En kyllä olisi koskaan uskonut olevani tilanteessa, jossa miettisin eroa näinkin hyvästä miehestä, joka mulla on. Mutta mutta...ne pienet jutut, joita on alkanut tulemaan, ne hallitsee meidän kaikkia päiviä ja tuntuu, että joudun olemaan joku toinen kuin olen.
Tuntuu, että tämä on jotain henkistä väkivaltaa. Muutamia esimerkkejä: mies tiuskii pahasti kaikesta, ei siis koskaan sano mullemitään nätisti. Kyttää tekemisiäni, siis kuinka monta leipäpalaa syön tai kui mones mehulasi on menossa kahden päivän aikana. (En ole lihava, ettei sen takia vahdi) Huomauttelee kaikesta, laskee leikkiä kustannuksellani=haukkuu ja pitää pilkkanaan.
Olen huomannut, että olen alkanut olemaan varuillani tän takia. Saatan syödä tai juoda salaa, koska en jaksa kuunnella vinoilua. Yritän tehdä asioita valmiiksi ennen hänen tuloa, ettei olisi mistään huomautettavaa. Aina vaan löytyy jotain.
Meillä on omat kodit, hän vain käy meillä. Yhdessä olemme olleet vuosia. Nyt hän on ollut mun luona "hoidettavana" sairauden takia muutaman viikon ja riitaa mm. rahasta on joka päivä. Mä teen kaikki työt,ruuat, tiskit, pesen hänet ja hoidan lapseni. Hän on sitä mieltä, että hänen osuus viikon kauppalaskusta on 10 euroa.
Ei jaksais enää tätä joka päiväistä tahimista. Ja tän ihmisen kanssa mun piti mennä naimisiin....
Tuntuu, että tämä on jotain henkistä väkivaltaa. Muutamia esimerkkejä: mies tiuskii pahasti kaikesta, ei siis koskaan sano mullemitään nätisti. Kyttää tekemisiäni, siis kuinka monta leipäpalaa syön tai kui mones mehulasi on menossa kahden päivän aikana. (En ole lihava, ettei sen takia vahdi) Huomauttelee kaikesta, laskee leikkiä kustannuksellani=haukkuu ja pitää pilkkanaan.
Olen huomannut, että olen alkanut olemaan varuillani tän takia. Saatan syödä tai juoda salaa, koska en jaksa kuunnella vinoilua. Yritän tehdä asioita valmiiksi ennen hänen tuloa, ettei olisi mistään huomautettavaa. Aina vaan löytyy jotain.
Meillä on omat kodit, hän vain käy meillä. Yhdessä olemme olleet vuosia. Nyt hän on ollut mun luona "hoidettavana" sairauden takia muutaman viikon ja riitaa mm. rahasta on joka päivä. Mä teen kaikki työt,ruuat, tiskit, pesen hänet ja hoidan lapseni. Hän on sitä mieltä, että hänen osuus viikon kauppalaskusta on 10 euroa.
Ei jaksais enää tätä joka päiväistä tahimista. Ja tän ihmisen kanssa mun piti mennä naimisiin....
Vastaukset 9
Vanhimmat
Ja mikä teki mihestä hyvän?
Kun sanot että "näinkin ihanasta miehestä" ja sitten alat kertomaan noista ns. pikkujutuista niin ei kyllä ihan mene yksiin puheesi. Ei nimittäin vaikuta siltä että miehesi olisi henkisesti terve ja toisaalta et kertonut mitään positiivista asiaa hänestä joten (ainakin) sinulla on hänestä suht negatiivinen kuva muutenkin.
:-)
Mikä tosta miehestä tekee hyvän miehen?
Niin, ne syyt miksi hän musta on hyvä mies. Siis, nämä on ekat ongelmat vuosien aikana. Mies ei juo liikoja (2-3 kertaa vuodessa), ei polta, ei ole väkivaltainen, on uskollinen, hyvä isä lapselleen, hyvässä työssä ja huolehtinut asioistaan hyvin. Pitää huolen itsestään ja tähän asti mustakin.
Tätä on nyt kestänyt muutaman kuukauden ja olen sanonut vastaan, käskenyt lähtee kotiinsa (ennen kuin loukkaantui ja joutui mulle hoitoon), sanonut miltä hänen käyttäytymisensä tuntuu. Saattaa pyytää anteeksi mutta mikään ei muutu.
