Miten pääsen tästä yli? :( Olen 26v akateeminen mies ja tunnen, että minua on käytetty suhteessani vain julmasti hyväksi. Yritin tehdä kaikkeni elämäni rakkauden, minua 2 vuotta nuoremman neidin eteen. Ostin auton, että voisin olla aina hänen lähellään, kuin se on vain mahdollista ja että voisimme liikkua aina yhdessä, myös hänen koiransa kanssa. Yritin toteuttaa hänen toiveensa, ottaa hänet huomioon, kerroin hänelle aina mitä hän minulle merkitsee, vietin kaiken vapaa-aikani, viikonlopun hänen kanssaan, jotka vain töiltä/opiskeluilta sain irti. Tietysti tein sen siksi, että myös itse haluaisin olla äärettömän kovin hänen lähellään. Viimein hän muutti alkusyksystä samaan kaupunkiin, jossa itse asuin ja kaiken piti olla loistavasti pitkän kaukosuhteen jälkeen, vaikka välimatkaa olikin ollut vain reilut 100km.
Mutta siltikään, mikään ei tuntunut riittävän hänelle. Hän suuttui minulle äärettömästi siitä, kun kävin kerran kesän aikana kotonani. Hän uhkasi heti, kun olin päässyt kotiin viestillä, että jättää minut heti ja sai minut aivan sekaisin surusta. Nyt kävin kuukausi sitten toisen kerran kotonani tekemässä töitä ja otin sitä varten kaksi vapaapäivää. Kerroin hänelle kyllä kaiken etukäteen, mutta jälleen hän suuttui minulle suunnattomasti; sanoi, että tuhlaan lomani siihen, että vietän aikaa vain kotonani. Kuitenkin vietin esim. alkusyksystä hänen kanssaan esim. reilun viikon lomaa ja autoin häntä silloin muutossa ym. ja olimme hänen kotonaan. Itse en käynyt silloin lomani aikana laisinkaan kotonani.
En todella ymmärrä, miksi en riittänyt hänelle. Seksimme toimi hienosti, siitä asia ei ollut kiinni. Nautimme molemmat siitä todella, pystyimme puhumaan siitä aivan vapaasti, jopa vitsailemaan, ja täyttämään toistemme fantasioita.
Mutta sitten maailmani romahti sen jälkeen, kun tulin reilu kuukausi sitten lyhyeltä lomaltani takaisin kotiini. Kaikki oli solmussa ja lopulta selvisi, että seuraavana viikonloppuna hänen exänsä oli tulossa hänen luokseen. Sen jälkeen hän vielä ilmoitti viestillä, että kiitos e-pillereistä, jotka olin hänelle maksanut. Niille oli ollut kuulemma käyttöä:(
Miksi en osaa päästää hänestä irti. Järki sanoo toista ja sydän toista. Miten tämä voi olla näin vaikeaa. Osaisiko joku kertoa jotain omia kokemuksiaan. Tiedän vain sen, että jatkossa sydämelläni on kypärä, sillä tällä hetkellä siihen sattuu niin kovin.
Mutta siltikään, mikään ei tuntunut riittävän hänelle. Hän suuttui minulle äärettömästi siitä, kun kävin kerran kesän aikana kotonani. Hän uhkasi heti, kun olin päässyt kotiin viestillä, että jättää minut heti ja sai minut aivan sekaisin surusta. Nyt kävin kuukausi sitten toisen kerran kotonani tekemässä töitä ja otin sitä varten kaksi vapaapäivää. Kerroin hänelle kyllä kaiken etukäteen, mutta jälleen hän suuttui minulle suunnattomasti; sanoi, että tuhlaan lomani siihen, että vietän aikaa vain kotonani. Kuitenkin vietin esim. alkusyksystä hänen kanssaan esim. reilun viikon lomaa ja autoin häntä silloin muutossa ym. ja olimme hänen kotonaan. Itse en käynyt silloin lomani aikana laisinkaan kotonani.
En todella ymmärrä, miksi en riittänyt hänelle. Seksimme toimi hienosti, siitä asia ei ollut kiinni. Nautimme molemmat siitä todella, pystyimme puhumaan siitä aivan vapaasti, jopa vitsailemaan, ja täyttämään toistemme fantasioita.
