Olen tässä pikkuhiljaa alkanut toipua sydänsuruistani ja toipumisprosessia on auttanut toisen osapuolen ymmärtäminen.
Seurustelin vähän päälle vuoden miehen kanssa, joka koko meidän suhteen aikana ylläpiti profiilia treffipalstalla. Muutaman kerran sain myös tietää, että hän oli pyytänyt toisia naisia treffeille. Hän sanoi että haluaa viettää laatuaikaa muidenkin naisten kanssa.
Meidän suhteessa oli paljon ristiriitaa.
Joskus hän suunnitteli meidän yhteistä tulevaisuutta, yhteenmuuttoa, lapsia jne. Sitten hän yht´äkkiä alkoikin puhua siitä, että lähtisi yksin ulkomaille töihin puoleksi vuodeksi tai että ei meidän nyt kannatakaan muuttaa yhteen.
Yhtenä päivänä hän etsi asuntoa meille, toisena perui sen ja kolmantena taas etsi asuntoa.
Hän haki multa lämpöä, hellyyttä, ymmärrystä. En tuominnut häntä, hän sanoikin että mun kanssa voi olla "ei mikään" ja että se tuntuu hyvältä.
Seksiä hän harrasti melkein vain humalassa. Kysyin kerran siitä ja hän sanoi, että häntä ei koskaan ole seksi kiinnostunut paitsi humalassa.
Avoimesti hän kertoi hoidoistaan. Niitä on monta ja hän on ollut humalassa kun niitä on hoidellut.
Mulle tuli usein tunne, että mä olen se turvallinen, lämmin syli, jota hän aika ajoin tarvitse. Sitten kun hänen tarpeensa oli tyydytetytty hän lähti. Tuli tietenkin takaisin kun tarpeet taas nousi pintaan.
Suhteemme lopussa sanoin hänelle, että en pysty jatkamaan näin. Silloin hän jätti mut.
Eron jälkeen hän tuli takaisin. Mikään ei ollut muuttunut. Hän haki vieläkin lämpöä ja turvallisuutta.
Vaikka hän olikin jättäjä luulen, että ero otti hänelle koville. Hän halusi jotain, mutta ei pystynyt/uskaltanut sitoutua siihen. Oli helpompi lähteä ja hankkia uusia yhden-yön-hoitoja.
Olen nyt lopullisesti katkaissut välit häneen. En ole vihainen, en enää myöskään surullinen. Jotenkin vaan pahoillani hänen puolesta, sillä hän vaikuttaa voivan huonosti.
Onko mun exä sitoutumiskammoinen vai peräti narsisisti?
Kommentteja, kokeumuksia?
Seurustelin vähän päälle vuoden miehen kanssa, joka koko meidän suhteen aikana ylläpiti profiilia treffipalstalla. Muutaman kerran sain myös tietää, että hän oli pyytänyt toisia naisia treffeille. Hän sanoi että haluaa viettää laatuaikaa muidenkin naisten kanssa.
Meidän suhteessa oli paljon ristiriitaa.
Joskus hän suunnitteli meidän yhteistä tulevaisuutta, yhteenmuuttoa, lapsia jne. Sitten hän yht´äkkiä alkoikin puhua siitä, että lähtisi yksin ulkomaille töihin puoleksi vuodeksi tai että ei meidän nyt kannatakaan muuttaa yhteen.
Yhtenä päivänä hän etsi asuntoa meille, toisena perui sen ja kolmantena taas etsi asuntoa.
Hän haki multa lämpöä, hellyyttä, ymmärrystä. En tuominnut häntä, hän sanoikin että mun kanssa voi olla "ei mikään" ja että se tuntuu hyvältä.
Seksiä hän harrasti melkein vain humalassa. Kysyin kerran siitä ja hän sanoi, että häntä ei koskaan ole seksi kiinnostunut paitsi humalassa.
Avoimesti hän kertoi hoidoistaan. Niitä on monta ja hän on ollut humalassa kun niitä on hoidellut.
Mulle tuli usein tunne, että mä olen se turvallinen, lämmin syli, jota hän aika ajoin tarvitse. Sitten kun hänen tarpeensa oli tyydytetytty hän lähti. Tuli tietenkin takaisin kun tarpeet taas nousi pintaan.
Suhteemme lopussa sanoin hänelle, että en pysty jatkamaan näin. Silloin hän jätti mut.
Eron jälkeen hän tuli takaisin. Mikään ei ollut muuttunut. Hän haki vieläkin lämpöä ja turvallisuutta.
Vaikka hän olikin jättäjä luulen, että ero otti hänelle koville. Hän halusi jotain, mutta ei pystynyt/uskaltanut sitoutua siihen. Oli helpompi lähteä ja hankkia uusia yhden-yön-hoitoja.
Olen nyt lopullisesti katkaissut välit häneen. En ole vihainen, en enää myöskään surullinen. Jotenkin vaan pahoillani hänen puolesta, sillä hän vaikuttaa voivan huonosti.
Onko mun exä sitoutumiskammoinen vai peräti narsisisti?