En ymmärrä miksi hän on noin muuttunut. Mitään ei ole mun mielestä tapahtunut mikä olisi tämän aiheuttanut.
En nyt toista samaa levyä, mitä muut ovat tässä soitelleet.
Mutta yksi elämän tosiasia minkä jokaisen tulis oppia...tai kerrata jos on unohtunut. Nimittäin se että osaa tarvittaessa sanoa toiseelle että haistaa paskan ja painuu vittuun.... vaikka sitä ei tarkoittaisikaan. Kyllä se pitää pysytä sanomaan omalle rakkaallekin, sillä loppujen lopuksi ihmiset käyttäytyvät aina oman edun mukaan ja kohtelevat toisia niin huonosti kuin toinen antaa - etenkin ajan kanssa. Eli pitää osata suuttua ja riidellä. "Oikeassa" oleminen ei takaa onnelista elämää... ikinä.
Sinä teet hirveää hallaa lapsillesi ja itsellesi antaessasi tuon miehen luuhata kodissasi!!!!!!!!!!!
Nainen, ovavtko sinun ruuvisi kadonneet auringon mukana?
Kerrot että: Miehellä on oma koti. Miksi hän ei asu siellä? Jos hän tarvitsee apua, on olemassa palkallista apua saatavana. Joku voi täydellisen hyvin piipahtaa siellä kerran päivässä 1/2t tai 1 tunnin kerrallaan ja hoitaa välttämättömimm
Tuo posti vilahti ennen aikojaan :)
Mutta tässä nyt jatko: joku toinen siis voi täydellisen hyvin käydä miehen luona päivittäin tarkistamassa että hän on OK
Sinun velvollisuutesi ovat omat lapsesi. Tuo että mies tyrannisoi kodissasi ei ole oikein sinun perhettäsi kohtaan.
Todennäköisesti tekee miehelle myös hyvää olla aivan omillaan ja rauhassa hoitaa omat asiansa,ilman sinun jatkuvaa läsnäoloa.
Mutta sinä itse ennenkaikkea tarvitset rauhallisen ja rakentavan ilmapiirin kodissasi pystyäksesi keskittymään omiin lapsiisi.
Vielä kerran: HE ovat sinun pääasiallisin velvollisuutesi!
Mä en saa siis hetken rauhaa!! Aina kun haluaisin olla yksin ja rauhassa sen tunnin päivässä jonka tarviin, etten räjähdä kenenkään silmille, meen yleensä toiseen huoneeseen lukemaan ja eiköhän mies seuraa perässä ja tuu siihen kutittelemaan ja valittaa seuranpuutetta. Ja me kun ollaan joka päivä vähintäänkin neljä tuntia toistemme seurassa ja suhteemme voi muuten hyvin. Olen tästä hänelle sanonut ystävällisestikin ja tiukemmin, mutta ei millään usko vaan alkaa murjottaa.
Toinen on tää että se ei KOSKAAN siivoa jälkiään yhtään missään. Okei, en itekään oo siisti mutta voisi sen verta yhteisen hyvän eteen tehdä, kun se ei esimerkiksi mun siivouksien vastapainoksi tee kertaakaan viikolla yksin ruokaa. Eihän se olisi mikään palkinto mutta voiko tässä jätteiden sekaan hukkua??
Kolmas juttu on se, että se valittaa mun rahan- ja viinankäytöstä. Mä olen aina osannut ottaa viinaa kohtuudella, mutta nyt kun tuli puhe kuun puolenvälin bileistä, se alkoi mököttää ja sano, ettei tule sinne. Totesin että "Selvä, mä juon ainakin pari lasia skumppaa, kyllä sitä joskus voi ottaa". Käsittämätöntä!! Itse käy kavereidensa kanssa harva se viikko ulkona ja ryyppää itsensä superkpapulaan. Kun olin juonut yksi päivä kaksi kaljaa, alkoi hirveä naputus et "sulla on vissiinkin varaa ryypätä, vitun juoppo". Sanoin että sillä ei ole ikinä varaa haukkua mua niin, ja että aamulla voi kerätä kamansa ja lähteä. Että kerrankin vielä jos tulee tollaista, se saa lähteä mäkeen ja turha vinkua oven takana pääsyä takaisin.
Pyysi anteeksi ja katui ankarasti sanomisiaan.
Tässä se mun ihana mies!!