Psyykelääkkeet vaurioittavat mieltä

Risperdal oli minulle pahinta myrkkyä. Alussa naureskeli kuin huumeissä, sitten tulivat pelot ja sitten pää oli aivan sekaisin ja olin kuin zombi. Henkinen paha olo tuntui kehossakin. Kesäkuumassakaan ei hikoillut lainkaan, mutta kusella sai juosta koko ajan. Paino silläkin nousi vaikka Zyprexalla nousee yleensä enemmän. Syöminen tuntui ainoana entisenlaiselta kun muuten oli kokovartalopuudutuksessa, eikä kuntoilemaan pystynyt, kun yleensäkin päätöksentekokyky katosi.
Harhaluuloista ja harhoista voi päästä kun ymmärtää että ne johtuvat omasta päästä. Lopetat tälläisten asioiden ajattelun ja alat tietoisesti keskittymään arkiasioihin ja hankit itselle harrastuksia, työtä, ystäviä ym. jolloin liika asioiden vatvominen vähenee. Aivot ovat koko ajan muuttuva systeemi ja kun psykoottista ajattelua vähentää tietoisesti, niitä käyttävät yhteydet surkastuvat ajan mittaan. Toinen tapa on lopettaa pelkääminen että näkee merkkejä, harhoja ym. Psykoosit ym. johtuvat pitkälti juuri alitajuisista peloista ja siksi aineisto on yleensä samaa (salaliitot, vainoojat, henkiolennot, uskonnolliset pelot ym.) Kun et pelkää ja mieti näitä juttuja niin alitajunta ei niitä tuo esiin. Kaikkihan on päästäsi lähtöisin.

Totuus on että Risperdal on lobattu lääke mielenterveyspuolella jota annetaan heti, ja ikävä kyllä sitä syötetään myös paljon vanhuksille että olisivat rauhallisia, jopa lapsille ja nuorille melko helposti. Samasta syystä mielisairaalassa laitetaan heti lääkitys päällä, että hoitajilla olisi helpompaa ja potilaat hiljaisia. Risperdalia ja Temestaa illalla niin potilaat ei häiritse hoitajien tv:n katselua.

Tietenkin Risperdal tuntuu hoitohenkilökunnasta ja usein myös omaisista hyvältä vaihtoehdolta, kun mieli on sumennettu niin ainoa mitä potilas osaa tehdä on kävellä käytäviä edestakaisin päämäärättömästi välillä pysähdellen, kun ei tiedä mitä tekisi, eli zombiena mieli sumeana käytävillä liikkumista.

Vaikka psyyke pikku hiljaa alkaa toimia paremmin lääkkeen kanssa siihen tottuessa, niin pysyviä vaurioita tulee nimenomaan tunne- ja havaintopuolelle. Antipsykoottiset lääkkeethän eivät paranna mitenkään psykooseja ym. vaan niiden tarkoitus on vähentää aivojen ärsykkeiden käsittelyä, joka onnistuu aivojen käsittelykykyä salpaamalla. Samalla kun psykoottisten ajatusten käsittelyyn ei ole enää tarpeeksi resursseja, myös monien tavallisten tunne- ja havaintomaailmaan liittyvien asioiden käsittely lamaantuu. Samalla neuroniyhteydet näillä aivoalueilla heikkenevät ja osin surkastuvat. Tästä syystä myöhemmin lääkityksen jälkeenkään ei usein enää havaita tai tunneta kuten ennen. Fiilistelyn ja voimakkaiden tunne-elämysten kyky heikkenee ja tunne-elämä latistuu.
Tietenkin tämä tasaisuus voi olla läheisistä jopa parannus, koska ihminen tuntuu vakaammalta, mutta tunneihmiselle joita psykoosin kokeneet usein ovat, tälläinen muutos psyykkeessä saattaa olla erittäin raskasta.

kokemusta on kirjoitti:

Totuus on että Risperdal on lobattu lääke mielenterveyspuolella jota annetaan heti, ja ikävä kyllä sitä syötetään myös paljon vanhuksille että olisivat rauhallisia, jopa lapsille ja nuorille melko helposti. Samasta syystä mielisairaalassa laitetaan heti lääkitys päällä, että hoitajilla olisi helpompaa ja potilaat hiljaisia. Risperdalia ja Temestaa illalla niin potilaat ei häiritse hoitajien tv:n katselua.

Tietenkin Risperdal tuntuu hoitohenkilökunnasta ja usein myös omaisista hyvältä vaihtoehdolta, kun mieli on sumennettu niin ainoa mitä potilas osaa tehdä on kävellä käytäviä edestakaisin päämäärättömästi välillä pysähdellen, kun ei tiedä mitä tekisi, eli zombiena mieli sumeana käytävillä liikkumista.

