Avioeron II vaihe on jo sisällä, vaimo on jättänyt hakemuksen (sekä I että II) yksin, mutta ei ole tehnyt vielä mitään sopimusasioiden hoitamiseksi. Omaisuutta on, mutta se on kaikki vain jomman kumman nimissä (talo, autot, asunto-osake) - mitään paperilla yhteistä ei ole, ei myöskään yhteistä velkaa. Omaisuus on myös hankittu jo ennen avioliittoa.
Mitä tapahtuu, jos ero astuu voimaan ilman ositussopimusta? Avioehtoa ei ole, eli normaali avio-oikeus kyllä pätee. Jääkö exän oikeus toisen nimissä olevaan omaisuuteen voimaan niin kauan, kunnes siitä tehdään paperilla sovittu ositus?
Mitä tapahtuu, jos ero astuu voimaan ilman ositussopimusta? Avioehtoa ei ole, eli normaali avio-oikeus kyllä pätee. Jääkö exän oikeus toisen nimissä olevaan omaisuuteen voimaan niin kauan, kunnes siitä tehdään paperilla sovittu ositus?
Vastaukset 4
Vanhimmat
vaatia sitten yllättäin vielä vuosienkin kuluttua. Eli kyllä se nyt vaan on viisasta tehdä.
>
Hän voi niin menetellä, mutta mikään ei estäsi sinua vaatimasta ositusta. Takarajaa osituksen tekemiselle ei ole.
>
Koska teillä ei ole avioehtoa, on teillä kuitenkin avio-oikeus ko. omaisuuksiin, vaikka omistusoikeus sillä kenen omaisuus on. Avio-oikeus on päättynyt päivänä kun I-vaiheen hakemus jätetty, eli sen jälkeen tullut omaisuus (tai otetut velat) eivät mukana osituslaskelmassa.... mutta kaikki ennen sitä ollut on mukana, riippumatta milloin saatu tai hankittu (paitsi jos tullut perintönä tai lahjana jossa "antaja" on sulkenut "saajan" puolison avio-oikeuden ko. lahjaan tai perintöön pois).
>
Ei mitään... mutta viisainta olisi saattaa ositus asianmukaisesti tehdyksi. Asioiden selvittäminen vuosien päästä voi olla haastellista...
>
Noh, ei oikeastaan oikeutta ko. omaisuuteen... mutta oikeus vaatia ositusta ja saada rikkaammalta tasinkoa ei "katoa". Tasingon (suoritus jolla nettovarallisuudet tasataan) saa suorittaa millä omaisuudellaan tahtoo.
Itse tein vastaavassa tilanteessa paperin, johon pyysin exän nimen ja pari todistajaa. Nyt homma on hoidettu eikä tarvitse miettiä.
Meillä ei ollut kovin paljon omaisuutta. Lusikat ja lapset jaettiin yhteisymmärryksessä, joten sovittavaa oli vähän. Paperin pääasiallinen sisältö oli, että olemme jakaneet omaisuutemme keskenämme ja kumpikaan ei vaadi toiselta tai toisen tulevista perinnöistä enää mitään. Toki tarkistutin sisällön tutulla lakimiehellä, mutta ei mitään sen juhlallisempaa.
Lakimies muuten sanoi, että tuo paperi ei ole sitten minkään arvoinen jos exä joka tapauksessa alkaa jossain vaiheessa jotain vaatimaan. Mutta onpahan ainakin tietyn päivän kohdalla ollut yhteisymmärrys ja molemmat ovat allekirjoittaneet. Kyllä sekin jotain oikeudessa painaa, jos jommallekummalle tulisi jotain mieleen...
>
Jos ositussopimus on oikein laadittu, niin sen moittimiselle laissa on takaraja... eli kyllä se on ihan pätevä sopimus vaikka toinen mitä keksisi vuosien päästä vaatimaan.