Tein päätöksen, että aloitan lähiaikoina, näin 46-47 vuotiaana kitaran soiton opettelun, opiskelun.
Asun keski-Uudellamaalla ja tarvitsen siis opettajan. Alkeista pitää lähteä. Uskon, että jaksan alkaa intensiivisesti opettelemaan ko lajia. Vaan kunnon opettaja ja soitin puuttu.
Sitten: kitara.. kummasta kannattas alkaa. Klassisesta vaiko sähkökitarasta? Jos klasinen, niin onko se nailonkielinen aina se ainut oikea vaihtoehto, vai kannataako aloittaa suoraa teräskielisestä?
Mistä halvimmalla parhaat kitarat, näin alkajalle löytyy. Ei siis mtään lelua, vaan kunnon soittopelit. Pudjettikatto soittovehkeille n. 800,- e.
Asun keski-Uudellamaalla ja tarvitsen siis opettajan. Alkeista pitää lähteä. Uskon, että jaksan alkaa intensiivisesti opettelemaan ko lajia. Vaan kunnon opettaja ja soitin puuttu.
Sitten: kitara.. kummasta kannattas alkaa. Klassisesta vaiko sähkökitarasta? Jos klasinen, niin onko se nailonkielinen aina se ainut oikea vaihtoehto, vai kannataako aloittaa suoraa teräskielisestä?
Mistä halvimmalla parhaat kitarat, näin alkajalle löytyy. Ei siis mtään lelua, vaan kunnon soittopelit. Pudjettikatto soittovehkeille n. 800,- e.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Hyvähyvä. Koskaan ei ole liian vanha aloittamaan soittamista. Kitaraksi aivan se, mitä itse haluat soittaa. Eipä niillä soitettavuudelta eroa löydy. Itse koen akustisen paljon vaikeammaksi soittaa suuren kaikukoppansa takia, ja muutenkin pidän enemmän sähköistetyn kitaran soundeista. Eikä akustinen omaan musiikkityyliini sovikkaan.
Kannattaa käydä musiikkiliikkeessä spottailemassa hyvän tuntusta kitaraa, jolla on mukava soittaa. Jos hintataso häiritsee, niin koetappa Thomannia Saksan maalta. Luotettava, ja varma ostospaikka. www.thomann.de/fi
Lykkyä tykö.
F-Musiikista tekivät tarjouksen Gibson Sg Faded Line 6 Spider III 30 W. Yhteishintaan 845,-
Vaan, onko noi riittävän hyvät, sopivat samalla alottavalle ja hinta onko viel riittävästi tigattu?
Kyllä kelpaa soitella. Hyvä paketti ja aika halpakin laatuun nähden.
itellä on tommonen Spider III (kylläkin 150w) ja kakkoskeppinä tommonen SG Faded ja kyllä niillä soittelee pitkään.
Eli, tällä omalla nikillä nyt!
Mietin puoleen sun toiseen tätä kitaravalinta-asiaa. Päädyin lopulta akustiseen metaiilkieliseen kitaraan.
Larrive'e L-o35p kitaran ostin. Sorruin kylläkin aika kalliiseen soittimeen ja toivonkin, että ko. skittasta ei tulisi ns. lyömäsoitinta, ; ).
Olen siis vasta-alkaja. Halusin vain yksinkertaisesti niin hyvän kitaran, kuin mahdollista ja järkevää vasta-alkajalle. Jos sormet alkaa väsyä metallikielistä, niin kalssisen nailonkielisen kelvollisen saa kaveriksi jo n. satasella. Vaan, kyllä mielummin kitaraa seinällä pidän koristeena, kuin tauluja.
Vaan, kyllä nyt aijon ihan vakavissani alkaa opettelemaan soittamista. Onhan tuota jo mietitty ainakin 32 vuotta (nyt 47v.)
Päädyin lopulta akustiseen metallikieliseen kitaraan. Larrive'e L O35p on tämä kitarani nyt.
