Olen tuntenut kesästä lähtien itseäni 6 vuotta vanhemman miehen. Tosin tuttavuus alkoi täysin viattomasti netissä vain. Kuitenkin myöhemmin huomasin muutamia merkkejä hänen mahdollisesta kiinnostuksestaan ja nykyään hän vissiin haluaa ihan tapailla minua. Itse pidin hänestä ihan kuten kestä tahansa ihmisestä. Nyt olen kiinnostunut hänestä ja olemme nähneet ja jutelleet paljonkin.
Itse olen iältäni 21 ja mies 27. Sinänsä ikäero ei ole aivan kamala, mutta itseäni se toisinaan mietityttää, sillä olen omasta mielestäni aika lapsellinen ja todella kokematon. Takanani on ainoastaan yksi pitkä suhde ja yksi ainoa seksikumppani. Miespuoliset joiden kanssa olen ollut tekemisissä, ovat aina olleet minua nuorempia. Miehellä on takanaan monta pitkää parisuhdetta. Silti kun olen hänen seurassaan, oloni on niin mukava. Yleensä jännitän ja olen epävarma, mutta hänen kanssaan olo on kuin olisin aina tuntenut hänet. Hän on hiljaisempi ja minä olen se puhuva papupata.
Elämäntilanne on myös eri tasolla. Hän on jo tosiaan työelämässä ja itse vielä opiskelen. Onko siis mitään järkeä edes ruokkia omaa kiinnostustaan häntä kohtaan. Onko turhaa miettiä edes ikäeroa jos toinen kiinnostaa? Jotenkin en vain tiedä miten järjestää ajatukseni selviksi. En ole koskaan pitänyt itseäni vanhemmista, joten tämä on todella hämmästyttänyt minua.
Onko muilla samankaltaisia ajatuksia/kokemuksia?
Itse olen iältäni 21 ja mies 27. Sinänsä ikäero ei ole aivan kamala, mutta itseäni se toisinaan mietityttää, sillä olen omasta mielestäni aika lapsellinen ja todella kokematon. Takanani on ainoastaan yksi pitkä suhde ja yksi ainoa seksikumppani. Miespuoliset joiden kanssa olen ollut tekemisissä, ovat aina olleet minua nuorempia. Miehellä on takanaan monta pitkää parisuhdetta. Silti kun olen hänen seurassaan, oloni on niin mukava. Yleensä jännitän ja olen epävarma, mutta hänen kanssaan olo on kuin olisin aina tuntenut hänet. Hän on hiljaisempi ja minä olen se puhuva papupata.
Elämäntilanne on myös eri tasolla. Hän on jo tosiaan työelämässä ja itse vielä opiskelen. Onko siis mitään järkeä edes ruokkia omaa kiinnostustaan häntä kohtaan. Onko turhaa miettiä edes ikäeroa jos toinen kiinnostaa? Jotenkin en vain tiedä miten järjestää ajatukseni selviksi. En ole koskaan pitänyt itseäni vanhemmista, joten tämä on todella hämmästyttänyt minua.
Onko muilla samankaltaisia ajatuksia/kokemuksia?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Opiskelijan elämään kuuluu välillä niin erilaisia kuvioita kuin koulut jo käyneen ihmisen elämään joten siitä saattaisi ehkä tulla jotain "ongelmia", näin teoriassa asiaa ajatellen... Jos olisitte molemmat vaikkapa samassa koulussa ja samassa elämäntilanteessa niin itse ikäerolla tuskin olisi yhtään mitään merkitystä jos kemiat kohtaavat.
ihan omine sanoinesi: Onko turhaa miettiä edes ikäeroa jos toinen kiinnostaa?
On, aivan turhaa, ainakin tuolla ikäerolla. Tiedän pariskunnan missä n29, m57 ja tuntuvat pärjäävän keskenään. Mulla ikää 46 ja mun mieheni 58, ollaan oltu siitä kun mä olin 18. Ei ne ikäerot merkkaa kovinkaan paljon. Ei ainakaan 6-7v jos ei parikymmentäkään. Juju on jossain muualla kuin syntymävuosissa.
Tämä viesti auttoi minuakin jo :D Olin juuri nimittäin kysymässä ikäerosta, että miten se oikeasti vaikuttaa. Olen nimittäin tässä tavannut itseäni kymmenen vuotta vanhemman miehen ja meidän kemiat tuntuu osuvan kohdilleen ilman sanoja täysin. Helpottaa oikeasti kuulla se, että ikäerolla ei ole merkitystä parisuhteessa, jos se muutan kerran toimii :)
Mutta, ainahan kaikesta saa tehtyä ongelmia. Jos oikein haluaa...
jos lähtee ulkopuolisilta kyselemään, ongelmat on valtavat! Kaikki kun tietää toisten asiat paremmin kuin itse, ja etenkin jos olet nuori, et ymmärrä yhtään mitään. Viisaus tulee sitten joskus vuosien päästä.
Viisaus, jota monet kantaa mukanaan alkaa sanoin "Olis pitänyt silloin.."
Eihän tuo ikäero nyt kummoinen ole. Monesti ihmiset ovat tavalla tai toisella erilaisissa elämäntilanteissa jos ikäeroa on enemmän kuin muutama vuosi.
