Olen tässä seurustellut naiseni kanssa hiukan vajaan vuoden ja kertaakaan, korostan: KERTAAKAAN, en ole ajatellut, että luottamuksessamme olisi mitään vialla mutta nyt pari viimeistä päivää olen pohtinut tätä asiaa kuumeisesti. Mistä mulle tuli epäluottamusajatukset päähäni, vaikka mitään syytä ei pitäisi olla? En ole keksinyt tälle mitään selitystä, se vaan tuli ajatuksiini ja nyt en pääse siitä eroon. Tuntuu kuin tuo kalvava tunne vaan kasvaisi ja alan ahdistua entistä enemmän. Silloin kun ahdistun, minusta tulee hiljainen ja vetäytyvä.
Minua on joskus petetty pahemman kerran mutta ajattelin, että tämä ei koskaan tule vaikuttamaan minuun. Olisiko kyse nyt jostain alitajuisesta hommasta, vai ennakoiko intuitioni jotain sellaista mitä ei voi selittää? Jos teillä on ollu tällasta, niin miten siitä pääsee eroon... varsinkin kun ei oikein osaa puhua asiasta?
Minua on joskus petetty pahemman kerran mutta ajattelin, että tämä ei koskaan tule vaikuttamaan minuun. Olisiko kyse nyt jostain alitajuisesta hommasta, vai ennakoiko intuitioni jotain sellaista mitä ei voi selittää? Jos teillä on ollu tällasta, niin miten siitä pääsee eroon... varsinkin kun ei oikein osaa puhua asiasta?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Mielestäni nämä sinun ahdistuneisuuden tunteet vaikuttaa siltä, että todella rakastat tyttöystävääsi. Itselläni on ollut mustasukkaisuuteen kohdistuneita tuntemuksia. Kun alkaa oikein todella kiintyä johonkin ihmiseen niin siitä ei halua päästää irti. Tämmöisiin tunteisiin ei löydy mitään järkevää syytä, jotenkin sitä vain itse kuvittelee jotain outoja..ei voi vaan ymmärtää. Jos yhtäänkään ymmärsit mitä kirjoitin, niin tosi kiva. Mut älä oo huolissas, rakasta vaan ja kunnolla. =)
eläkeläisten keskuudessa termillä IPL, eli ihmisen perusluonto. Mikäli kaikki menee hyvin, niin johan pitää alkaa keksimään sitä paskaa.