Vaikka psyyke pikku hiljaa alkaa toimia paremmin lääkkeen kanssa siihen tottuessa, niin pysyviä vaurioita tulee nimenomaan tunne- ja havaintopuolelle. Antipsykoottiset lääkkeethän eivät paranna mitenkään psykooseja ym. vaan niiden tarkoitus on vähentää aivojen ärsykkeiden käsittelyä, joka onnistuu aivojen käsittelykykyä salpaamalla. Samalla kun psykoottisten ajatusten käsittelyyn ei ole enää tarpeeksi resursseja, myös monien tavallisten tunne- ja havaintomaailmaan liittyvien asioiden käsittely lamaantuu. Samalla neuroniyhteydet näillä aivoalueilla heikkenevät ja osin surkastuvat. Tästä syystä myöhemmin lääkityksen jälkeenkään ei usein enää havaita tai tunneta kuten ennen. Fiilistelyn ja voimakkaiden tunne-elämysten kyky heikkenee ja tunne-elämä latistuu.
Tietenkin tämä tasaisuus voi olla läheisistä jopa parannus, koska ihminen tuntuu vakaammalta, mutta tunneihmiselle joita psykoosin kokeneet usein ovat, tälläinen muutos psyykkeessä saattaa olla erittäin raskasta.

Lue lisää

Neuroleptit ovat pahimpia lääkkeitä mitä voi olla, sillä nämähän vaikuttavat selvästi ajattelu-havointoihin-tunne puoleen, et ole sen jälkeen koskaan se "oma itsesi" mitä olit ennen sairastumistasi. Olen käyttänyt lääkkeitä jo 12 vuotta, enkä ole vieläkään niihin tottunut, koska joka päivä tulee mieleen, millaista tämä oli silloin kun oli ilman lääkkeitä. Mutta onko mitään muuta mahdollisuutta enää? Lääkkeitä kun yrittää vähentää niin kiristää päätä helvetinomaisesti, että on pakko ottaa neuroleptejä. Onko kokemuksia, pääseekö näistä koskaan irti vaiko joutuuko olemaan "tunne-vammainen" lopun elämäänsä, on sekin kohtalo!

Apua kirjoitti:

Neuroleptit ovat pahimpia lääkkeitä mitä voi olla, sillä nämähän vaikuttavat selvästi ajattelu-havointoihin-tunne puoleen, et ole sen jälkeen koskaan se "oma itsesi" mitä olit ennen sairastumistasi. Olen käyttänyt lääkkeitä jo 12 vuotta, enkä ole vieläkään niihin tottunut, koska joka päivä tulee mieleen, millaista tämä oli silloin kun oli ilman lääkkeitä. Mutta onko mitään muuta mahdollisuutta enää? Lääkkeitä kun yrittää vähentää niin kiristää päätä helvetinomaisesti, että on pakko ottaa neuroleptejä. Onko kokemuksia, pääseekö näistä koskaan irti vaiko joutuuko olemaan "tunne-vammainen" lopun elämäänsä, on sekin kohtalo!

Lue lisää

vähitellen.

Apua kirjoitti:

Neuroleptit ovat pahimpia lääkkeitä mitä voi olla, sillä nämähän vaikuttavat selvästi ajattelu-havointoihin-tunne puoleen, et ole sen jälkeen koskaan se "oma itsesi" mitä olit ennen sairastumistasi. Olen käyttänyt lääkkeitä jo 12 vuotta, enkä ole vieläkään niihin tottunut, koska joka päivä tulee mieleen, millaista tämä oli silloin kun oli ilman lääkkeitä. Mutta onko mitään muuta mahdollisuutta enää? Lääkkeitä kun yrittää vähentää niin kiristää päätä helvetinomaisesti, että on pakko ottaa neuroleptejä. Onko kokemuksia, pääseekö näistä koskaan irti vaiko joutuuko olemaan "tunne-vammainen" lopun elämäänsä, on sekin kohtalo!

Lue lisää

Pitää miettiä mistä pään kiristäminen johtuu. Johtuuko se siitä että alitajuisesti pelkäät että niin pitää tuntua kun teet vastoin lääkärin määräystä ja psykoottisuushan se siellä varmaan on tulossa. Tai aiheuttavatko vähentyneen lääkityksen vieroitusoireet tuon. Kolmas vaihtoehto on että pääsi on sen verran huonossa kunnossa että lääkkeitä pitää vain käyttää. 1/3:een että näin.