Kommentteja, kokeumuksia?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ja vielä tästä exästäni että hänellä on kaksi puolta;
-se aivan ihana, charmikas, johon rakastuin
- se kylmä, häikäilemätön, jopa ilkeä
ei löydy mitään kultaista keskitietä.
No siis toisaalta kaikissa on hyvät ja huonot puolet. Se ero ihmisissä on, et kaikki ei ota vastuutaan aikuisella tavalla itsestään ja tavallaan myönnä sitä, et on ne huonotkin puolet, ja ei ota vastuuta siitä. Eli mitään viatonta sä et löydä kenestäkään, mut miten ihminen suhtautuu itseensä ja omiin huonoihinkin puoliin, eli hyväksyykö ne ja yrittää elää ihmisiksi jokatapauksessa vai peittääkö ne huonotkin tunteensa ja heikkoutensa ja sit ne purkautuu kovemmin välillä. Ei sun itsesi kannata löytää tän kanssa mitään kultaista keskitietä, sen voi tehdä vain hän itse, eli kasvamalla vastuuseen itsestään. Sä voit vain tukea sitä, mut varo, ettei käy niin, et suhteesta ei tule kahden aikuisen ihmisen tasaveroinen suhde, vaan jotain muuta.
Monet myös vaatii itseltään täydellisyyttä, jolloin he kuvittelee, et jos he peittää toiset puolet heidät hyväksyttäis paremmin. Ja tosiasiahan se on, et fiksut pärjää, mut epäaidot taas ei pärjää. Joillakin tuo menee vaan paljon yli, kun ei ole sellaista tasapainoa itsellä.
Sen lisäks he alkaa heti kuvitella omista heikkouksistaan vaikka mitä narsistisuuksia tai ongelmia, vaikka osa näistä kuuluu vaan ihmisyyteen ja siihen, että on kuitenkin lopulta vain pieni ihminen. Osa jopa kehittää itselleen näistä hirveitä syyllisyysongelmia vain siksi, et on niin voimakas itsekontrolli. Mut kyllä se lopulta vain lähtee siitä, et ihmisen pitää rakastaa itseään ja omat puolensa hyväksyä, jolloin voi hyväksyä muutkin, joten jos hän ei tykkää itsestään, ja ole aikuistunut, niin ei ehkä ole kypsä suhteelle.
miehestä,nimittäin ollaan oltu naimisissa pian 8v mutta mieheni on edelleen smanlainen kun sun.Naimisiinmenokin oli jokin iso erehdys ja nyt ero edessä viimein kaiken tuskan jälkeen.Mieheni kohteli kaikki vuodet mua niinkun sua ja nyt olen tajunnut ettei mieheni "kasva" koskaan ja olen todennäkösesti eron jälkeen paljon onnellisempi.
Kyse on persoonallisuushäiriöstä tai sitten kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä ja siihen kuuluu just ne että on 2 eri puolta ihmisessä ja sitoutuminen vaikeaa,on jatkuva ylä tai alamäki(tasasta elämää et tulis saamaan hänen rinnallaan)ja seksi on munkin miehelle ollut se krapulassa haluttu.Kun on tarpeeksi pää solmussa niin vie se seksihalut ja ei pysty ittestään ottamaan vastuuta ja toimii just noin kun vaan vastuuton aikuinen voi toimia.Jos teillä olis lapsia niin ne olis jääny täysin sun vastuulle,niinkun meillä.Eikä pysty muuta tekemään kun "lääkittemään"itteään viinalla,sillonhan "saa" elää ilman vastuuta ja sitä olotilaa ne haluaa jatkuvasti.Ja lopulta tulee alkoholistiksi...
Suuresti onnea että olet päässyt hänestä!Elämäsi tulee olemaan aivan erilaista kun tälläsen rinnalla joutuu ittensä unohtamaan kun se tarve ottaa on miehellä suuri mutta mitään ei sellaselta saa takasin(joskus jotain hellyyden hetkiä ettei toinen jättäs ja tunteissa kahlitsee)...
yksinäinen mies 27-v. mulla ei ole kokemusta moisesta suhteesta, mutta väitänpä, että jos joku kohtelisi minua tuolla tavalla, niin osoittaisin oitis ovea.
mun empiiristen kokemusteni mukaan mies ei aikuistu koskaan, mutta se ei tarkoita sitä, etteikö mieskin voisi osata ottaa vastuuta tai että mies on polygaminen otus.
itse haaveilen vielä joskus löytäväni naisen jota rakastaa ja joka rakastaisi minua. olen sen verran empaattinen tyyppi, etten voisi kuvitella pettäväni toista. ja jos naiseni pettäisi minua yhden ainoan kerran, niin saattaisin antaa sen jopa anteeksi, mutta menisin sisältä säpäleiksi.
varmastikaan meille ei ole sitä yhtä oikeaa. on vaan enemmän ja vähemmän vääriä. pitää vain rakastaa toista ja kunnioitaa itseään.
luulen että teit viisaasti. on hyvin vaikea arvailla syytä hänen käytökseensä. meidän pitää hyväksyä, ettemme voi auttaa kaikkia tarvitsevia.
seuraava suhteesi tuskin on yhtä kummallinen. voimia ja rohkeutta sinulle!