Niin, olen lueskellut tämän palstan kysymyksiä ja vastauksia, sekä kovasti ihmetellyt, että ovatko läskit kenties kokonaan eri laji, koskapa eivät laihdu millään vaikka tekevät mitä?
Oletteko?
Miten ihminen voi olla niin typerä, että ei vähennä syömistään silloin, kun huomaa vaa'alla käydessään kilojen lisääntyvän? Onko se muka vaikeaa olla syömättä vai? Eikös sellainen pakonomainen syömistarve ole hullua?
Miksi ihmiset, jotka lihovat, eivät ymmärrä, että kukaan ei liho ilmalla, vaan ruokaa siihen tarvitaan? Ja kun ei syö ruokaa, laihtuu?
Eli mikä ihme läskejä vaivaa, jokin syömähulluusko? Miksi ette jätä ruokaa väliin jos lihotte? Onko niin vaikeaa pitää suuta kiinni välillä, vai pitääkö leukojen jatkuvalla syötöllä jauhaa jotakin ammottavaan vatsalaukkuun, tuntuuko kivalta kun on lihava?
Oletteko?
Miten ihminen voi olla niin typerä, että ei vähennä syömistään silloin, kun huomaa vaa'alla käydessään kilojen lisääntyvän? Onko se muka vaikeaa olla syömättä vai? Eikös sellainen pakonomainen syömistarve ole hullua?
Miksi ihmiset, jotka lihovat, eivät ymmärrä, että kukaan ei liho ilmalla, vaan ruokaa siihen tarvitaan? Ja kun ei syö ruokaa, laihtuu?
Eli mikä ihme läskejä vaivaa, jokin syömähulluusko? Miksi ette jätä ruokaa väliin jos lihotte? Onko niin vaikeaa pitää suuta kiinni välillä, vai pitääkö leukojen jatkuvalla syötöllä jauhaa jotakin ammottavaan vatsalaukkuun, tuntuuko kivalta kun on lihava?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Aevan ilimeisestkkin heist tuntuup kivalt.....
Olen ite miettinyt ihan samaa, että mikä meitä läskejä vaivaa? Ja tiedoksi vaan, että kyllä se on todella vaikea pitää sitä suuta kiinni, kun joka puolella on herkkuja tarjolla! Kun on tottunut syömään paljon ja epäterveellisesti on sitä todella vaikea alkaa muuttamaan elämäntapoja ihan noin vaan.
Sitäpaitsi kun laihduttaa pitää syödä vähemmän kuin normaalisti ja jos on hirveä nälkä niin alkaa tekemään mieli jotain muuta kuin terveellistä, mulla esimerkiksi suklaata! Kilot tulee todella helposti ja niiden pois saaminen ei ole läheskään niin helppoa. Ihmisen kun on PAKKO syödä elääkseen. Jos tarjolla ei olisi niin paljon kaikkea mahdollista, niin olisi kai se sitten helpompaa! Vai väitätkö itse kieltäytyväsi AINA kaikesta hyvästä? Enpä usko! Ja kyllä sekin pitää paikkansa että toiset lihovat helpommin kuin toiset johtuen esim. aineenvaihdunnasta!
Ja mitä liikuntaan tulee, niin on todella iso kynnys lähteä huomattavasti ylipainoisena julkisesti liikkumaan, ja kuinka monella riittää motivaatio punnertaa kotona?
Itse olen laihduttanut 9kg alle kahdessa kuukaudessa, mutta kyllä siihen on tarvittu kokonaan erilainen tapa kuin mitä aikaisemmin. Ihmiset on erilaisia, joillekin on vaikea lopettaa tupakanpoltto tai ryyppääminen ja toisille on hankalaa lopettaa epäterveellinen syöminen. Suklaasta tulee ainakin riippuvaiseksi, ja siitä on vaikea päästä eroon! Ja se on tutkittu tosiasia! :)
Ja loppuun vielä, että ei tunnu kivalta olla lihava! Vielä olisi tässä ainakin 31kg jäljellä!