Itse vähensin, tosin jo runsaan vuoden jälkeen lääkkeitä ja aluksi pelkäsin palaako psykoottisuus, mutta ei se palannut ja se lääkkeiden käytöstä aiheutunut psyykkinen ohuuden ja häilyvyyden tunne katosi, samoin se että lääkkeissä törmätessäni psykoottisiin aiheisiin tullut päänsärky katosi, ja noitakin aiheita pystyi käsittelemään normaalisti. Pian olin melko ennallani, tosin lääkkeet ehkä ovat vieneet korkeimman terän fiilistelyn taidosta eli tunnehuiput, sekä havaintomaailma on ehkä hieman kaventunut eli en samanaikaisesti havaitse ja tulkitse yhtä suuria kokonaisuuksia näkökentässä. Ennen minulla saattoi ollakin keskimääräistä laajempi havaintokyky. Mutta näin pystyy hyvin elämään. Tosin lääkärikin lopetti lääkitykseni tässä lähiaikoina, joten alle puoli vuotta aiemmin itse lopetin sen vähentämällä annoskokoja.

En tiedä mistä syystä sinä lääkkeitä syöt ja miksi noin kauan. Onko sairaus mahdollisesti uusinut useammin, vai eivätkö psykoottiset oireet ole lakanneet, vai onko sinulla ollut juuri tuota vanneoireilua ym. jonka takia lääkäri on lääkitystä jatkanut.

Juttu on se että lääkärit usein pitävät kaikki lääkeoireita psykoottisuuden oireena ja esim. kiristävä vanne päässä, havaintomaailman vääristymiset, pihalla olon tunteet ym. voivatkin johtua lääkkeestä. Tällöin joudut käyttämään lääkkkeitä vuosikausia jos ne ovat vääriä sinulle ja saavat aikaiseksi noita oireita, joiden takia lääkitystä pidetään päällä koska lääkäri tulkitsee oireet väärin psykoottisuudeksi, ei lääkkeistä johtuviksi.

Kannattaa ilman muuta pyytää vaihtaa lääkitys ja katsoa jonkin aikaa miten tilanne muuttuu. Voi olla myös että psyyke ei kerta kaikkiaan totu neurolepteihin (vaikka merkkiä vaihtaa) eikä se omastakaan mielestäni täysin totu vaan päässä tuntuu erilaiselta aina lääkityksellä, niin kauan kuin niitä käyttää. ja koska ne heikentävät mieltä, niiden vähentäminen saa aikaan sekä fysiologisia että psyykkisiä oireita.

Jos siis haluat vähentää lääkitystä itsenäisesti ilman lääkärin lupaa tai tietoa, niin tee se pikku hiljaa. Älä koko ajan mieti uusiiko psykoottisuus, sillä sehän aiheutuu juuri henkilön herkkyydestä itsesuggestioon. Mieti toki sen verran että huomaat mahdollisen psykoottisuuden lisääntymisen, mutta älä ajattele koko ajan sairastumista. Mieti terveitä asioita ja hanki harrastuksia, ystäviä joiden kanna tavalliset asiat ovat päällimmäisenä mielessä. Jos huomaat ajattelevasi psykoottisia aiheita ajattele tietoisesti muuta. Aivot muuttuvat ajan kanssa ja ne yhteydet aivoissa vahvistuvat joita käyttää. Psykoottisuutta aiheuttavat hermoyhteydet surkastuvat samoin kun niitä ei käytä.
Voi olla hyvin että noin pitkän lääkinnän jälkeen psyyke ei koskaan palaa aivan ennalleen, kuten se ei ehkä minullakaan aivan. Mutta se saattaa palaa paljon parempaan kuntoon kuin nyt sinulla on. Ja voihan se palata siihen kuntoon ettet eroa entiseen edes huomaa.

Muista että psykoottisuus johtuu itsensä suggeroinnista ja jotkut ovat tässä herkempiä kuin toiset ja tietyissä tilanteissa joutuvat psykoosiin ym. Kyseessä on yleensä alitajunnan pelot jotka saavat mielen urille, esim. uskonolliset pelot, salaliitot, mystiikka ja vaikka oman itsetunnon puutteet ja hyväksytyksi tulemisen tunteen puutteet. Tästä syystä psykoottisena kuvittelee itsensä ties minä profeettana tai maailman pelastajana, jolla tekee itsestään tärkeän, kun tuntuu ettei ole saavuttanut tarpeeksi. Korkeamman voiman viestittely taas on alitajunnan keino tehdä itsestään juuri tuo erikoinen ja ainutlaatuinen henkilö. Pian usein tulee mukaan kuitenkin pelot että myös vastapuoli, eli demoniset pahan voimat ja salaiset isovelijärjestelmät haluavat estää sinua. Sitten tulee ehdottomuusoletus, vain sinä voit pelastaa maailman, ihmiskunnan ym. ja ilman sinua se tuhoutuu. Tämä pakko johtaa syvemmälle psykoottisuuteen, koska et voi helpottaa tai.. Lopulta psyyke saattaa alkaa epäillä että olenko minä todella hyvän työkappale vai onko minut vain johdettu harhaan pahan taholta, jolloin tulee ristiriitakonflikti. Tässä vaiheessa voi tulla toivottomuus joka johtaa itsetuhoisuuteen.

Kun ymmärtää miten mieli toimii ja luo kaiken pääsi sisällä omista ajatuksistasi ja peloistasi, niin psykoottisuutta voi käsitellä paljon paremmin.

