Olen kyllästynyt elämääni näin. Haluaisin löytää ihmisen, jonka kanssa jakaa kaiken. En ymmärrä, mikä tekee siitä niin mahdottoman.
Käyn baareissa ja clubeilla, joissa tapaan joka kerta muutaman kiinnostavan miehen, joille menen todennäköisesti myös itse juttelemaan. Mies pyytää numeroa ja tekstaa seuraavana päivänä. En kuitenkaan vastaa hänelle. Miksen? No siksi, että pelkään. Haluan jättää hänet uskoon, että olisin tutustumisen arvoinen ihminen enkä uskalla päästää ketään tutustumaan minuun todella, koska pelkään etten enää olisi rakastamisen ja tutustumisen arvoinen.
Ystäväni pitävät minua säälittävänä, koska harrastan usein pelkkiä yhden illan juttuja, koska kaipaan läheisyyttä.Se on helpoin tapa, koska kännissä ihmisten arvostelukyky heikkenee ja silloin jopa uskon hetken kelpaavani. Siinä vaiheessa kuka vain kelpaa kelle vain. Erehdyn usein antamaan numeronikin näille siinä toivossa, että he ottaisivat yhteyttä ja haluaisivat tutustua paremminkin. Yleensä ne ketkä numeroa pyytävät, myös ottavat yhteyttä seuraavana päivänä. Joidenkin kanssa tekstailenkin useastikin, mutta jos hekään erehtyvät ehdottamaan, että voitaisiin nähdä uudelleen, ahdistun taas.
Lisäksi pidän netissä kuvia ja tutustun siellä usein uusiin miehiin, joiden kanssa juttelemme ja vaihdamme mesejä ym. Juttu etenee siihen pisteeseen, että mies ehdottaa näkemistä. Sepitän jotain läpinäkyviä tekosyitä ja yleensä mies lopettaakin yhteydenpidon melko pian. Tässä on taas kyse samasta kuin aikaisemmin. Pelkään.
Läheisimmät ystäväni tietävät tilanteeni ja sanovat, että minun täytyisi vain uskaltaa, koska ei ole mitään menetettävää. Silti en kykene ajattelemaan asiaa niin, koska koen, että menettäisin paljonkin jos antaisin itseni kiintyä ihmiseen, joka kuitenkin lopulta torjuisi minut.
Baarissa eräs mies, jonka kanssa juttelin kehui aluksi hyvännäköiseksi, yritti suudella, sitten haukkui helvetin rumaksi ja hirveäksi ja loppujen lopuksi totesi, että minun täytyisi saada lisää itseluottamusta niin olisin kuulemma hyvä nainen. Eräs toinen puolestaan totesi, että silmistäni näkee, että olen kokenut kovia ja mua on kusetettu joskus pahasti.
Hassua, miten osuvasti kännissä olevat ihmiset analysoivat toisia :'D
Varsinaista pointtia ei tässä vissiin ollut, mutta piti päästä purkamaan. Ja olisi kiva kuulla, jos täällä olisi muita samanlaisia? :)
Käyn baareissa ja clubeilla, joissa tapaan joka kerta muutaman kiinnostavan miehen, joille menen todennäköisesti myös itse juttelemaan. Mies pyytää numeroa ja tekstaa seuraavana päivänä. En kuitenkaan vastaa hänelle. Miksen? No siksi, että pelkään. Haluan jättää hänet uskoon, että olisin tutustumisen arvoinen ihminen enkä uskalla päästää ketään tutustumaan minuun todella, koska pelkään etten enää olisi rakastamisen ja tutustumisen arvoinen.
Ystäväni pitävät minua säälittävänä, koska harrastan usein pelkkiä yhden illan juttuja, koska kaipaan läheisyyttä.Se on helpoin tapa, koska kännissä ihmisten arvostelukyky heikkenee ja silloin jopa uskon hetken kelpaavani. Siinä vaiheessa kuka vain kelpaa kelle vain. Erehdyn usein antamaan numeronikin näille siinä toivossa, että he ottaisivat yhteyttä ja haluaisivat tutustua paremminkin. Yleensä ne ketkä numeroa pyytävät, myös ottavat yhteyttä seuraavana päivänä. Joidenkin kanssa tekstailenkin useastikin, mutta jos hekään erehtyvät ehdottamaan, että voitaisiin nähdä uudelleen, ahdistun taas.
Lisäksi pidän netissä kuvia ja tutustun siellä usein uusiin miehiin, joiden kanssa juttelemme ja vaihdamme mesejä ym. Juttu etenee siihen pisteeseen, että mies ehdottaa näkemistä. Sepitän jotain läpinäkyviä tekosyitä ja yleensä mies lopettaakin yhteydenpidon melko pian. Tässä on taas kyse samasta kuin aikaisemmin. Pelkään.
Läheisimmät ystäväni tietävät tilanteeni ja sanovat, että minun täytyisi vain uskaltaa, koska ei ole mitään menetettävää. Silti en kykene ajattelemaan asiaa niin, koska koen, että menettäisin paljonkin jos antaisin itseni kiintyä ihmiseen, joka kuitenkin lopulta torjuisi minut.
Baarissa eräs mies, jonka kanssa juttelin kehui aluksi hyvännäköiseksi, yritti suudella, sitten haukkui helvetin rumaksi ja hirveäksi ja loppujen lopuksi totesi, että minun täytyisi saada lisää itseluottamusta niin olisin kuulemma hyvä nainen. Eräs toinen puolestaan totesi, että silmistäni näkee, että olen kokenut kovia ja mua on kusetettu joskus pahasti.
Hassua, miten osuvasti kännissä olevat ihmiset analysoivat toisia :'D
Varsinaista pointtia ei tässä vissiin ollut, mutta piti päästä purkamaan. Ja olisi kiva kuulla, jos täällä olisi muita samanlaisia? :)
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kyllä meitä pelkureita täällä riittää. Sukupuolesta riippumatta... Itselleni tosin oli jostain syystä helpotus kun tajusin "ongelman" olevan pään sisässä. Kun alunperin pidin itseä jotenkin ulkonäöllisesti tai sosiaalisesti virheellisenä.
Harmittavasti vaan todellisen ongelman tunnistaminen ei auttanut yhtään. Kun on ollut tarpeeksi kauan yksin, siihen jotenkin tottuu. Nykyään minun on tosi vaikeaa kuvitella itseni minkäänlaiseen parisuhteeseen.
No aivan kuin mun näppikseltä ois ap:n tuntemukset kirjoitettu.
Se on tämä huono itsetunto, kun tekee elämästä ihan helv...tin vaikean.
Olen kans useasti saanut kuulla olevani kaunis ja ihana ja mukava ja vaikka mitä. Ja jollain tavalla ymmärränkin, että en kai ole ihan epäkelpo.
Mutta jotenkin en vaan halua paljastaa kaikkia heikkouksiani kellekään, vaikka tiedän, että eihän kukaan ole täydellinen. Mutta tämä onkin joku fiksaatio omassa päässä. On helpompi olla yksin ja kohdata miehiä sitten vain humalassa.
Ja minä en ole enää mikään teinityttö, vaan ikää on jo pitkälle 3-kympin. Voitte vaan kuvitella, että vanheneminen ei ainakaan helpota tilannetta. Toivottavasti joku päivä hyväksyn itseni juuri sellaisena kuin olen.