Mutta sitten maailmani romahti sen jälkeen, kun tulin reilu kuukausi sitten lyhyeltä lomaltani takaisin kotiini. Kaikki oli solmussa ja lopulta selvisi, että seuraavana viikonloppuna hänen exänsä oli tulossa hänen luokseen. Sen jälkeen hän vielä ilmoitti viestillä, että kiitos e-pillereistä, jotka olin hänelle maksanut. Niille oli ollut kuulemma käyttöä:(
Miksi en osaa päästää hänestä irti. Järki sanoo toista ja sydän toista. Miten tämä voi olla näin vaikeaa. Osaisiko joku kertoa jotain omia kokemuksiaan. Tiedän vain sen, että jatkossa sydämelläni on kypärä, sillä tällä hetkellä siihen sattuu niin kovin.
Vastaukset 10
Vanhimmat
eläimiä. Vaikuttaa siltä, että kumppanisi on elänyt paljon tunteen varassa, ja tehnyt ratkaisuja myös sen mukaan.
"Hän suuttui minulle äärettömästi siitä, kun kävin kerran kesän aikana kotonani."
Tämä osoittaa hyvin hänen typerää käytöstään. Hän ei voi omistaa sinua, etkä sinä häntä. Molempien on voitava tuntea itsensä vapaiksi, mutta halutuiksi.
Lohdutukseksi voin sanoa, että tuollaisia naisia on maailma pulollaan. Sinulle on varmasti tarjolla vielä paljon parempaa.
Kannattaa suunnata nyt resursseja sellaisiin asioihin, jotka vievät ajatukset pois hänestä. Tunteen voi voittaa vain kovemmalla tunteella.
Kyllä sä selviät. Olet akateeminen ja fiksu. Miksi et voisi kokea onnea vielä uudelleen?
miksi meidät kiltit naiset (ja miehetkin), jotka kohtelee toisia ihmisiä hyvin, jätetään aika usein syrjään? Tai sitten hylätään kun ei me ollakaan tarpeeksi jännittävää seuraa. Ja mennään takaisin niiden exien syliin, jotka on kohdelleet kaltoin ja valitetaan kun kaikki naiset/miehet on niin kamalia.
Tää tyypillinen tarina.
Tiedän, että häntä kohdeltiin kaltoin edellisessä suhteessa. Hän kertoi, että oli ollut verissäkin päin:( Siksi en ymmärrä mitään... Sanoin hänelle usein, että en löisi häntä (tai ketään muutakaan) ikinä, en koskaan, vaikka mitä tapahtuisi. Sellaisen teon jälkeen en voisi tehdä mitään muuta, kuin halveksia itseäni loputtomasti! Tämä kaikki mitä olen kirjoittanut sattuu minuun todella kovin, mutta ei se siltikään oikeuta mielestäni ketään tekemään toiselle mitään väkivaltaa.
Tiedän, että tässä meidän, kuten useissa muissakin tarinoissa on kaksi puolta ja usein mietinkin, olisinko voinut tehdä jotain toisin. Se lienee lopulta kuitenkin turhaa itsensä kiusaamista, sillä on tarpeeksi paha olla muutenkin
Toiset ihmiset antavat tunteen viedä niin paljon. Joskus se kannattaa, joskus tulee takapakkia. Silloin turvallinen ihminen taas kelpaa rinnalle.
Hei sinä särkynyt nuori sydän...
Kirjoitat tavalla joka saa aikaan kyyneleet, kirjoitat tavalla joka koskettaa.
Upeaa, että löytyy mies joka tunnustaa tuon kaiken ja on tehnyt naisensa eteen noin paljon..Olen suorastaan vihainen tuolle naiselle joka ei tajunnut sinun rakkauttasi. Olet hyvä ihminen ja varmasti löydät sydämen joka sykkii vain sinulle. Itsellenikin haluaisin miehen kaltaisesi joka "hakisi sen tähdenkin "taivaalta...moni heittää hyvän miehen pois aivan turhan tähden..hyvät miehet ovat harvassa. Toivon sinulle voimia..kipu häviää aikanaan..en voi muuta sanoa..tiedän kuinka sinuun sattuu..itsekin rakastan, vaan luottamuspula valtava ja se rikkoo suhteen, mutta positiivista, olen saanut rakastaa ja löytää sen tunteen. Joten löydän sen uudelleen kun nyt tiedän ainakin millainen se tulee olla. Kaikki kokemus kasvattaa..ota se positiivisena.
