Asiaa olisi löytynyt vielä lyhyen kirjan verran, mutta alunperin tämä viesti oli tarkoitettu vastaukseksi, eikä siksi ole mitenkään erityisen syväluotaava, mutta pointti tulee luultavasti selväksi. Tämän postaan muutamalle muullekin alueelle täällä Suomi24:ssä:
Musiikkimaku on jokaisen oma asia, on väite jota ei sovi kiistäminen. Mutta se ei oikeastaan tarkoita mitään, sillä jos ajatellaan niin, että kenenkään "musamaku" ei ole parempi kuin toisen, täytyy ottaa aivot raskaampaan hyötykäyttöön.
First things first, omat musiikilliset mieltymykset, ovat tietysti parempia kuin muiden. Perustelen väitettä sillä, että 30 Seconds to Mars esimerkiksi on aivan samanlainen, kuin miljoonat muut pop-bändit. Yhtyeen keulakuvaksi vain valitaan joku sopivan "hot" henkilö, soittotaitoinen orkesteri taustalle ja näin olemme saaneet yhden hittibändin muiden miljoonien samanlaisten joukkoon. Tämä on vain se kylmä tosiasia, joka jokaisen tulee hyväksyä.
En todellakaan tunne yhtyeen historiaa - joka minua paskan verran kiinnostaa - mutta siinä onkin koko jutun ydin. Kaikilla ihmisillä on erilainen historia ja menneisyys. Luulisi siis, että yhtyeillä olisi laulettavaa muustakin, kuin siitä ainaisesta rakkaudesta. Uskaltaisin väittää, että joka toinen pop-kappale kertoo rakkaudesta (popilla tarkoitan yhtyeitä, joita maailmanlaajuisesti kuunnellaan eniten).
Onko mitenkään mahdollista, että näiden "muusikoiden" - joita taiteilijoiksikin joskus virheellisesti kutsutaan - ajatusmaailma on jotenkin rajoittunut, jos ei ajatuksia löydy kuin rakkaudesta? Kirjoittaako joku muu kappaleiden sanoitukset heidän puolestaan? Ottakaamme esimerkiksi Britney Spears, joka laulaa musiikissaan vain typeristä, yhdentekevistä asioista. Joissain Britneyn kappaleissa kuulemme vain erittäin lyhyen ja tylsän farssin, jota sitä koko helvetin (jopa) neljän minuutin verran hoilataan alusta, aina hamaan loppuun asti. Britney Spears on vain yksi vastaavanlainen esimerkki miljoonien muiden joukossa.
Mitä on sitten se oikea musiikki, jota tulisi kuunnella, jotta vältyttäisiin tältä toistuvuuden, tylsyyden ja typeryyden pop-sonnalta? Vastaus on erittäin yksinkertainen, eikä itseltäni mennyt toviakaan sen löytääkseni; nimittäin tunteella tehty musiikki. Antakaa paljon painoarvoa sanalle tunne. Rakkaudestakin voidaan laulaa ja tehdä kappaleita onnistuneesti, jos se tehdään tunteella ja todellisella omistautumisella musiikilleen ja asialleen, eikä minkään tusina teinihuorien (eli Britney Spearsseille) asenteella ("sexi-myy-ihkuu").
Joten jos jotain, niin musiikkimakua voi ja on tietyissä tilanteissa suorastaan oikeus halveksia. Musiikki on taidetta, jonka miljoonat haluavat muuttaa rahaksi, joksikin materiaaliksi, eli suoraan sanottuna raiskata. Musiikkimaku terminäkin on erittäin haiseva ja tyhjän kuuloinen, sillä kuten eräs viisas aikoinaan totesi: "Kaikki musiikki on jo tehty", johon tahtoisin lisätä vielä: "Josta ainoa oikea suuntaus, on tunteella tehty musiikki".
Tässä vähän nuorille, jotka eivät vain ymmärrä asioiden päälle paskan vertaa. Verinen tilitys, indeed!
Musiikkimaku on jokaisen oma asia, on väite jota ei sovi kiistäminen. Mutta se ei oikeastaan tarkoita mitään, sillä jos ajatellaan niin, että kenenkään "musamaku" ei ole parempi kuin toisen, täytyy ottaa aivot raskaampaan hyötykäyttöön.
First things first, omat musiikilliset mieltymykset, ovat tietysti parempia kuin muiden. Perustelen väitettä sillä, että 30 Seconds to Mars esimerkiksi on aivan samanlainen, kuin miljoonat muut pop-bändit. Yhtyeen keulakuvaksi vain valitaan joku sopivan "hot" henkilö, soittotaitoinen orkesteri taustalle ja näin olemme saaneet yhden hittibändin muiden miljoonien samanlaisten joukkoon. Tämä on vain se kylmä tosiasia, joka jokaisen tulee hyväksyä.
En todellakaan tunne yhtyeen historiaa - joka minua paskan verran kiinnostaa - mutta siinä onkin koko jutun ydin. Kaikilla ihmisillä on erilainen historia ja menneisyys. Luulisi siis, että yhtyeillä olisi laulettavaa muustakin, kuin siitä ainaisesta rakkaudesta. Uskaltaisin väittää, että joka toinen pop-kappale kertoo rakkaudesta (popilla tarkoitan yhtyeitä, joita maailmanlaajuisesti kuunnellaan eniten).
Onko mitenkään mahdollista, että näiden "muusikoiden" - joita taiteilijoiksikin joskus virheellisesti kutsutaan - ajatusmaailma on jotenkin rajoittunut, jos ei ajatuksia löydy kuin rakkaudesta? Kirjoittaako joku muu kappaleiden sanoitukset heidän puolestaan? Ottakaamme esimerkiksi Britney Spears, joka laulaa musiikissaan vain typeristä, yhdentekevistä asioista. Joissain Britneyn kappaleissa kuulemme vain erittäin lyhyen ja tylsän farssin, jota sitä koko helvetin (jopa) neljän minuutin verran hoilataan alusta, aina hamaan loppuun asti. Britney Spears on vain yksi vastaavanlainen esimerkki miljoonien muiden joukossa.
Mitä on sitten se oikea musiikki, jota tulisi kuunnella, jotta vältyttäisiin tältä toistuvuuden, tylsyyden ja typeryyden pop-sonnalta? Vastaus on erittäin yksinkertainen, eikä itseltäni mennyt toviakaan sen löytääkseni; nimittäin tunteella tehty musiikki. Antakaa paljon painoarvoa sanalle tunne. Rakkaudestakin voidaan laulaa ja tehdä kappaleita onnistuneesti, jos se tehdään tunteella ja todellisella omistautumisella musiikilleen ja asialleen, eikä minkään tusina teinihuorien (eli Britney Spearsseille) asenteella ("sexi-myy-ihkuu").
Joten jos jotain, niin musiikkimakua voi ja on tietyissä tilanteissa suorastaan oikeus halveksia. Musiikki on taidetta, jonka miljoonat haluavat muuttaa rahaksi, joksikin materiaaliksi, eli suoraan sanottuna raiskata. Musiikkimaku terminäkin on erittäin haiseva ja tyhjän kuuloinen, sillä kuten eräs viisas aikoinaan totesi: "Kaikki musiikki on jo tehty", johon tahtoisin lisätä vielä: "Josta ainoa oikea suuntaus, on tunteella tehty musiikki".
Tässä vähän nuorille, jotka eivät vain ymmärrä asioiden päälle paskan vertaa. Verinen tilitys, indeed!
Vastaukset 3
Vanhimmat
jos liikaa jurppii, sehän se kaiken ratkasee
Ei siis tosiaan ole kyse mistään sairaudesta. Osaatko lukea kirjoitettua tekstiä? Ovatko nämä tuttuja: A, B ja C?
On kyse siitä, että musiikki ei oikeasti ole sitä, miltä se valtamediassa (MTV, Voice) näyttää. Musiikki on taidetta ja todellinen taide lähtee ihmisestä tunteen pohjalta. Taide ei tosiaankaan ole sitä mitä valtamedia suosittelee enemmistölle, vaan pikemminkin päinvastoin "pseudotaidetta", jonka on tarkoitus myydä, myydä ja myydä.
Suosittelen sinullekin enemmän oikeata musiikkia, "perse-heiluu-jou" -musiikkivideoiden ja aiheettoman ryypiskelyn sijaan. Tiedän, että totuus mahdollisesti riipaisee ja jopa repäisee palasen paljastuessaan, mutta eiköhän noinkin järkevän oloinen ihminen asiasta selviä mutkitta!
Jep! Kyllä se näin on. Ite oon musiikki alan ihmisiä ja eniten tulee kuunneltua 70-luvun rockia ;) Kerro jotain mielipidettä 70-luvun musasta.. :)