ero nyt vai

Tehkää jotakin mukavaa yhdessä ja yritä etsiä vielä kipinää välillenne. Mieti tarkaan miksi kuitenkin voisit jatkaa yhteiseloa ja miksi taas tuntuu että pitäisi heti lähteä pois (jos tuntuu)?
Nykyään ihmiset eroavat aivan liian kepein syin, ehkä se on helpompaa kuin kertoa tunteistaan kumppanille, joka voisi muuttaa tilannetta parempaan tai jos ei niin ainakin tietäisi että ei tehnyt virhettä erotessaan.

kyllä se on parempi erota. Lapsen takia ei pelkästään ole järkevää olla yhdessä. Entisaikaan niin ajateltiin. Lapsi voi huonosti, jos vanhempien suhde voi huonosti. Jos ei ole rakkautta, ei ole yhteistä tulevaisuutta. Pieni lapsi mukautuu tilanteeseen, vaikka vanhemmat asuisivatkin erillään.

Lapsen kannalta varmasti nyt,kun pieni eikä muistakkaan tulevaisuudessa aikaa kun olette yhdessä asuneet. Isommalle on pahempi kolaus,on jo tottunut että isä ja äiti ovat kokoajan siinä,ja sitten yhtäkkiä isä lähteekin..
tämä siis siinä tapauksessa että varma olet että ero joskus edessä kuitenkin..

mieltä kun annica-88 :)

älä missään tapauksessa jää siihen lapsen takia. sitä ollaan mietitty mieheni kans et jos ero tulee niin lapsen takii ei kannata siihen jäädä.. kiusaa vaan itseään ja toista.

Tämmöisiin kysymyksiin ei varmaan saisi vastuullinen ihminen vastatakaan. :( Pistä viesti toisesta korvasta ulos, jos alkaa harmittamaan.

Ratkaisun järkevyys riippuu aika oleellisesti siitä minkälaista keskinäinen olemisenne on tällä hetkellä tai miten arvoisit sen tulevaisuuteen katsoen. Onko ilmpiiri kotona riitaisa, kireä, ahdistunut vai onko se kohtuullinen, suht koht normaali. Miten kohtelette toisianne? Missä ääänenäsyvyssä puhutte toisillenne? Lapsen kannalta on oleellista miten toisianne kohtelette ja minkälaista kodin ilmapiiriä arjessa luotte.

Jos kykenette tulemaan toistenne kanssa toimeen ja kunnioittamaan toisianne jollakin lailla, väittäisin että lapsen etu on että pysyisitte yhdessä, niin vanhanaikselta neuvolta kuin sen varmaan nykyajassa kuulostaakin. Lapsen kannalta on minusta on suuri asia menettää arki jomman kumman vanhempansa kanssa, olipa syyt eroon kuinka sivistyneet tahansa.

Olen kyllä itse hiukan huono neuvomaan. Olen itse onnellinen uusperheellinen. Siis en olisi tämän onnellisesti tämän kumppanin kanssa, jos hän ei olisi aikoinaan päätynyt eroon. Siksi minua voisi kuvitella eromyönteiseksi. Lasten isä oli jo hyvän aikaa sitten eronnnut kun tapasimme toisemme. Jos olisin tuntenut mieheni hänen ollessaan naimisissa, olisin kannustanut samalla tavalla jatkamaan liittoaan lasten takia. Ei edellinen vaimo hassumpi ollut. Mieheni ja ex-vaimo ei ehkä aivan olleet sopivia toisilleen, mutta uskon että olisivat voineet vääntää yhdessä kohtuullisen liiton, jos olisivat tajunneet hakea ammattiapua ajoissa. Ei lapsia haittaa vaikka vanhempien persoonat ovat erilaisia, kunhan erilaisuudesta ei tehdä perheen sisällä rasitetta.

Yhdessä oloa kannattaisi miettiä lasten kannalta, ei vain tämän nykyisen romanttisen rakkauskäsityksen kannalta. Rakkaudetonkin liitto on raskas, siihen en kannustaisi, mutta kannattisisiko ensin kokeilla jotain konkreettisia, arkisia rakkauden tekoja toisia kohtaan. Olisiko kipinä vielä sytettävissä, ehkä ylläpidettävissä? Vaikka olisitte kuinka sopiva pari, elätte pariuhteen kannalta joka tapauksessa haastavaa aikaa. Pieni lapsi vaatii aikaanne ja hoivaanne ja arkipäivästää oloanne väkisinkin, suloisuudestaan huolimatta.

Onnea äitiyteen ja peukkuja parisuhteen kiemuroiden mietintään.

Eroa nyt vaan.
Isättömiä yh -lapsia tämä maa kaipaa lisää.
Käsittämätöntä itsekeskeisyyttä.
Luuletko todellakin, että avioero-perhe voi tarjota samat mahdollisuudet lapselle kuin oikea perhe?

Ensin sunlaisesi urputtavat täällä "turvallisesta" ratkaisusta. Seuraavassa episodissa ruikutat kun seuraava miehesi juo ja pistää seiniä palasiksi.

Mahdatko itsekkään tajuta mitä haluat ?
Ajattele lapsesi parasta älä omaasi.