Pitäs olla ihan kelpo skitta. Vaan n. satasella saa sit kaveriksi nailonkielisen ja halutessa aikanaan vaikka sähkökitarankin. Muksujen kanssa aijon alkaa opettelemaan soittamista. 10 v. pojan kanssa pitää vain keksiä yhteistä tekemista ja harrastetta. Tämä saattaa olla siihen just hyvä juttu.
Hyviä neuvoja vaille siis olen, näin vasta-alkajana. Hieman osaan näppäillä,.. siis vain vähän, vaan en muuta. Motiivi on kova ainakin ja aikansa kutaki. Loppuelämän juttuhan tämäkin varmaan sit lopulta on.
Uusi perheenjäsenesi taitaa olla L-03 SP? Hyvän valinnan olet tehnyt, Larrivee on laatumerkki ja tämäkin malli on saanut kehuja ainakin tässä arvostelussa: http://reviews.harmony-central.com/reviews/Acoustic Guitar/product/Larrivee/L-03 SP/10/1
Siitä sitten vain soittelun alkuun, aikaa tarvitaan ja kärsivällisyyttä, mutta se palkitaan kyllä. Onnea uudelle harrastukselle!
Siis, akustinen Larrivee L-03 sp se on. Oletettavasti riittävän hyvä näin vasta-alkajalle, vai kuinka?
Toki oli jopa suhteettoman kallis, vaan ei ainakaan välineitten huonon laadun takia harrastuksen orastava alku tyssäänny.
Muksuille hommasin sellasen sadan e.n pikku-kitarat. Vaan aika heikkoa laatua ovat, kun toisesta kielen kiristimen nuppi jo tunnoton ja toinen ei pysy viritysmittarilla mitaten vireessä; ei löydy sitä just oikeaa värähtelyn tasoa.
Pitää kait vaihtaa ne muksujen skittat tulevalla viikolla.
Klassisella kitaralla tarkoitetaan nimenomaan nailonkielistä. Teräskielinen kitara ei ole klassinen kitara vaan jotain muuta. Suomenkielessä kai yleensä akustisesta kitarasta puhuttaessa ei tehdä eroa klassisen ja teräskielisen välillä. Sen sijaan englanninkielisessä tekstissä termillä "acoustic guitar" tarkoitetaan teräskielistä akustista (siis ei sähkö-) kitaraa.
Nailonkielisen (klassisen) kitaran ja teräskielisen akustisen kitaran soittamisessa on vinha ero. Klassisen kitaran kaulan leveys on tyypillisesti 52 milliä, teräskielisen vastaavasti 43 milliä. Tämän takia nakkisormilla on huomattavasti helpompi opetella soittamaan klassista kitaraa. Nailonkielet ovat myös sormenpääystävällisempiä, vaikka kyllä ne näpit melko pian parkkiintuvat kuitenkin.
Ääneltään nailonkielinen on hiljaisempi ja jotenkin "vaisumpi". Usein olen nähnyt neuvottavan, että ellei nimenomaan halua soittaa klassista kitaramusiikkia, kannattaa nailonkielinen unohtaa. Itse olen sitä mieltä, että edullinen nailonkielinen on hyvä valinta ensimmäiseksi kitaraksi. Kitara on pirullisen vaikea soitin, ja nailonkielisellä perusasioiden opettelu on helpompaa. Tämä siis oma subjektiivinen mielipiteeni.
Sähkökitara on soitettavuudeltaan lähellä teräskielistä akustista, ohuempien kieltensä ansiosta ehkä vähän helpompi. Muuten voisi sanoa että sähkökitaran soittaminen on kokonaan eri maailma, siinä kun erilaisilla lisälaitteilla on lopulliseen korvin kuultavaan tulokseen paljon suurempi merkitys kuin itse soittimella.
Nimim. "Viisikymppiä mittarissa täälläkin ja teiniangstit päästelty jo pihalle".
Niin, kumpi lie olisi se oikea soitin. Jos ajattelee jatkoa, että kykenisi vaikka säestämään laulua.
