Olen seurustellut poikaystäväni kanssa hieman vajaat kaksi vuotta. olen aina tullut hyvin toimeen anoppi ehdokkaani kanssa, ainakin luullut niin.
Parhaani mukaan olen yrittänyt auttaa oli kyse sitten puutarha talkoista, kotitöistä tai auttanut hänen lapsenlapsieen hoitamisessa.
Poikaystäväni ja hänen perheensä välit kärjistyivät puolivuotta sitten siihen pisteeseen, että hän ei juuri välitä olla heidän kanssaan tekemisissä, sillä jokainen kohtaaminen päätyy riitaan.
Olen yrittänyt parhaani mukaan yrittänyt heitä saamaan sopimaan välinsä, mutta ainakin toistaiseksi tuloksetta. Sillä en haluaisi hänen menettävän yhteyttä perheeseensä.
Nyt sain sitten kuulla, että anoppi ehdokkaani mukaan se täytyy olla minä joka ohjailee hänen poikaansa ja määräilee hänen tekemisiään ja sanomisiaan.
Oman käsitykseni mukaan poikaystäväni on jo vuosia ollut aikuinen mies jolla on aivan oma tahtonsa, jota kukaan ei pysty ohjailemaan. Ja omaan luonteeseeni ei missään nimessä kuulu kenenkään ohjailu ja pompottelu.
Kysymykseni onkin että mitä tässä tilanteessa voin oikein tehdä? En halua että poikaystäväni menettää välinsä lopullisesti perheensä kanssa ja ymmärrän kyllä että ehkä anoppi ehdokkaaani kommetti on tullut poikansa menettämisen pelosta, mutta kyllä se silti satutti.
Parhaani mukaan olen yrittänyt auttaa oli kyse sitten puutarha talkoista, kotitöistä tai auttanut hänen lapsenlapsieen hoitamisessa.
Poikaystäväni ja hänen perheensä välit kärjistyivät puolivuotta sitten siihen pisteeseen, että hän ei juuri välitä olla heidän kanssaan tekemisissä, sillä jokainen kohtaaminen päätyy riitaan.
Olen yrittänyt parhaani mukaan yrittänyt heitä saamaan sopimaan välinsä, mutta ainakin toistaiseksi tuloksetta. Sillä en haluaisi hänen menettävän yhteyttä perheeseensä.
Nyt sain sitten kuulla, että anoppi ehdokkaani mukaan se täytyy olla minä joka ohjailee hänen poikaansa ja määräilee hänen tekemisiään ja sanomisiaan.
Oman käsitykseni mukaan poikaystäväni on jo vuosia ollut aikuinen mies jolla on aivan oma tahtonsa, jota kukaan ei pysty ohjailemaan. Ja omaan luonteeseeni ei missään nimessä kuulu kenenkään ohjailu ja pompottelu.
Kysymykseni onkin että mitä tässä tilanteessa voin oikein tehdä? En halua että poikaystäväni menettää välinsä lopullisesti perheensä kanssa ja ymmärrän kyllä että ehkä anoppi ehdokkaaani kommetti on tullut poikansa menettämisen pelosta, mutta kyllä se silti satutti.
Vastaukset 5
Vanhimmat
On ihan sama mitä teet, poikaystäväsi perheen mielestä sinä olet syypää koko juttuun. Jos välit vielä korjaantuvat, muista että sinä olet heidän mielestään edellenkin syyllinen ongelmiin. Ikävä tilanne, mutta yrittäkää elää sen kanssa. Puhukaa poikaystäväsi kanssa keskenänne asia selväksi, ettei se sotke teidän välejänne.
miniäjuttu, mutta sellainen ihmissuhdejuttu, jossa sisareni kaikin keinoin yrittää lyödä kiilaa aikuisen poikani ja minun eli äitinsä väliin.
Juuri hän puhelimessa sanoi, että varmasti poikasi on todella onnellinen ja hänestä tulee fiksu mies (hän on erittäin fiksu ja maisteri) ja sinkku, kun hänen vanhempansa ovat kuolleet.
Oletteko kukaan pahempaa kuulleet, koska poikani on hyvissä väleissä meidän kanssamme ja käy hyvin usein kotona, koska asuu lähellä ja haluaa käydä.
En estä hänen naimisiinmenoaan, jos sopiva tulee vastaan ja tuen suhdetta, mutta että tällä tavoinkin se joulu voidaan pilata.
Hei muista aina se, että poikaystäväsi hoitaa itse välit vanhempiinsa. Se ei ole sinun tehtäväsi. Vaikka haluaisit asioiden olevan toisin. Tottakai anoppi uskoo mielummin, että sinä olet syyllinen välien rikkoontumiseen, kuin hänen poikansa.
Uskottomuus asioissakin on aina se "toinen nainen" syyllinen, joka on väkisin vienyt sen aviomiehen. Syyllinen ei koskaan ole se aviomies. Joka on itse rikkeensä tehnyt.
Tämän voi rinnastaa hyvin tähän tilanteeseen. Äitinsä poika ei ole koskaan syyllinen mihinkään. Vaan se ulkopuolinen nainen, hänessä täytyy olla se syy, jos jotain täytyy syyllinen etsiä välien rikkoontumiseen. Jotkut äidit vain ovat sellaisia.
Asia on just noin. Minä olen se toinen nainen, joka anoppini (ja muidenkin miehen sukulaisten) mielestä rikoin "onnellisen" avioliiton ja vein lapsilta isän.
Ex vaimo on nyt hyvänä äitinä ja hyljättynä vaimona lähes pyhimyksen roolissa.
Vaan minkä minä tilanteelle mahdan.Riitaan tarvitaan aina kaksi. Kolmas ihminen pääsee väliin vain, jos hänelle jo on siihen tilaa. Yritän tehdä mieheni ja omasta elämästäni onnellista ja tasapainoista. Koska anoppi ei halua minuun ja poikansa uuteen elämään tutustua, pysykööt pois. Ehkä aika parantaa tässäkin.
Arvelen, että tilanne ei tule ihmeemmin koskaan muuttumaan, edes ajankuluessa. Nämä sukujen kaunat kantavat jopa vuosikymmeniä. Miehesi äiti, sinun anoppisi sai syntipukin ja hän on tilanteeseen tyytyväinen.
Pyhimyksen asemaan nostetun ex-vaimon, asemakaan ei ole hääppöinen. Koska hän elää miehesi suvun ehdoilla, ilman omaa elämää. Hän ei voi hankkia itselleen uutta miestä. Koska ulkopuoleinen mies ei voi olla miehesi suvun jäsen. Omistuksenhalu ja mustasukkaisuus saa kyllä kummia asioita aikaiseksi.
Jos vanhemmat muistaisivat elää vain omaa elämäänsä ja kunnioittaa lapsensa tekemiä päätöksiä. Vaikka se ei aina heitä mielyttäisikään. Niin kaikilla olisi paljon helpompaa.