Psykoottinenhan etsii merkityksiä ja merkityselämyksiä eli symboleja ympäristöstään, joilla vahvistaa haluaan olla erikoinen ja merkittävä (tarkoitus elämällä). Toisaalta taas pelkää ja miettii että toivottavasti en näe merkkejä, harhoja ym. ja tällä pelolla itse asiassa tuo niitä lähemmäs, koska itsesuggestio voimistuu peloista.

Tuo merkkien etsiminen on juuri sitä joka kuormittaa psyykettä ja saa muistin toimimaan huonosti. Aivokapasiteetista suuri osa ja alitajunta työskentelee kierroksilla etsien psykoottisuutta tukevaa aineistoa havainnoista, joita voi tulkita haluamallaan tapaa jolla tukea vaihtoehtoista psykoottista todellisuuskäsitystään.

Kun mielenkiinnon suuntaa toisaalle ja lopettaa psykoottisten ajatusten kanssa vatvomisen, itsesuggestion aste vähenee ja palaa normaalin tilaan.

pikku hiljaa pois.. kirjoitti:

Pitää miettiä mistä pään kiristäminen johtuu. Johtuuko se siitä että alitajuisesti pelkäät että niin pitää tuntua kun teet vastoin lääkärin määräystä ja psykoottisuushan se siellä varmaan on tulossa. Tai aiheuttavatko vähentyneen lääkityksen vieroitusoireet tuon. Kolmas vaihtoehto on että pääsi on sen verran huonossa kunnossa että lääkkeitä pitää vain käyttää. 1/3:een että näin.

Itse vähensin, tosin jo runsaan vuoden jälkeen lääkkeitä ja aluksi pelkäsin palaako psykoottisuus, mutta ei se palannut ja se lääkkeiden käytöstä aiheutunut psyykkinen ohuuden ja häilyvyyden tunne katosi, samoin se että lääkkeissä törmätessäni psykoottisiin aiheisiin tullut päänsärky katosi, ja noitakin aiheita pystyi käsittelemään normaalisti. Pian olin melko ennallani, tosin lääkkeet ehkä ovat vieneet korkeimman terän fiilistelyn taidosta eli tunnehuiput, sekä havaintomaailma on ehkä hieman kaventunut eli en samanaikaisesti havaitse ja tulkitse yhtä suuria kokonaisuuksia näkökentässä. Ennen minulla saattoi ollakin keskimääräistä laajempi havaintokyky. Mutta näin pystyy hyvin elämään. Tosin lääkärikin lopetti lääkitykseni tässä lähiaikoina, joten alle puoli vuotta aiemmin itse lopetin sen vähentämällä annoskokoja.

En tiedä mistä syystä sinä lääkkeitä syöt ja miksi noin kauan. Onko sairaus mahdollisesti uusinut useammin, vai eivätkö psykoottiset oireet ole lakanneet, vai onko sinulla ollut juuri tuota vanneoireilua ym. jonka takia lääkäri on lääkitystä jatkanut.

Juttu on se että lääkärit usein pitävät kaikki lääkeoireita psykoottisuuden oireena ja esim. kiristävä vanne päässä, havaintomaailman vääristymiset, pihalla olon tunteet ym. voivatkin johtua lääkkeestä. Tällöin joudut käyttämään lääkkkeitä vuosikausia jos ne ovat vääriä sinulle ja saavat aikaiseksi noita oireita, joiden takia lääkitystä pidetään päällä koska lääkäri tulkitsee oireet väärin psykoottisuudeksi, ei lääkkeistä johtuviksi.

Kannattaa ilman muuta pyytää vaihtaa lääkitys ja katsoa jonkin aikaa miten tilanne muuttuu. Voi olla myös että psyyke ei kerta kaikkiaan totu neurolepteihin (vaikka merkkiä vaihtaa) eikä se omastakaan mielestäni täysin totu vaan päässä tuntuu erilaiselta aina lääkityksellä, niin kauan kuin niitä käyttää. ja koska ne heikentävät mieltä, niiden vähentäminen saa aikaan sekä fysiologisia että psyykkisiä oireita.

Jos siis haluat vähentää lääkitystä itsenäisesti ilman lääkärin lupaa tai tietoa, niin tee se pikku hiljaa. Älä koko ajan mieti uusiiko psykoottisuus, sillä sehän aiheutuu juuri henkilön herkkyydestä itsesuggestioon. Mieti toki sen verran että huomaat mahdollisen psykoottisuuden lisääntymisen, mutta älä ajattele koko ajan sairastumista. Mieti terveitä asioita ja hanki harrastuksia, ystäviä joiden kanna tavalliset asiat ovat päällimmäisenä mielessä. Jos huomaat ajattelevasi psykoottisia aiheita ajattele tietoisesti muuta. Aivot muuttuvat ajan kanssa ja ne yhteydet aivoissa vahvistuvat joita käyttää. Psykoottisuutta aiheuttavat hermoyhteydet surkastuvat samoin kun niitä ei käytä.
Voi olla hyvin että noin pitkän lääkinnän jälkeen psyyke ei koskaan palaa aivan ennalleen, kuten se ei ehkä minullakaan aivan. Mutta se saattaa palaa paljon parempaan kuntoon kuin nyt sinulla on. Ja voihan se palata siihen kuntoon ettet eroa entiseen edes huomaa.

Muista että psykoottisuus johtuu itsensä suggeroinnista ja jotkut ovat tässä herkempiä kuin toiset ja tietyissä tilanteissa joutuvat psykoosiin ym. Kyseessä on yleensä alitajunnan pelot jotka saavat mielen urille, esim. uskonolliset pelot, salaliitot, mystiikka ja vaikka oman itsetunnon puutteet ja hyväksytyksi tulemisen tunteen puutteet. Tästä syystä psykoottisena kuvittelee itsensä ties minä profeettana tai maailman pelastajana, jolla tekee itsestään tärkeän, kun tuntuu ettei ole saavuttanut tarpeeksi. Korkeamman voiman viestittely taas on alitajunnan keino tehdä itsestään juuri tuo erikoinen ja ainutlaatuinen henkilö. Pian usein tulee mukaan kuitenkin pelot että myös vastapuoli, eli demoniset pahan voimat ja salaiset isovelijärjestelmät haluavat estää sinua. Sitten tulee ehdottomuusoletus, vain sinä voit pelastaa maailman, ihmiskunnan ym. ja ilman sinua se tuhoutuu. Tämä pakko johtaa syvemmälle psykoottisuuteen, koska et voi helpottaa tai.. Lopulta psyyke saattaa alkaa epäillä että olenko minä todella hyvän työkappale vai onko minut vain johdettu harhaan pahan taholta, jolloin tulee ristiriitakonflikti. Tässä vaiheessa voi tulla toivottomuus joka johtaa itsetuhoisuuteen.

Kun ymmärtää miten mieli toimii ja luo kaiken pääsi sisällä omista ajatuksistasi ja peloistasi, niin psykoottisuutta voi käsitellä paljon paremmin.

Psykoottinenhan etsii merkityksiä ja merkityselämyksiä eli symboleja ympäristöstään, joilla vahvistaa haluaan olla erikoinen ja merkittävä (tarkoitus elämällä). Toisaalta taas pelkää ja miettii että toivottavasti en näe merkkejä, harhoja ym. ja tällä pelolla itse asiassa tuo niitä lähemmäs, koska itsesuggestio voimistuu peloista.

Tuo merkkien etsiminen on juuri sitä joka kuormittaa psyykettä ja saa muistin toimimaan huonosti. Aivokapasiteetista suuri osa ja alitajunta työskentelee kierroksilla etsien psykoottisuutta tukevaa aineistoa havainnoista, joita voi tulkita haluamallaan tapaa jolla tukea vaihtoehtoista psykoottista todellisuuskäsitystään.

Kun mielenkiinnon suuntaa toisaalle ja lopettaa psykoottisten ajatusten kanssa vatvomisen, itsesuggestion aste vähenee ja palaa normaalin tilaan.

Lue lisää

mitä helkkari pottaskaa sulle on syötetty...siis jos kuulet ääniä puheita ni - ei ne tule sun alitajunnasta etkö ole itse tajunnut sitä? tähh ...psykoosissa ihmisen tajunta on laajempi - kuulet henkimaailmaa..ja sieltä tulevia puheääniä -tai muuta ääniä. .. yleensä ne on puheita.. eikö kukaan ole tota tajunnut huhuuu..

Apua kirjoitti:

Neuroleptit ovat pahimpia lääkkeitä mitä voi olla, sillä nämähän vaikuttavat selvästi ajattelu-havointoihin-tunne puoleen, et ole sen jälkeen koskaan se "oma itsesi" mitä olit ennen sairastumistasi. Olen käyttänyt lääkkeitä jo 12 vuotta, enkä ole vieläkään niihin tottunut, koska joka päivä tulee mieleen, millaista tämä oli silloin kun oli ilman lääkkeitä. Mutta onko mitään muuta mahdollisuutta enää? Lääkkeitä kun yrittää vähentää niin kiristää päätä helvetinomaisesti, että on pakko ottaa neuroleptejä. Onko kokemuksia, pääseekö näistä koskaan irti vaiko joutuuko olemaan "tunne-vammainen" lopun elämäänsä, on sekin kohtalo!

Lue lisää

Sopisit hyvin psykiatrien käypä hoito -suosituksissa käytettyihin lääkekokeisiin, joissa vieroitusoireitasi mitattaisiin BPRS-skaalalla tai PANSS-skaalalla relapsiksi eli psykoosioireiden pahenemiseksi. Jos sattuisit kuolemaan lääkityksen aiheuttamiin komplikaatioihin ja sattuisit olemaan tutkimuksen kohteena olevalle lääkitykselle satunnaistetussa ryhmässä, niin kuolemasi jätettäisiin tutkimuksen raportista hyvin todennäköisesti julkaisematta, minkä johdosta psykiatrit voisivat kirjoittaa oppikirjoihinsa ja hoitosuosituksiinsa neuroleptien suojaavan tehokkaasti psykoosipotilaita esimerkiksi sydänperäiseltä äkkikuolemalta tai ainakin olevan erittäin turvallisia käyttää vakavissa mielisairauksissa.

Kun julkaistuissa lääkekokeissa vain puolet vakavista sivuoireista kuten kuolemantapauksista raportoidaan ja suurta osaa tutkimuksista ei edes julkaista niiden epätyydyttävien tulosten johdosta, niin saadaan valtava massa ihmisiä ajettua lääkekoukkuun , jonka aiheuttamia vaikutuksia kognitiiviseen suorituskykyyn ja tunne-elämään ja aivomuutoksia sitten on hyvä muiden tutkijoiden tutkia neurodegeneratiivisen aivosairauden ilmentyminä. Koko psykiatria perustuu massiiviseen härskiin heikko-osaisten ihmisten sekä veronmaksajien hyväksikäyttöön, kun veronmaksajien rahoilla kustannetaan haitallisia hoitomuotoja, joiden ainoa mitattavissa oleva relevantti vaste veronmaksajien näkökulmasta on ollut mielenterveyssyistä johtuvan työkyvyttömyyden räjähdysmäinen kasvu.

Koska kyse on hyväksikäytöstä eikä sairauden hoidosta, niin neuroleptejä käsittelevissä meta-analyyseissä suurin probleema onkin se, että plasebovaste on sokkoutuksen parantumisen johdosta noussut liian hyväksi, jolloin lääkeyhtiöiden kyky tehdä rahaa eli saada markkinoille mahdollisimman vähällä vilpillä noita olemattoman vasteen omaavia lääkkeitä on heikentynyt. Tutkijat pohdiskelevatkin meta-analyyseissaan tilastomatemaattisia ja tutkimuksen metodologiaan liittyviä menetelmiä, joilla voitaisiin saavuttaa suurin psykiatrian tieteellisen kehityksen huipentuma eli laskea plasebovastetta ilman, että lääkevaste turhan paljon kärsii:

"Companies conduct large trials to assure statistical significance. The inclusion of many patients and sites leads to more recruitment pressure and variability, which, by definition, reduces effect sizes (SMD=mean difference/standard deviation). The next sample size estimation will suggest an even larger sample. We recommend somewhat smaller studies, but with better selected patients, to reverse this trend."
https://ajp.psychiatryonline.org/doi/10.1176/appi.ajp.2017.16121358

Koska todennäköisyys saada tilastollisesti merkitsevä tulos kasvaa otoskoon kasvaessa, on lääkeyhtiöiden kannattanut kasvattaa otoskokoa, koska lääkkeet on hyväksytty markkinoille tilastollisen merkitsevyyden eikä efektikoon perusteella. Toisin sanoen hyvin heikkotehoisella, olemattomalla vasteella on ollut mahdollista saada lääke markkinoille, kunhan otoskoko on ollut riittävän suuri eli on saatu tilastollisesti merkitsevä tulos riittävän monelle julkaistulle tutkimukselle. (Tilastollinen merkitsevyys viittaa vain siihen, miten suuri riski otetaan, että ero lääkityksen ja plasebon välillä johtuu sattumasta eikä esimerkiksi sokkoutuksen purkautumisesta tai lääkevasteesta.) Suinkaan kaikkien kokeiden tulosten tilastollinen merkitsevyys ei ole ollut lääkkeiden markkinoille hyväksymisen kriteeri, minkä takia lääkeyhtiöt ovat vapaasti voineet tehdä kokeita niin pitkään, että saadaan tilastollisesti merkitsevä tulos ja jättää negatiiviset tulokset julkaisematta.

Tutkijat tuossa lainauksessa ehdottavat, että paremmalla potilaiden "valikonnilla" ja hieman pienemmillä otoksilla saadaan efektikokoa kasvatettua niin, että erot ovat kuitenkin tilastollisesti merkitseviä. Toisin sanoen potilaat ovat eräänlaisia koe-eläimiä, joiden ainoa funktio on tuottaa voittoa lääkeyhtiölle eikä lääkehoidon todellisesta hoidollisesta vasteesta ole niin väliä tutkijoille eikä psykiatreille. Näitä lääkekehityksen huipulla työskenteleviä tutkijoita psykiatrit sitten siteeraavat hoitosuosituksissaan, ja koska kukaan ei oikeasti lue eikä ymmärrä noita tutkimuksia, niin neuroleptien kaltaisia mömmöjä pidetään kuin taivaan lahjana niin mielisairaille.

Anonyymi kirjoitti:

Sopisit hyvin psykiatrien käypä hoito -suosituksissa käytettyihin lääkekokeisiin, joissa vieroitusoireitasi mitattaisiin BPRS-skaalalla tai PANSS-skaalalla relapsiksi eli psykoosioireiden pahenemiseksi. Jos sattuisit kuolemaan lääkityksen aiheuttamiin komplikaatioihin ja sattuisit olemaan tutkimuksen kohteena olevalle lääkitykselle satunnaistetussa ryhmässä, niin kuolemasi jätettäisiin tutkimuksen raportista hyvin todennäköisesti julkaisematta, minkä johdosta psykiatrit voisivat kirjoittaa oppikirjoihinsa ja hoitosuosituksiinsa neuroleptien suojaavan tehokkaasti psykoosipotilaita esimerkiksi sydänperäiseltä äkkikuolemalta tai ainakin olevan erittäin turvallisia käyttää vakavissa mielisairauksissa.

Kun julkaistuissa lääkekokeissa vain puolet vakavista sivuoireista kuten kuolemantapauksista raportoidaan ja suurta osaa tutkimuksista ei edes julkaista niiden epätyydyttävien tulosten johdosta, niin saadaan valtava massa ihmisiä ajettua lääkekoukkuun , jonka aiheuttamia vaikutuksia kognitiiviseen suorituskykyyn ja tunne-elämään ja aivomuutoksia sitten on hyvä muiden tutkijoiden tutkia neurodegeneratiivisen aivosairauden ilmentyminä. Koko psykiatria perustuu massiiviseen härskiin heikko-osaisten ihmisten sekä veronmaksajien hyväksikäyttöön, kun veronmaksajien rahoilla kustannetaan haitallisia hoitomuotoja, joiden ainoa mitattavissa oleva relevantti vaste veronmaksajien näkökulmasta on ollut mielenterveyssyistä johtuvan työkyvyttömyyden räjähdysmäinen kasvu.

Koska kyse on hyväksikäytöstä eikä sairauden hoidosta, niin neuroleptejä käsittelevissä meta-analyyseissä suurin probleema onkin se, että plasebovaste on sokkoutuksen parantumisen johdosta noussut liian hyväksi, jolloin lääkeyhtiöiden kyky tehdä rahaa eli saada markkinoille mahdollisimman vähällä vilpillä noita olemattoman vasteen omaavia lääkkeitä on heikentynyt. Tutkijat pohdiskelevatkin meta-analyyseissaan tilastomatemaattisia ja tutkimuksen metodologiaan liittyviä menetelmiä, joilla voitaisiin saavuttaa suurin psykiatrian tieteellisen kehityksen huipentuma eli laskea plasebovastetta ilman, että lääkevaste turhan paljon kärsii:

"Companies conduct large trials to assure statistical significance. The inclusion of many patients and sites leads to more recruitment pressure and variability, which, by definition, reduces effect sizes (SMD=mean difference/standard deviation). The next sample size estimation will suggest an even larger sample. We recommend somewhat smaller studies, but with better selected patients, to reverse this trend."
https://ajp.psychiatryonline.org/doi/10.1176/appi.ajp.2017.16121358

Koska todennäköisyys saada tilastollisesti merkitsevä tulos kasvaa otoskoon kasvaessa, on lääkeyhtiöiden kannattanut kasvattaa otoskokoa, koska lääkkeet on hyväksytty markkinoille tilastollisen merkitsevyyden eikä efektikoon perusteella. Toisin sanoen hyvin heikkotehoisella, olemattomalla vasteella on ollut mahdollista saada lääke markkinoille, kunhan otoskoko on ollut riittävän suuri eli on saatu tilastollisesti merkitsevä tulos riittävän monelle julkaistulle tutkimukselle. (Tilastollinen merkitsevyys viittaa vain siihen, miten suuri riski otetaan, että ero lääkityksen ja plasebon välillä johtuu sattumasta eikä esimerkiksi sokkoutuksen purkautumisesta tai lääkevasteesta.) Suinkaan kaikkien kokeiden tulosten tilastollinen merkitsevyys ei ole ollut lääkkeiden markkinoille hyväksymisen kriteeri, minkä takia lääkeyhtiöt ovat vapaasti voineet tehdä kokeita niin pitkään, että saadaan tilastollisesti merkitsevä tulos ja jättää negatiiviset tulokset julkaisematta.