T: Siniperho
Juu tuttu tunne, ensin tekee kaikkensa toisen eteen, sit koko juttu heitetään roskiin kuin vanha lapanen. Itsellä kävi melkein samalla tavalla, ensin ollaan niin rakastuneita ja kaikki toimii, sit kaikki pysähtyy kuin seinään. Ajattelen aina että ehkä hän ei ollutkan se oikea, että kyllä se vielä tulee vastaan :)
aina kaikki ei todellakaan mee niinku haluaa.Itelläkin meni suhde poikki(n.2.5 vuotta).oltiin kihloissa ja lasta suunniteltiin yms.sit vaan jossain vaihees emäntä sano et hän on ajatellu asioita et hän haluis vielä kattoo mitä elämällä vielä on annettavaa.mielestäni kaikki oli ok sillon.hirvee olo on mut pitää jatkaa,kyl tos meressä kaloja riittää,oikee syötti vaan on;heh:)
ymmärrän hyvin surusi ja olotilasi kun välität kovasti, mutta siltikin... ihan hirvee naiseläjä, joka ei ansaitse hyvää keneltäkään!!!
Tarinasi kuulostaa tutulta ja liippaa läheltä myös omaani.Koen itteni kans hyväks käytetyks näin jälkeenpäin.Yritin olla hyvä ja hellä ja auttaa toista asioissa.Tykkäsin koko ajan enemmän vaik riidat söi jatkuvasti uskoa.Pari krt. kk. sisällä sain käydessäni hänen luonaan sellasta kohtelua et kysyin et tätäkö haluan? En tiedä mitä tein kun istuin ja olin hiljaa mut olin ku ulkopuolinen ja ventovieras ja sit sain kuulla kunniani.9kk. yhessä ja sit tuli mitta täyteen.Lähdin yöllä kesken weekend ajamaan toiselle paikkakunnalle.Yritettiin sopia asioita viikon päästä mut sanoin et ei jatketa.Aikaa kului ja mietin toista enemmän.Tajusin välittäväni hänestä enemmän ja se tuli nyt selvääkin selvemmäksi.Ikävä oli kova.Soitin ja kysyin et jos viel voitais yrittää mut hän oli kerenny jo toisenki kans sänkyyn.Ihmettelin kovasti ja ajattelin et voisin antaa sen anteeksi ja kerroin halusta muuttua ja olla enemmän yhessä välimatkasta huolimatta.3kk. oli kulunu ku nähtiin ja juteltiin.En tuntenu ihmistä enää samaks jonka olin enne luullu tuntevani.Kelpasin kuitenki lapsenvahdiks et hän pääs pikkujouluihin.Ostin kukkia,tarjosin ruuan,muistin lahjalla syntymäpäivänä ja siivoilin hänen luonaan.Kiitosta en kuitenkaa saanu mistään.Oltiin kuulemma niin erilaisia et hän ei jaksa enää yrittää.Erilaisuus ei kylläkään estäny aiemmi niillä aiemmilla lukuisilla kerroilla mitä oltiin samassa tilanteessa.Hän oli vaan sillo se joka aina halus jatkoa.Nyt yritän jatkaa eteenpäin vaik joka päivä toinen on mielessä.Välillä itken ja mietin asioita.Loppujen lopuks en tiedä mikä hänelle oikeestaan etes olin? Seksi meni ihan ok ja tykättiin siitä molemmat.Nyt hän vaan sanoi et on mieluummin yksin kuin ihmisen kans jota kohtaan ei tunne halua.Paljon tapahtuu 3kk aikana!!! En tiedä olinko niin tylsä ja tasanen et mulle sai sit tehä mitä halus.Kilttejä ja kunnollisia miehiä kun ei arvosta kukaan.Hänestä kertoo jotaki varmasti myös se et halata ei halunnu ku nyt nähtiin.Ei ollu tunteita,eikä mitään muutakaan jälellä.Mietin et miks minä tunsin päinvastoin..???
Järkyttynyt ja pettynyt kumppanisi käytökseen että riiput tunteinesi hänessä, yritä irroittautua. Hän ei rakasta sinua, hyväksy se ja rupea etsimään sellaista joka on erilainen, kuin tuo jonka annoit kohdella itseäsi huonosti. ANSAITSET RAKKAUTTA JA KUNNIOITUSTA.. Tästä viestistä voi ottaa onkeensa myös viestiketjun aloittaja..Ja onneksi aika parantaa haavat. Hyvää jatkoa molemmille!