Tiedän mieheni lähtevän palvelukseen. Vaikuttaa siltä, että motiivina on eteneminen uralla ja mielenkiintoiset työtehtävät, joita reissu tarjoaa. Hän haluaa myös vuorotella elämässään työn ja vapaa-ajan jaksoja, ja tämän reissu taloudellisesti mahdollistaa.
Miten nämä työt muuttavat ihmistä? Hyväksyn elämäntavan, ja tiedän reissuja tulevan jatkossakin. Pelkään vain niihin liittyvän sellaista jännitettä ja tyydytystä, jota mikään normaali elämä ei enää täytä. Minä olen normaalia elämää, yksinkertaista sellaista.
Miten kotiinjäävä puoliso voi toimia, jotta ammattisotilas pystyy parhaiten tekemään työnsä? Olen kohtalonuskoinen, vaan en pelokas - hän tulee takaisin, jos on tullakseen. Minulla oli oma elämäni ennen häntä ja on edelleen - riippuvainen en ole. Ainoastaan syvästi kiintynyt ja rakastunut.
Miten nämä työt muuttavat ihmistä? Hyväksyn elämäntavan, ja tiedän reissuja tulevan jatkossakin. Pelkään vain niihin liittyvän sellaista jännitettä ja tyydytystä, jota mikään normaali elämä ei enää täytä. Minä olen normaalia elämää, yksinkertaista sellaista.
Miten kotiinjäävä puoliso voi toimia, jotta ammattisotilas pystyy parhaiten tekemään työnsä? Olen kohtalonuskoinen, vaan en pelokas - hän tulee takaisin, jos on tullakseen. Minulla oli oma elämäni ennen häntä ja on edelleen - riippuvainen en ole. Ainoastaan syvästi kiintynyt ja rakastunut.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Hei!mieheni suunnittelee myös rauhanturvaajaksi lähtemistä.Itse pelkään kauheasti sitä, jos mies lähtee. Olen kuullut, että miehet siellä ollessaan muuttuvat tunteettomiksi ja jotenkin sulkeutuneiksi, mutta eihän se kaikkien kohdalla tietenkään mene niin. Tiedän yhden pariskunnan, jolla pyyhkii hyvin, vaikka mies on ollut kolme kertaa palveluksessa, mies haaveilee kyllä lähtevänsä uudelleen..siitä vaan on hänellä tullut sellainen kierre, kun on kerran päässyt sinne, niin on päästävä toistekin. Eikö sinua pelota millaista elämä on sitten, kun toinen on poissa maailmalla? minusta ei taida olla siihen, että mies lähtee. Harkitsen oikeasti eroa, vaikka meidän suhteessa kaikki on muuten hyvin, en vain jaksa kaukosuhdetta. Olisi erittäin kiinnostavaa vaihtaa kuulumisia tästä asiasta, ja kuulla miten sulla menee, kun miehesi on lähtenyt. Voitko kirjoittaa minulle [email protected]
Kai se riippuu niin ihmisestä ja suhteesta.
Toiset haluaa lentää ja rakastat häntä todella, kun annat hänen niin tehdä.
Mielestäni se, että lähtee kauas ei tarkoita sitä etteikö hän välittäisi sinusta.
Ainut mikä on varmaa, on se, että aika näyttää.
Muista olla myös itseäsi kohtaa uskollinen.
Ihanaa joulunodotusta!
Poikaystäväni äitin uusi mies ystävä on ollut rauhanturvaajana. Pääsi pois sieltä tässä vähän aikaa sitten pois tosi rento tyyppi ei mitenkään kummallinen ei ainakaan tunteeton oo :D Ihan normaaleja ne ihmiset siellä on se on kertonu juttuja sieltä nii ei siellä niin kamalaa oo:)
Voimia teille
Oma mieheni on käynyt Yk-joukoissa kaksi vuoden mittaista jaksoa. En todellakaan usko, että aika rauhanturvaajana tuo miehellesi hänen toivomaansa uutta elämäntapaa. Aika on aika tylsää armeijaelämää kenttäolosuhteissa ja työtehtävät eivät välttämättä ole niin mielekiintoisia,että moni edes toista kertaa haluaa lähteä. Oma mieheni on poliisi ja lakimies ja on saanut tehdä oman alansa töitä. Oma kokemuksi on, että yhteinen elämämme,parisuhteemme ja kotimme on päässyt arvoon arvaamattomaan mieheni Yk-komennusten ansiosta.
Kuten otsikkoni,ja nimmari sanoo,olen ollut kauan
sitten "kapiaisen"muija.Hänkin haaveili YK-hommiin,jotta saa jotain "exstraa"loppu palveluun.No se ekstra tuli jo täällä kotipuolessa mettäkeikkoina,ja lapin matkoina...
Ja kas muutamaa kuukautta vaille 25v-avioo tulikin ERO. Kuvioissa uusi nainen...ties monesko? En halua pelotella.Jos suhde toimii,ja oikea rakkaus,niin se kestää mitä vain,jopa kuukausien eron.Itsellä on "siviili-kaukosuhde"ollut jo jonkin aikaa.Tapaamme n.2-3kk välein.Toimii tosi hyvin. Toivon teille rouville,morsioille pelkkää hyvää suhteillenne.Luottakaa miehiinne,ja itseenne.
Eräs rauhanturvaaja piti kahta naista keikkansa ajan. Kirjoitteli kirjeitä ja kertoi rakkaudestaan. Kun keikka oli ohi hän vielä pani toista naista ja jätti hänet kertoen, että hänellä on ollut toinen nainen koko ajan.
Minun mieheni on tällä hetkellä turvaamassa rauhaa ja kotiutuu elokuussa. Soittelee päivittäin satelliittipuhelimella useita kertoja, sehän ei maksa kummallekaan mitään. Teksiviestejä useita kymmeniä päivittäin, normaali taksa kuten suomessakin. Yhteys siis toimii. Nykyään on järjestetty hyvin yhteydenpito omaisiin eikä olla enää paperikirjeiden varassa joiden matka kestää kauan.Jos rakastaa se kestää kaiken. Ajatelkaa että rotaatio on oikean rakkauden mittakivi ja testi. Olemme olleet yhdessä reilu vuoden ennen hänen lähtöä ja tämä vuosi menee kaukosuhteen avulla. Kuuden viikon välein hän tulee luokseni lomille kahdeksi viikoksi.
kyllähän sillä satelliittipuhelimella voi soitella muillekin kuin sinulle.
Itse olen viettänyt tähän mennessä 3 vuotta eri puolilla maailmaa rauhanturvaajana. Olen saanut näiltä "keikoilta" ehdottomasti parhaimmat ystäväni, ja vaikka vapaa-aikana sotilaiden "elintila" onkin varsin pieni ja rajattu, se kyllä tekee juroimmastakin suomalaisesta sosiaalisen kaverin - ellei muuten niin sen saunaoluen kera. Ja kaverista pidetään huoli, siellä ei ole varaa antaa toisen jäädä "tuleen makaamaan" - niin töissä kuin omissa oloissaankin.
Pystyn tietysti tämän sanomaan vain omasta puolestani sivusta seuranneena, mutta todella vähissä ovat nämä "pettäjätyypit". Niitä löytyy joka paikasta joka maasta, mutta onko oma mies/nainen se pettäjä, mistä sitä tietää.
Mielestäni pitää vain osata luottaa. Sama tilanne se on miehelle siellä jossain, murehtia omasta naisestaan. Tunteet pitää yrittää pitää kurissa. Yksin on välillä todella vaikeaa, tulee huonoja päiviä. Ja jos toinen on toisella puolen maailmaa, ei välttämättä löydy yhteistä aikaa niin helpolla. Silloin on hyvä olla ystäviä. Ystävät auttavat niin siellä kuin kotonakin.
Ja miehen tullessa lomille Suomeen, muistakaa että se on teidän yhteistä laatuaikaa! Ei kannata alkaa murehtimaan pienistä, vaan rentoutua ja nauttia yhdessäolosta. Kaksi viikkoa on lyhyt aika. Käyttäkää päivät hyvin! :)
Paljon vastauksia uskottomuudesta. Kyllä mies voi olla täysin sitoutunut kumppaniinsa ja silti haluta maailmalle. Tilanteissa elämänkokemus karttuu eri tavalla kuin kotona. Tulee ilman sivusuhteitakin tunne oman elämän hallinnasta ja seikkailusta yhtä aikaa kun on reissussa.
Toki joskus pelottaa ihan vitusti, että kotimaan kolli on vahvoilla ja minun kotona, kuuntelee emännän ikävää ja sitten lohduttaa. Johon huoleen emäntä vastaa katsomalla epäuskoisena; tämä onkin romanttisinta mitä miehestä on ikinä irronnut! Mutta hän ei jaksa istua webbikameran edessä joka ilta, on nääs kotihommia tehtävänä, ja harrastuksia. Hän haluaa, että kirjoitan hänelle vanhanaikaisen kirjeen.Koska jos kerran sinne halusin, pitää minun käyttää aika itseni kanssa, uusien ystävien kanssa ja kertoa miltä maailma sitten näytää. Hänellä ei ole tarvetta elää tätä vaihetta kuvitellen, että se on "normaalia elämää". Normaalia elämää on kosketusetäisyys, hänelle. Käskee ottamaan sekavista tunnelmista kaiken irti. Saan sentään lähettää ajatukseni sähköpostilla. Joten: Kannattaa sopia etukäteen, miten ja millä frekvenssillä pidetään yhteyttä, ja sitten pitää siitä kiinni. Kaukaa katsoen oma kumppani voi näyttää erilaiselta - minun ihmeelliseltä.
älä keikuta venettä. älä nalkuta. älä kysele turhia. älä huolehdi turhia. pidä tunteesi kurissa, paitsi silloin kun ne liittyvät hellyyteen yhdessäollessa. älä loukkaannu, älä ota etäisyyttä. Ihan vaan kestät sen mitä tuleman pitää.