun ollaan elämäänsä tyytyväisiä, jumahdetaan siihen mukavuustasolle, muutosvalmius nolla. Silloin kumppanin pitää todella natsata "sisustukseen", sillä kyseessä on otataijätä-paketti... KIINNOSTAVA ihminen on kuitenkin usein itse juuri muutosvalmiustilassa, eikä kiinnostu, jos "vain sinä puutut, muuten elämäni on täydellistä"...
Rentut vetoavat naisiin juuri siksi, että heissä elää muutoksen mahdollisuus, dynaamisuus, keskeneräisyys. Naisilta kestää hetki huomata, että se onkin myös juuttumista.
Siis;haluatko oikeasti muutosta ja mitä olet valmis elämässäsi muuttamaan, ja milloin? Se pitää olla selvillä, ennen kuin astelee karjamarkkinoille!
Kummallakin sukupuolella mielikuvitus laukkaa,ja on usein oikeassakin... Nähdessäsi ihmisen näet myös aika pian, millaista elämäntapaa hän tuo mukanaan. Kiinnostaako SE sinua? Et tietenkään tiedä, olisiko hän valmis sitä vuoksesi/kanssasi muuttamaan, usein on.
Stereotypioita: nainen katsoo ja toivoo näkevänsä miehessä mahdollisuuden erilaiseen elämäntapaan kuin mitä hänellä sinkkuna on. Mies katsoo ja toivoo näkevänsä naisessa vain pikantin lisän jo vallitsevaan elämäänsä, "joka muuten on ihan ok, mutta..."
Nainen harvoin haluaa muuttaa valmiisiin rakennelmiin mustien nahkasohvien sekaan yhdeksi kodinkone-elementiksi, nainen haluaa rakentaa.
Peruskysymys ei ole ihmisten viehättävyys, vaan heistä huokuvan elämäntavan viehättävyys.
Katkeruus, erityisesti miesten, täälläkin surullisen usein esiintyvä, on kaksiosainen ongelma: Mies/nainen kokee, ettei kelpaa sellaisena kuin on. Usein hän ei kuitenkaan ole edes itse tyytyväinen elämäänsä, miksi olettaa jonkun kiinnostuvan sellaisesta ELÄMÄSTÄ?!
Sitten kun ollaan elämäänsä tyytyväisiä, jumahdetaan siihen mukavuustasolle, muutosvalmius nolla. Silloin kumppanin pitää todella natsata "sisustukseen", sillä kyseessä on otataijätä-paketti... KIINNOSTAVA ihminen on kuitenkin usein itse juuri muutosvalmiustilassa, eikä kiinnostu, jos "vain sinä puutut, muuten elämäni on täydellistä"...
Rentut vetoavat naisiin juuri siksi, että heissä elää muutoksen mahdollisuus, dynaamisuus, keskeneräisyys. Naisilta kestää hetki huomata, että se onkin myös juuttumista.
Siis;haluatko oikeasti muutosta ja mitä olet valmis elämässäsi muuttamaan, ja milloin? Se pitää olla selvillä, ennen kuin astelee karjamarkkinoille!
Vastaukset 8
Vanhimmat
Komppaan =)
Kun aina naisia haukutaan siitä, että naiset pitävät rentuista¨
Kysymys on myös kelpaamisesta ja viihtymisestä. En minä viihdyn sellaisen miehen kanssa, jolle tosiaankin ole joku huonekalu.
Rentut saavat naiset tuntemaan että merkitsen jotain.
Ja se on hiukka masentavaa, koska minun elämäni ei ole järin kiinnostavaa, ja tuskin tulee tästä muuksi muuttumaan. OK, keskituloinen vakityöpaikka on, mutta kunnianhimo ja uralla etenemisen yritys on mennyt. Varmaan osittain siksi, että olen ollut vuosia yksin. Tuntuu vain siltä, että työelämässä kovempaa tsemppaaminen on pitemmän päälle niin pirun raskasta, jos ei ole rinnalla jotakuta, jonka kanssa purkaa tilannetta ja jolta saada lämpöä ja rakkautta joka kompensoi työn paineita. Rupeaa miettimään kaiken puurtamisen motivaatiota. Vastukset jaksaa paremmin, jos heikkona hetkenä voi ajatella että se tapahtuu perheen hyvinvoinnin vuoksi.
Hei, ope, olet oikeassa, mutta kellä meillä nyt niin hohdokas elämä ja lifestyle on?
Epätoivoisuus ei epäilemättä vedä, ei livenä eikä tekstinä.
Minäkin puurran töissä ja kotona, mutta en anna itseäni kokonaan työ- enkä karjamarkkinoille. Jonkinlainen edes pienimuotoinen kapina, vittuuntuminen ja omaperäisyys ovat poikaa ja loppupeleissä antavat karismaa.
Eikä se avain välttämättä ole "hohdokas elämä", voipi olla taikasana "tavallinen elämä".
Mutta Opettajan ajatuksiin tavallaan yhdyn; kun joululomalla käyn kotipaikkakunnalla vanhuksien luona, ja tapaninpäivänä baarissa, siellä se samassa pöydässä istuu nuoruudenrakkauteni kuin istui kaksikymmentä vuotta sitten. Yksin. Sanoo surullisena että ei ole löytynyt voimaa muutokseen yksin. Ja tietää, että siksi on edelleen yksin.
Ei kiinnosta filosofoida tätä sen kummemmin, mut ostin tässä viikolla mustan ja beigensävyisen maton, joka toi tosi paljon ilmettä olkkariin. Sopisko se mustiin nahkasohviin, vai menisikö liian tummaksi. Inhoan ruskeaa, joten kysymys on ehkä siis yksinkertaisesti ehkä vain maton väristä, koska ruskea ällötää, sitä on kaikki paikat täynnä.
Haaveilen myös natuzzin upeasta valkoisesta nahkasohvasta seuraavassa elämässä, joten täytyy koittaa etsiä sellainen mies, joka myös inhotaa kaikkea ruskeaa. Ei se ole sen vaikeampaa.
On se muuten kumma miten miehet olettavat, että nainen automaattiset sopeutuu sisustukseen. Ja jos edes yhteistä hetkeä vaadit niin johan alkaa jäähdyttely.
Se ois sitten vaan asetuttava miehen maailmaan, johon itse saattaakin solahtaa huomaamatta. Ei häiritse tuplaeksät, ei häiritse monet lapset, ei häiritse kaljoittelu, ei häiritse päivittäiset harrastukset....No, tuostahan seuraa, että miestä alkaa häiritsemään kun naista ei häiritse. Ole siinä sitten. Ja meidän tapauksessa lakattiin olemasta.
outoa..
"Nainen harvoin haluaa muuttaa valmiisiin rakennelmiin mustien nahkasohvien sekaan yhdeksi kodinkone-elementiksi, nainen haluaa rakentaa. "
Okei, eli siis minä satunnaisen roinakasan kanssa yksiöön ilman suuntaa muuttava ex-perheenisä-nykyinen-aktiivivanhempi-sinkku joka ei tule olemaan pohjimmiltaan "elämäänsä tyytyväinen" ja jolla kuitenkin tarkoitus on löytää Elämänsä Rakkaus ja kehittää siltä pohjalta jotain hyvää ... itseasiassa olenkin naiselle juuri tuota "kehittymisen mahdollisuutta"?
Juuri tuo katkeruus minulla loistaa poissaolollaan; olkoon sen tilalla täysi suunnattomuus, vain tietyt perusasiat ovat elämässäni niinkuin haluan (vanhemmuus, työ) ja loput onkin sitten projektia ja auki, jokatapaukseessa tarkoitus on että nautin elämästä tulevaisuudessa enemmän, olin sitten sinkku tai löydän jonkun.
Ovet auki... tai ehkä vielä paremmin- vain saranoiden paikat jäljellä ja ovet kateissa. Onko siis toimiva iskurepliikkini : "Mitähän mä tällä loistavalla elämälläni tekisinkään? Kalenteri melko tyhjä, onks sulla jotain hyviä ehdotuksia?"
Tuskin renttu olen kuitenkaan. Ennemminkin kapinallinen ilman vallankumousta.