Itse tutustuin juuri yli 13 vuotta vanhempaan mieheen ja itsekin olen kokematon miessuhteissa vaikka ikää 30. Hän ollut naimissa, on lapsia jne. Nuo asiat tietysti arveluttivat minua, mutta sitten oli juuri tuo, että hänen seurassaan oloni oli täysin luonnollinen ja turvallinen sekä meillä on samanlaiset mielenkiinnon kohteet.
Tietysti suhteissa joissa isompi ikäero joutuu ehkä enemmän tekemään kompromisseja ja hyväksymään toisen erilaisuuden, mutta eihän suhteen olekaan tarkoitus olla täysin ruusunpunainen ja tasainen unelma. Suhde on mahdollisuus kasvuub ja juuri siinä toisen erilaisuus korostuu. Hän voi näyttää sinulle erilaisen maailman, koska hänellä on jo hieman enemmän kokemusta elämästä. Onko tuo suhde sitten tarkoitettu jatkuvaksi koko elämän, sitä ei voi tietää, mutta ota tilaisuudesta kiinni ja katso miten käy, ei kai se niin hirveää voi olla jos sinun tunteesi ovat kuitenkin nuo.
Kuuden vuoden ikäero ei ole mitään. Huomaa, että pojat/miehet ovat varsinkin 20 korvilla aika lailla jäljessä kehityksessä tytöistä.
Olen mies ja puolisoni on minua 16 vuotta nuorempi. Meille ikäero ei ole koskaan ollut mikään ongelma. Sen sijaan läheisimmillemme se on ollut jopa ylitsepääsemätön ongelma.
Kuusi vuotta ei ole mitään. Se ei tule aiheuttamaan minkäänlaista epäluuloa läheisissäsi vielä.
Sitä paitsi: Mitä vanhmepi mies, sen parempi rakastaja. Usko pois. Kukaan ei tule kokemuksen myötä taitamattomammaksi. Iän myötä osaa ottaa naisen tarpeet aina paremmin huomioon. Ikäisesi miehet ovat vielä ihan nulikoita.
Anna mennä ja nauti rakkaudesta!
No minä seurustelen itse 6 vuotta nuoremman naisen kanssa ja olen itse 24 vuotias. Meidän suhde on tähän mennessä sujunut hienosti.. toinen tykkää vanhemmista ja toinen nuoremmasta .. Kannattaa katsoa kumppanisi, sillä pieni ikäero ei merkitse mitään .
olen itse 32-vuotias nainen, 2 lapsen äiti ja tapaillut 21-vuotiasta pojua muutaman viikon..itseäni kyllä alkuun kovastikin mietitytti ikäero,mutta kun huomasin että boitsu ihan hulluna minuun..ja sanoo että olen juuri sopivan ikäinen..
joten muutaman vuoden ikäeroja edes turhaa miettiä;)
Ikäero sinänsä ei tuota ongelmia pitkäaikaisissa suhteissa jos seuraavat seikat täyttyvät:
1: Mahdolliset nuoremman osapuolen rikkinäisen kodin tuomat tarpeet eivät mene yhteensopivuusajattelua edelle.
2: Molemmat ovat riippumattomia vanhemmistaan - tarkoitan lähinnä sitä että löytyy kyky vastuulliseen aikuisuuteen. Vanhempien holhoavan roolin tulisi olla muuttunut ystävyyspainotteiseksi ja/tai etäisemmäksi.
3: Vanhempi osapuoli on tarpeeksi nuori jotta hänellä riittää jaksamista esimerkiksi lasten kanssa siihen saakka kunnes lapset ovat aikuisia.
Kaikki muu on sitten kiinni kemiasta ja rakkaudesta, kuten muissakin suhteissa. Ikäerosta on helppo tehdä keppihevonen suhteen lopettamisvaiheessa - koska ei halutakaan nähdä sitä todellista eron syytä joka on yleensä muu kuin ikäero sinänsä.
Eihän siinä mitään, siinä kun vaan tutustutte toisiinne. Jos tuijottaa numeroita, en näe suoriltaan heti ensimmäisenä ongelmaa ikäeronne suhteen. 7 vuotta olisi täysin eri asia mikäli hän olisi 21v ja sinä 14v (m.m. lastensuojelukysymys), tai jos hän olisi 55v ja sinä 21v (valtasuhdekysymys).
Soveltaakseni mainetsemiani seikkoja teidän kohdallanne:
1: (Keino-isyys) Kerroit kaksi asiaa joitten perusteella päättelen että ei ole hätää teko-isä-mekansismin suhteen. a: sanot että et ole ollut itseäsi vanhemman kanssa, b: sanot että vanhemmat miehet eivät ole yleensä sinua kiinnostaneet. Pohja siltä osin terve.
2: (Itsenäisyys) 21-vuotias nainen on jo yleensä riippumaton vanhemmistaan. Edellytykset vastuulliseen aikuisuuteen ovat olemassa.
3: (Tulevaisuus) Yli 30-vuotiassa miehessä on vastuullisen ja turvallisen isän ainesta lapsillenne, mutta samalla hän on tarpeeksi nuori vielä silloin kun nuorin lapsistanne on vielä 17v. Edellytykset hyvälle isyydelle ja kumppanuudelle löytyvät siltä osin.
Elikkä siis, ikäeroa en näkisi ongelmaksi tapauksessanne.