Ihminen tarvitsee ruokaa elääkseen, se on tosiasia! Jos on esim. kiireellinen työelämä, eikä ole aikaa urheilla, ja syö, niin siinä ihan väkisinkin lihoaa!
Tuo ei todellakaan ole niin yksinkertaista miltä saat sen kuulostamaan.
Kokeileppa itse laihduttaa 20 kiloa ensin ja sen jälkeen lihoa terveellisesti ne 20 kiloa takaisin ja pitää sen jälkeen paino samassa koko loppu ikä.
Sen jälkeen, kun olet tuon testin tehnyt, tule uudelleen moittimaan lihavia, jos on aihetta.
Läskeys on sairaus niin kuin alkoholismi. Tekee vain mieli herkkuja ja mieli teot menee järjen edelle. Samaa voisi ajatella toisinkin päin. Miksi anoreetikot eivät vain syö, kun katsovat, että puntari näyttää liian vähän. Miksi anoreetikot eivät syö, kun peilistä näkyy vain luut? Miksi alkoholistit juovat, vaikka koko elämä menee pilalle? Miksi työnarkomaani ei ota rennosti välillä vaan pyrkii aina vain eteenpäin?
Miksi tupakoinnista tulee tapa?
Itselläni on tapana ahmia ja syödä liikaa masentuneena. Osalla ihmisiä on vain heikkouksia. Kaikki on mielestäni hyvin, jos itse läskinsä kantaa ja on tietoinen terveydellisestä riskistä ja haluaa sen ottaa.
oot kapoinen, alle jäät isompien varjojen ! Mitäs täällä keikut laihdutuspalstalla, jollei sulla itselläs ole ongelmia painon suhteen. Taidat vain tyydyttää perverssiä tirkistelynhaluasi ja hykerrellä toisten epäonnen kustannuksella.
VAIHDAS POIKA JO PALSTAA!
Ja kyllä; me läskit ollaan ihan eri lajia.
Elämä on kusettanut meitä, mutta silti osaamme olla empaattisia, ystävällisiä ja suorastaan ihania kanssakulkijoitamme kohtaan. Kilomme ihan itse pää pystyssä kannamme ja kovasti töitä sen eteen teemme, että meidänkin ihmisarvo säilyisi
ulkoisista muotoseikoista huolimatta. Typeräksi voi kutsua vain sellaista joka luokittelee ihmiset eri lajeiksi syntyperän, ihonvärin, kengännumeron, hiustenlaadun, kielenkäytön, hameenhelman, nenänkoon jne...
ÄLÄ kerro meille totuutena syömättömyyttä, sä tuskin siitä mitään tiedät, eikä se varmasti ole ratkaisu kenenkään ongelmiin. Päinvastoin, nykyisellä mallimaailman lommoposki-ihannoinnilla
on monen lihomiskierre syömishäiriöineen
alkanut.
Itse kokeilin syömättömyyttäkin, mutta vasta oikein ja tarpeeksi syömällä kehon tarpeita kuunnellen on 26kg lähtenyt. Silti olen edelleen se sama persoona kuin painavampana.
Tuntuuko susta kivalta ja nukutko yösi hyvin mollatessasi eläviä, hengittäviä, herkkiä ja tuntevia kanssakulkijoitasi???
Kiitos sulle tosta viestistä joNka kirjoitit Varjolle vastaukseksi. Itselläni on ylipainoa noin 40kg, joka on hiipien tullut lasten myötä.
Painoin naimisiin mennessä vaivaiset 50kg, mutta nyt kakskytvuotta, ja neljä lasta myöhemmin painan jo 100kg. En tosiaankaan pidä itsestäni ja monta kertaa olen ollut dieetillä, jos toisellakin, mutta aina ne kilot palaa. Elämän tapaa kun on vaikea muuttaa... onneksi mieheni ei valita läskeistäni ja meillä on onnellinen parisuhde.
Läskit vaivaakin vain minua itseäni.
VARJON viesti olikin jostain tosi syvältä ja kerkesinkin jo masentua, mutta onneksi luin sinun vastauksesi hänelle, ja se pelsti päiväni
KIITOS SINULLE!
tupakoitko?