Avioliittoni on pitkä noin 20v.Oltiin "pentuja" kun tavattiin,jo silloin alkuun näin väkivaltaisuutta mieheltäni...tappeluja kapakoissa ym.Hän on "selvin päin"helkkarin äkkipikainen ihminen!!!Alistaa,riitelee joka asiasta.Nyt olen menettänyt työni vakavan masennuksen seurauksena....en parannu koskaan tästä,en osaa tehdä mitään herralle mieliksi,hän on kuulema perheen elättäjä,ja joutuu "kärsimään" minun vuoksi.Olen täysi paska hänen silmissään,lapset on isoja yksi vieläkotona,mutta entäs kun hän lähtee!!jään kahdestaan....pelottaa,lähtöä olen tehnyt jo vuosia,mut nyt tilanne on siinä pisteessä et pakko on jotain tehdä.Mutta se pelottaa miten pärjään rahallisesti (pieni eläke)Sydän on niin tuskaa ja ahdistusta täynnä...en voi kertoa kenellekään miten asiat oikein on.Kumpa joku osaisi auttaa ja antaa "vahvistusta"jaksamaan.
minussako aina vika?
surusilmä
151380
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 18 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
etkö ole löytänyt ulko-ovea huushollistasi?
se väkivaltainenkin osapuoli pääsee pihalle.
Miksi lähtijä on aina se jota kohdellaan kaltoin?
Ihmeen rohkaiseva oletkin!
Alkuperäiselle kirjoittajalle haluan sanoa, että älä mieti rahallista pärjäämistäsi. Mieti, mitä sinä haluat elämältäsi ja toimi sen mukaan. Pärjäät paljon paremmin itseksesi, kuin huonon kumppanin kanssa. Tiedän sen omasta kokemuksestani. Ja monen muun.
Kun itsetunto on "nujerrettu"nolliin,niin uskon todella etten "pärjää"ilman hänen apuaan....Minä se olen jos joku lähtee,hänellä on suuremmat tulot maksaa asunto velka.Kiitos kun vastasitte ....tuntuu etten ole ihan yksin tämän asian kanssa....
Kirjoitit: " Avioliittoni on pitkä noin 20v.Oltiin "pentuja" kun tavattiin,jo silloin alkuun näin väkivaltaisuutta mieheltäni..."
Silloin meni itsetuntosi kun jäit. Väkivaltaiseen suhteeseen jääminen VIE ITSETUNNON. Mitä vielä haluat menettää? Vai alkaako se ulko-ovi jo löytyä?
tuo itsetunnoton pölvästi saisi laitettua ukkonsa siitä pihalle? Minä kyllä epäilen sitä suuresti. Toisekseen, se lähtee, jolla ei ole asiat hyvin ja kolmanneksi, vastuun pakoilu omasta tilanteestaan haisee...
että alkuperäistä kirjoittajaa voisi rohkaista ja neuvoa, eikä haukkua itsetunnottomaksi pölvästiksi.
Hänellä on ihan yhtä suuri oikeus elää IHMISENÄ kuin sinulla ja minullakin. Sitä hän haluaakin, mutta koska häntä on kohdeltu huonosti vuosikausia, hän ei näe tilannetta niin selkeästi, kuin me täältä sivusta, eikä hänellä ole voimia korjata asioita, vaikka haluaakin.
Ei maksa sinullekaan mitään, jos osoittaisit hiukan ymmärrystä ja ystävällisyyttä vaikeuksissa olevalle ihmiselle!
Sillä tavallahan miehesi on sitonut sinut itseensä, kun on saanut sinut uskomaan, että et pärjää ilman häntä.
Mutta pärjäät sinä. Keräät nyt vain voimasi ja soitat vaikka ihan ekaksi turvakotiin. Saat kyllä apua ja helpotus on valtava, kun pääset jaloillesi. Hetken päästä ihmettelet, mikä sai sinut sietämään huonoa kohtelua noin pitkään.
Itselläni oli kolme alaikäistä lasta ja työpaikasta ei tietoakaan kun lähdin. Sen jälkeen elämä on ollut pelkkää ylämäkeä. Minä olen kunnossa, lapset ovat kunnossa. On työtä. On oma koti. Eikä tarvitse pelätä!
En uskalla edes ajatella, miten asiat olisi tänään, jos en silloin vuosia sitten olisi lähtenyt.
Ihan varmasti ei löydy ihmistä, joka katuisi sitä, että lähti väkivaltaisesta suhteesta!
Sinäkin selviät ja pärjäät!
ymmärrystä ja ystävällisyyttä ettei sen pölvästin ainakaan tule mieleen lähteä sieltä, missä se ei halua olla. Aivan. Tuotahan ne alistavat miehet haluaakin, olet niiden kätyri.
mitään fiksumpaa keksinyt?
en keksinyt mitään fiksumpaa, koska sinusta ei mitään fiksua voi sanoa, kuten ei aloittajastakaan.