Edes mennyt dubaduuri, Tapio Heinonen on tavallaan se minun nuoruuteni idoli, syystä siitä, että tunsin ko. hepun hen.kohtaisesti aika hyvin. Tapsa oli isäni ystävä, kaveri ja minä sain sitten kortin saatuani olla Tapsalle keikkakuskina. Hän teki mm. Suomennoksien Kaksi nauhaa juuri miellä ollessaan n. v.nna -80. Oli kiva seurata kuinka kyseinen biisi syntyi, suomalaiseksi versioksi. Tapsa itse sovitti ja käänsi koko kappaleen, vaikka muistaakseni niin ei ko levyn tiedoissa kerrottu.
Eli, ballaadeja, sen ajan hittejä... yms. haluaisin osata soittaa ja miksi ei kevyttä rokkiakin..jne.
No, katsotaa, vaan nyt tuntuu olevan tämä asia jotenkin ajankohtainen. Seuraava vaihe on tietty musiikin opetuksen etsiminen ja saaminen...
Pitääpä katsella, jäitä hattuun pitää laittaa viel kait!
Jatketaanpa vielä vähän. Koska olen siis teiniangstini ja -uhoni jo jättänyt taakse, esitän hiukan kerettiläisiä (ainakin tämän palstan mittapuun mukaan :) mielipiteitä.
Tarjolla olevien soittimien hinnoilla ei ole ylärajaa. Kitaroiden hinnat alkavat viidestäkympistä, eivätkä viiden tonninkaan hintalaput ole mitenkään harvinaisia. Kalliimpi on yleensä "parempi" kuin halvempi, mutta omat tarpeet ratkaisevat. Raha on niukkuustekijä, rikkaillakin, joten ostopäätös on aina kompromissi.
Alle satasen soittimet lienevät lähinnä leluja, tai parhaimmillaankin epämääräisen laatuisia. En suosittele, jos ja kun kerran rahaa on käytettävissä. (Eipä silti, eräs miellyttävimmistä ja helpposoittoisimmista kitaroistani kautta aikojen on Lidlin viidenkympin akustinen - sen halpuus näkyy sitten esim. siinä, että otelauta on niin pehmeää puuta että vuoden soittelun jälkeen se alkaa olla piloilla.)
Asiallisen nailonkielisen kitaran saa hintaan n. 120-150 euroa. Teräskieliset akustiset maksavat vähän enemmän (yleensäkin halvimmat kitarat ovat nailonkielisiä, koska nailonkielten pienemmän jännityksen takia kitaran rakenne on "helpompi" ja halvempi valmistaa). Asiallisia sähkökitaroita saa myös suunnilleen tuohon samaan n. 200 euron hintaan, mutta silloin lisäksi tarvitaan vahvistin. Myös vahvistinten hintahaitari on viidestäkympistä liki äärettömään.
Suosittelen vasta-alkajalle huokeamman pään asiallista soitinta (ja tarvittaessa vahvistinta). Huippukitaran huippuominaisuuksilla ei ole paljoa merkitystä siinä vaiheessa kun vielä opetellaan "eiku-komppia" - eli ainakaan ensimmäisen vuoden aikana. Veikkaan, että 90 % Suomessa ostetuista kitaroista jää nurkkaan pölyttymään ennen kuin tuo vuosi on täyttynyt! Ellet ole ostanut ihan roskaa, saat myydessä suurin piirtein omasi pois, joten riski ei ole suuri - myitpä sitten siksi, ettei kitaran soitto sittenkään ollut "sinun juttusi", tai siksi, että haluat vaihtaa parempaan.
Ja jos tosiaan pääset siihen vaiheeseen, että ensimmäisen kitarasi ominaisuudet alkavat käydä sinulle riittämättömiksi, tiedät jo vähän mistä on kysymys ja osaat arvostaa ja vaatia juuri niitä sinulle tärkeitä ominaisuuksia. Tyvestä puuhun.
