työnteko kriisin jälkeen...

Onko muita jotka on työssä traumaattisen kokemuksen jälkeen? Miten on mennyt?
3555
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 3

Vanhimmat

...pitäisi aloittaa parin viikon päästä 3 kuukauden sairasloman jälkeen. Pelottaa joutua taas siihen helvettiin.

Äänestä
  • Haluja olis töihin, mutta voimia ei. Se on kumma tilanne , jonka tietää vain traumaattisen pitkäaikaisen ja monenlaisen kiusaamisen kokenut.
    En yksinkertaisesti enää jaksa. Voimat ja halut töihin ovat loppuneet.
    Kalliksi tulee yhteiskunnalle , mutta tulkoon.
    Jos kerran olosuhteita ei saatu ja haluttukaan saada aikanaan korjatuksi ,niin maksakoot laskunkin.

    Äänestä

  • "lihaputkimies" kirjoitti:

    Haluja olis töihin, mutta voimia ei. Se on kumma tilanne , jonka tietää vain traumaattisen pitkäaikaisen ja monenlaisen kiusaamisen kokenut.
    En yksinkertaisesti enää jaksa. Voimat ja halut töihin ovat loppuneet.
    Kalliksi tulee yhteiskunnalle , mutta tulkoon.
    Jos kerran olosuhteita ei saatu ja haluttukaan saada aikanaan korjatuksi ,niin maksakoot laskunkin.

    Sairasloma on hyvä asia, jos on päässyt hoidon piiriin. Monet eivät selviä edes sairaslomalle.
    Työsuojeluasia on monella työpaikalla vain paperilla. Halukkuutta toimia valtuutettuna
    oman työn ohella on hyvin harvalla. Jos ongelmista on henkilökohtaisia kokemuksia, halut ovat
    sitäkin vähemmät hoidella muiden asioita.
    Ei kaikilla ole mahdollisuutta jäädä työkyvyttömyyseläkkeelle. Jotenkin on vain
    jaksettava eläkeputkeen asti.
    Työkavereitaan ei yleensä voi valita kuten ei sukulaisiaankaan.
    Olen nähyt telkkarista ohjelman työpaikkakiusaamisesta.
    Ohjelmasta tuli sellainen tunne, että kyllä kiusatussa itsessäkin on jotain vikaa.
    Elämässä pitää vain oppia pärjäämään.
    Työpaikalla jokaisen on keskityttävä omiin tehtäviinsä. Tauot saa pitää miten parhaalta tuntuu.
    Typeriin kahviporukoihin ei kannata mennä mukaan.
    Ajan voi käyttää paremminkin kuten täällä netissä.
    Liian pienet työympyrät kannattaa miettiä itselleen mielekkäiksi.
    Työpsykologi harvoi tuntee kärsivän työpaikan. Ehkä työpaikalla on muitakin
    samasta ongelmasta kärsiviä.
    Asian takia ei kannata menettää toivoaan.
    Vastaan sanominen hankalien ihmisten kanssa ei auta yhtään.
    Asioiden yläpuolelle asettuminen on järkevää. Ihmiset eivät voi typeryydelleen
    paljoakaan. Annetaan heidän olla mitä ovat. Nautitaan me omasta elämästämme koko rahan edestä.
    Yhteiskuntaa ei kannata laittaa maksamaan muiden tyhmyydestä.
    Jonkin ajan päästä ehkä kiusaajat voivat itsekin pahoin. Kuka heitä sitten auttaa.

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


Torn kirjoitti:

Onko muita jotka on työssä traumaattisen kokemuksen jälkeen? Miten on mennyt?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu