Tahtoisin apua ongelmaan, joka on hiipinyt elämääni vähitellen. Eli juoksemisesta on tullut minulle "välttämätön paha" harrastus, jota kuitenkin on pakko päästä harrastamaan väh. 3 kertaa viikossa, mielellään 4 tai viisi. Muuten tunnen itseni laiskaksi ja jollain tapaa epäonnistuneeksi. Onhan lenkin jälkeen aina hyvä ja onnistunut olo.. mutta lenkille lähtö ahdistaa ja juoksu harvoin kulkee enää hyvin ja kevyesti, niinkuin se joskus teki. Nykyään pidän todella paljon kevyemmistä mutta pidemmistä (tunti tai pidempi) kävelylenkeistä, mutta olen kuullut ettei niistä ole oikeastaan mitään hyötyä (ja siltä se tuntuukin; en edes hikoa vaikka kuinka reippaasti kävelisin) ja toisaalta pelkään, että jos lopetan juoksuharrastuksen, lihon takaisin ne yli 10 kg mitä olen pudottanut ihan juoksemisen ansiosta. Mitähän voisin siis tehdä? Odotella vaan motivaation paluuta ja jatkaa lenkkejä vaikeudesta huolimatta? Kuinkahan suuri osuus juoksulla ylipäätään on painonhallinnassa?
juoksu ei
enää maita
5658
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Juoksu ei ole ainoa laji, harrasta välillä muitakin lajeja! Monipuolisuus on valttia ja tukee myös juoksemista. Äläkä pakota itseäsi tiettyyn harjoittelumäärään viikossa, vaihtele treenimääriä ja aikoja. Lepää, kun siltä tuntuu.
Rakas ystävä, ihan samat tuntemukset on täälläkin. Ei huvita kyllä pätkääkään lähteä tuonne paskakeliin kahlaamaan lähes pilkkopimeässä. Mutta: joulun jälkeen alkaa taas päivä jatkua ja kevätkin sieltä vielä koittaa. Ajatellaan niitä kevätiltoja, kun voi taas juosta ilman pelkoa turvalleen menosta. Puhumattakaan kesäpäivistä. Ja kesällä on mukavaa mennä isoihin juoksutapahtumiin (HCR,HCM, Lassen Hölkkä jne.)
Koetetaan kestää kuukausi-pari, sitten helpottaa!
Juoksu on sellainen laji, että se tuottaa tuskaa joskus, ja joskus taas se on helppoa kuin heinänteko. Mulla on hyvinkin erilaisia päiviä harjoittelu- ja kisakauden aikana. Eilen saattoi juoksu olla kivireen vetämistä ja olo kuin saunassa, vaatteet likomärkiä hiestä vaikka hiljaakin juoksin. Tänään ei tiedä jos vaikka ennätyksiä olisi mahdollista parannella tuntemusten perusteella. Sellaista se on juoksu, siihen tottuu ajan myötä kun käy läpi ne kovat ajat, jolloin on vain pakko hyväksyä se että elimistön tila vaihtelee paivittäin aika suuresti.
En ihmettele yhtään, jos juoksu liukkailla ja lumisilla teillä pimeässä räntäsateessa tökkii. Jos omistat sukset niin kokeileppas hiihtoa vaihteeksi. Jos et omista niin osta. Hiihdossa jalkoihin ei tule sitä ...tanallista iskutusta, joka kipeyttää ne. Kevät hangilla hiihdellessä mieli lepää, eikä tarvitse itseään pakottaa lenkille, sieltä ei yksinkertaisesti voi olla pois! On juoksukin mukavaa, mutta ei talvella.
Viime talvena hiihtokauden aikana en juossut metriäkään. Kun keväällä sitten aloitin juoksun, niin johan iski hillittömät penikkataudin oireet joten juokseminen sai odottaa jalkojen paranemista. Sauvakävelyä, sauvarinnettä, pyöräilyä ja golfia. Nyt kun mennään jo joulukuuta alkaa taas juoksu maittamaan ja jalat kestämään. Valitettavasti hiihtokausi alkaa painamaan päälle mutta tänä talvena en sitä virhettä tee, etten juoksisi. Vähintään yksi lenkki viikossa, sen olen päättänyt. Golf on kyllä kivaa mutta enemmän se tällä tasolla on ulkoilua kuin urheilua.