Jos kerran käytettävissäsi on n. 800 euroa, ehdottaisin että käytät ensimmäiseen kitaraasi (tai kitara-vahvistinyhdistelmääsi) korkeintaan noin neljä sataa ja pistät loput jemmaan. Kun olet päässyt alkuun (ja tiedät jo esim. sen, haluatko soittaa klassista, teräskielistä akustista vai sähköskittaa), voit sijoittaa loppurahankin ja vaihtaa paremmat kamat tilalle.
Ja yksi juttu vielä. Sähkökitaraa ja vahvaria joutuu joskus roudaamaan. Se puoli kandee myös miettiä valmiiksi. Akustinen/klassinen menee laukussa mukana ja muuta ei tarvita kuin ehkä nuotteja, hihna tms.
Akustinen kitara taitaa olle se mun juttu ja metallikielinen. Tässä vaiheessa niin ajattelen. On totta, että ei ehkä 400,- enempää kannata laittaa enska-kitaraan. Vähemmänkin saattas olla ok ja vaikkapa soiton opettajan palkaan sit jättää rahaa... Huomenna sit taas uusia ajatuksia. Niin pitkään voi vatvoa ja miettiä, mikä olisi se oikea soitin, kunnes hankinta on toteutettu.
Jos kuitenkin päädyn akustiseen kitaraan, niin mitä kitaraa erityisesti suosittelet alkajalle. Kitara voisi olla jo sellainen, että sillä pärjää myös vuosia eteenpäin.. kun taidot karttuvat.
Hintaluokan jos olisi n. 200-600 e. Tietty aina pare, mitä edullisempi.
Metallikielinen kyllä enemmän mua viehättää.
Mitä kitaraa siis ehdotat?
F-musassa on tarjouksessa hyvä jammu (LS6). Se soi hyvin ja kestää pitkään. Kotelokin mukana. Katso mainos. Tunnen kitaran ja nuo ns. käsintehdyt jammut ovat kyllä hyviä ja upeita pelejä. Hintakin nyt kohdallaan.
Meinaan vaan että tossa gibsonissa ei ole mm käsivibraa jota tarvitaan esim rautalanka ja monissa muissakin biiseissä. Toki hyvä peli mutta tuota kampea vaan tarvitaan ja käytetään paljon. Ilmankin kyllä pärjää varsinkin jos aikoo enempi vaan kompata. Suosittelisin kuitenkin stratocasteria jos sähkiksen meinaat hankkia. Se soveltuu niin monenlaiseen musiikkiin.
Spider on kyllä hyvä valinta.
nailonkielinen on sikäli inhimillisenpi,että pystyy harjoittelemaan kauemmin ennenkuin nakit on verillä...
Sitäpaitsi jos vaan omaksi ja lähimmäistensä iloksi on tarkoitus soitella,(ja laulella) niin se riittää pidenpäänkin.
Suuremmat salit vaatii sit terästä ja watteja.
saa jos teetätät kitaravalmistajalla (ammattitaitoisella sellaisella) kitaran.. tulee maksamaan 800-1000 € mutta takaan että laatua on.
ja yleensä kitaravalmistajat tekee kumpiakin.. voit niiden kanssa keskustella että kumpi olis parempi
eipä taida ihan tuolla rahalla kummoistakaan ammattimiestä saada kitarantekoon. parista tonnista alkaa käytännössä käsintehtyjen akustisten hinnat.
Kyselinkin jo parilta soittimentekijältä akustisia kitaroita, mettallikielisiä.
Kelvollisten hinnat lähtee 2500,- e - ylöspäin. N. 3000,- e kitara, käsintehty olis kuulemmas hyvä!
Vaan Kiinassa käsintehdyt, suomalaisten suunnitelemana n. 700,- e, vaan ne ei enään kotimaisia.
Ositin siis Larrivee L-03 39.n ja se on Kanadassa valmistettu, joka minulle ok asia.
Klassinen on kyl parempi..... :D