Kertokaapa mielipiteenne?

Kaksi päivää ilman yhteydenpitoa olisi minulle jo merkki siitä ,että tyttöystäväni olisi kuollut :D. Me asumme n. 170km päästä toisistamme, ja näemme n. kaksi kertaa kuukaudessa. Yhteyttä kuitenkin pidetään Skypen, messengerin ja puhelimen välityksellä kokoajan, eli n. 2-4h välein :). Seurusteltu ollaan kohta 2 vuotta. Olen kuitenkin kuullut, että joiltakin tuo kaksi päivää ilman kuulumisia onnistuu, niin miksei teiltäkin.

mielestäni 2päivää on vielä "normaalin rajoissa". Itselläni kävi tilanne että meni yksi päivä soittamatta kun miesystäväni ei soittanut ja minä päätin että en tuhlaa puhelinlaskua sen takia että tämä on liian laiska hakemaan ärrältä puheaikaa ja mun nettiyhteys ei ollut vielä siirretty uuteen asuntoon. Ensin ajattelin että kyllähän me yks päivä pystytään tähän ollaan kuitenkin jo vakaalla pohjalla (vaikkakin alussa). Seuraavana päivänä päätin että en soita vieLäkään että testataan kuin kauan mies on soittamatta. Sunnuntaina siiten soitin ja heti mua epäiltiin pettämisestä koska olin perjantaina ja lauantaina soittamatta. Onneksi kuitenkin nyt on oppinut jo sen verran luottamaan:)

näkymättömissä ja kuulumattomissa ok, kun molemmilla oma elämänpiiri vastuineen ja harrastuksineen ja kun tuntee ihmiset toisen lähipiirissä. Ikävän yllättäessä voi kiireen keskellekin laittaa tekstarin ja toinen soittaa ehtiessään. Kyllä aikuisen ihmisen on pärjättävä, työt on tehtävä ja arkiset sitoumukset hoidettava, vaikkei toisesta muutamaan päivään mitään kuuluisikaan. Yhdessä ollaan sitten kun tavataan, varataan aidosti toiselle aikaa ja keskitytään yhteiseen olemiseen satalasissa. Itselleni viikonlopputapaaminen kerran pari kuukaudessa oli riittävää. Yli kolmen viikon paussit erkaannuttivat, fokus siirtyi liiaksi yksin ja ystävien kanssa touhuamiseen. Nyt kun olemme ystäviä, pidämme jopa enemmän yhteyttä kuin aikaisemmin.

Kaukosuhde toimii hyvin, kun on luottamusta, ilmaistaan sitoutumista ja kun molemmilla on oma tasapainoinen elämä eli ei ripustauduta.

Me pidetään yhteyttä vähintään jokapäivä. Sillä tavalla ollaa siis ehkä vähän riippuvaisia toisistamme. Siis jokapäivä soitellaan/messsengerillä 3-8 kertaa. Joskus vähän pidempiä puheluita, joskús vähän lyhyempiä.

En usko, että parin päivän yhteydettä pito merkitsee mitään. Itseasiassa nyt kun miettii, on ehkä vähän outoa, että me soitellaan noin usein. Mutta meille se menee niin, että on vaan pakko kuulla toisesta miten menee. Eikä meillä siis mitään mustasukkasuutta ole, että sen takia soiteltaisiin.

Joidenkin ei edes normaalissa suhteessa tarvii olla niin tiiviissä kanssakäymisessä, kun taas jotkut haluavat paljon tiiviimpää yhteydenpitoa ja seurustelua.

Minä olen sellainen, että tahdon kuulla miehestäni päivittäin jotain. Mieheni taas ei välitä ilmoitella itsestään, mutta tekee sen ilmeisesti minun vuokseni. Ja normaalilta minusta kuulostaa, jos päivä tai pari on kuulumatta mitään. Sen jälkeen tulee jo itse otettua viimeistään yhteyttä jos miehestä ei ala kuulua. Voit sinäkin ottaa mieheesi yhteyttä eikä tarvitse vain odottaa että hän ottaa ensin:)

miten oli ennen kun kirje kulki 2vk ja puhelimia oli harvassa.!!!!KAHELIA TOUHUA NYT.Pettää voi vaikka soittelis joka tunti.!!!