Et voi millään (kuten ei aloittajakaan) pakottaa muita (minua) hyväksymään minkäänlaista väkivaltaa. Minusta väkivaltaisessa suhteessa vapaaehtoisesti eläminen on väkivallan suosimista/hyväksymistä ja siihen kannustaminen/ymmärtäminen on myös väkivallan suosimista/hyväksymistä.
kuin edellinen kirjoituksesi.
Mutta mielikuvituksesi on erinomainen ja hallitset täydellisesti asioiden vääristelyn. Siitä täydet pisteet sinulle.
Aloita vaikka siitä (uusi elämäsi), että otat puhelimitse yhteyttä alueesi turvakotiin.
Katso sivut: www.turvakoti.net
Kysyt tosiaan ensin neuvoja puhelimitse turvakodista ja sitten menet sinne sillä
ajatuksella, että kotiin et enää palaa !
Turvakodissa voit levätä sekä fyysisesti että henkisesti. Saat hyviä ohjeita henkilökunnalta, kuinka toimia.
Haet avioeroa, (oletan, että olet naimisissa).
Haet poliisilta lähetysmiskieltoa miehellesi.
Haet kunnalta omaa vuokra-asuntoa itsellesi ja mahdollisesti lapsellesi.
Voit olla varma, että miehesi EI muutu. Tai jos muuttuu, niin vain pahenee sinun kannaltasi.
Sinun ei kannata jäädä siihen kotiin puolisosi alistettavaksi ja kiusattavaksi. Pois ja pian sittenkin !
Materiaalisesta älä huolehdi. Kun saat asunnon kunnalta, ovit hakea omat tavarasi kotoa vaikka poliisin kanssa, jos ei muuten onnistuisi.
Selvitä siellä turvakodissa sosialipuolen edut,joita voisit kunnan kautta saada esimerkiksi asumiseen.
Muuta puhelinnumerosi ja tuleva (uuden kodin) osoitteesi salaiseksi mieheltäsi, niin hän ei pääse sinua enää kiusaamaan.
Tsemppiä !
Yhteistä harrastusta ei rouvamme jätä, miksi jättäisi, kun jo etukäteen tuntee, ettei ole mitään ilman sitä ja miestään. Lue faktaa:
"Vaikkakin useampi mies kuin nainen (53% vs 49%) oli kokenut yksipuolista väkivaltaa suhteissaan, useampi nainen kuin mies (52% vs 47%) oli ottanut osaa molemminpuoleiseen väkivaltaan."
Jaa-a..."pieni eläke"...eipä ole minunkaan raha-asiat parhaat mahdolliset, mutta olen siltikin (nyt) tehnyt sellaisen päätöksen, että jotain "narsistista pompottelijaa" EN katsele loppuelämääni.
Eräs suhde on katkeamassa sen vuoksi, että äijä on riitaa haastava narsistin ääliö. Viimeisen kerran suostun vielä katsomaan, missä mennään (piiiiiitkän tauon jälkeen) ja sitten totean, että "adjö" - oli itselläni rahaa tai ei!
Eli älä mieti liikaa niitä RAHA-asioita! Mitä sitten teet rahalla, jos elämäsi on muuten täys PERSLÄPI?? Ja pelkkää henkistä ahdistusta?
Sitä paitsi jos olette olleet aviossa ilman avioehtoa, niin saat joka tapauksessa "oman osasi" tuosta äijästä.
kanssasi ihan samanlaisessa tilanteessa. Tuo kirjoittamasi oli kuin omaa elämääni.Nytkin on käsivarsi mustelmilla ja sielu riekaleina. Itsenäisyyspäivä meni pahaamieltä potien ja joulunpyhät pelottaa. Minun mieheni on melkeinpä raivoraitis, mutta luonne on arvaamaton ja äkkipikainen, raivon valtaan jouduttuaan ei osaa lopettaa. Räyhäämistä,ovien paiskomista kiroilua ja huutoa jatkuu tuntikausia. Raivo nousee mitättömistä arkipäivän asioista. Myös minua pelottaa taloudellinen pärjääminen. Olen kuitenkin jaksanut työelämässä ja siitä saankin voimia tsempata vielä kotona asuvaa nuorta. Minäkin saan kuulla olevani siivelläeläjä ym. vaikka käyn työssä ja maksan oman osani ja kaikki nuoren harrastus-,vaate- ja koulumenot. Toivon sinulle voimia ja Hyvää Joulua. Et ole yksin maitä on muiyakin ahdingossa eläjiä.