Tutkijat tuossa lainauksessa ehdottavat, että paremmalla potilaiden "valikonnilla" ja hieman pienemmillä otoksilla saadaan efektikokoa kasvatettua niin, että erot ovat kuitenkin tilastollisesti merkitseviä. Toisin sanoen potilaat ovat eräänlaisia koe-eläimiä, joiden ainoa funktio on tuottaa voittoa lääkeyhtiölle eikä lääkehoidon todellisesta hoidollisesta vasteesta ole niin väliä tutkijoille eikä psykiatreille. Näitä lääkekehityksen huipulla työskenteleviä tutkijoita psykiatrit sitten siteeraavat hoitosuosituksissaan, ja koska kukaan ei oikeasti lue eikä ymmärrä noita tutkimuksia, niin neuroleptien kaltaisia mömmöjä pidetään kuin taivaan lahjana niin mielisairaille.

Lue lisää

Monia vuosia sitten tuli televisiosta joku dokumentti lääkkeistä, tehtaista, lääkekokeista, ym.
Joku lääketehdas teki kokeita jossain Pakistanin vuoristoseudulla köyhimmillä ihmisillä.
Yksi monilapsisen perheen äiti kuoli johonkin testattavaan lääkkeeseen, ja lääkeyhtiö maksoi perheelle korvaukseksi 900 dollaria, oli äidillä halpa hinta.

Köyhissä maissa on helppoa testata lääkkeitä ihmisiin, joilla ei ole varaa ostaa mahdollisesti tarvitsemiaan lääkkeitä, ja saavat sitten jotain testattavaa sairauksiinsa. Jos vaikka sattuisivatkin auttamaan, tai sitten ei.

Samassa dokumentissa oli mainittu, kuinka lääketestien epäkohdat jäivät valmiiksi laadituissa tuloksissa kokonaan ilmoittamatta.
Valitettavasti en voi muistaa, mikä kyseinen dokumentti oli, en edes lääkeyhtiötä, joka siinä oli kyseessä, koska siitä on monia vuosia.
Oli vaan sen verran järkyttävää katsottavaa ja kuunneltavaa, että asiasisältö jäi kohtalaisen hyvin mieleen.

Itse kärsin jokseenkin samoista oireista kuin ylläoleva kirjoittaja ja olen syönyt jos jonkinlaista lääkettä. Mukaan lukien useita eri neuroleptejä, joista viimeisimmäin jouduin lopettamaan extrepyyramidaalioireiden takia, mutta olisin mielelläni jatkanut (söin kaksi vuotta), olen erittäin neurolepti herkkä henkilö siinä mielessä, että saan niistä helposti fyysisiä sivuoireitä, tässä kohtaa pitänee ottaa huomioon että minulla on paljon muita lääkkeitä. En koskaa kokenut neurolepteistä minkäänlaisia huonoja vaikutuksia psyykkeeseeni, tottakai ne tasasivat ja tavallaan latistivat tunteita, mutta vaihtoehtona on hirvittävä tunnemyrsky koko ajan. Jota kyllä pyrin säätelemään mm. dialektiivisen terapian keinoin.
On kait jokaisen ihan oma asia syökä lääkkeitä vai ei, mutta en nyt siltikään ihan tajua, tätä lääkevastaisuutta. Pyrkimyksenähän on kuitenkin se, että ne parantaisivat oloa. Niin ja kokemusta psykiatrisista sairaaloista on runsaasti, eikä minua ole ikinä pakkolääkitty tai tungettu täyteen mömmöjä vaan ihan itse olen voinut vaikuttaa lääkitykseeni. Tällä hetkellä on yksityisen psykiatrin hoidossa, koska julkiselta puolellla lääkärikontakti kovin harvoin, niin saan todellakin vaikuttaa omaan lääkitykseeni. Toki ammattini puolesta tiedän paljon lääkkeistä jo ennestään. Mutta on hyvä, että puhutaan lääkkeidän huonoistakin puolista, mutta tämä ketju ei mitenkään vakuuta minua ainakaan vaan vaikuttaa lähinnä, ylifanaattisten ihmisten kirjoittamalta.
Mutta tämä on tietenkin keksustelupalsta ja sana on vapaa.

Ennen psykoosit ja muut kokemukset käytiin läpi, ja niistä selvinneistä tuli Jeesuksia, Muhammedeja ja Buddhia. Nykyään vedetään mömmöt ja ollaan zombieita loppuikä. Onko psykiatria pirun ovelin juoni? Mitä jos ne ns. skitsoilut kävisi läpi rohkein mielin?

sdgfghfghh kirjoitti:

Ennen psykoosit ja muut kokemukset käytiin läpi, ja niistä selvinneistä tuli Jeesuksia, Muhammedeja ja Buddhia. Nykyään vedetään mömmöt ja ollaan zombieita loppuikä. Onko psykiatria pirun ovelin juoni? Mitä jos ne ns. skitsoilut kävisi läpi rohkein mielin?

Lue lisää

Epäilen vahvasti, että psykoosista ei ole selvinnyt, jos edelleen pitää itseään jeesuksena, buddhana, tai what ever...