Alkoholi tuhoaa suhteen

ei ole tavallista alkoholikäyttäytymistä. Jos ei pysty olemaan selvin päin, niin silloin on alkoholiongelma.

Tuo on mielestäni hälyyttävää, että sinunkin juominen on lisääntynyt miehen juomisen mukana ja varsinkin, kun koet, etä sinulla on vaikeuksia hallita omaa juomistasi. Sinunulla on terveellä pohjalla se, että tunnistat missä menee sinun rajasi. Haluatko alkoholisoitua ja jatka suhdetta vai onko sinulle tärkeämpää oman itsesi hyvinvointi? Kyllä niitä normaalin rajoissakin alkoholia käyttäviä miehiä löytyy.

Toista ei voi muuttaa, jos toinen itse ei sitä halua. Minäkin seurustelin parisen kuukautta errän miehen kanssa joka sanoi, ettei hänellä ole alkoholin kanssa mitään ongelmia. Ei hänen mielestään ollutkaan. Totuus kuitenkin oli se, että joka päivä piti töiden jälkeen mennä baariin ottamaan olut tai pari. Eräänä viikonloppuna ollessamme yhdessä, mies ehdotti, että mentäiskös lähibubiin ottamaan yhdet. No, ajattelin, että olishan se kiva, kunnes illan päätteeksi selvisi, ettei hän ollut edes kunnolla dokaamassa vaan "parilla oluella", mutta olutta oli kulunut siihen mennessä varmaankin jo 7 tuoppia ja mies keroti, että silloin hän vasta käyttää omasta mielestään alkoholia, kun juo kirkasta! Huh huh! En jatkanut seurustelua alkoholistin kanssa, joka ei edes itse tajunnut omaa tilaansa.

Mielestäni silloin on alkoholi ongelma, kun toisen käytömäärä tuntuu häiritsevältä. Ja kyllähän se on häiritsevää, jos ei yhtään hetkeä voi olla selvin päin.

todennäköisyydellä molemmat alkoholisteja.

yleensä juomisen tuoma ilo kääntyy jossain vaiheessa helvetiksi.

AA-ryhmä luettelo alempana

http://lasso.greenspot.fi/varpunen/Sites/ryhma2001/search.htm

sinä olit rehellinen ja sanoit että alkoholin juominen ei pysy hanskassa ja olet tehnyt asialle jotain. Se on hyvä.

Mies on ennemmin päihteissä kuin selvä. Kuvastaa miehen luonnetta eli kännissä helppoa ja kivaa. Erittäin suuri hälytysmerkki on tuo aamulla juominen. Toinen oikeastan vielä pahempi on yksin juominen, siitä alkoholismi alkaa...

Miehen ei pidä laittaa juomista kuntoon sinun tähden, ymmärrätkö. Jos hän haluaa juoda, hän juo. Ei siihen auta itku, ei valitus eikä kiristys kun juotava on. Juotava on niin kauan kun tajuaa, että ei hallitse alkoholia. Joku tajuaa sen putkassa, tai polilla joku ei koskaan. Kun juomisen tuomat ilot ovat suurempia kuin surut juominen takuulla jatkuu, mikis ei jatkuisi? Monelle tulee juomisesta surua mutta silti juodaan. Alkoholi aiheuttaa riippuvuutta josta on helevetin vaikea päästä kokonaan eroon ja pystyä normaaliin elämään. Kurkistappa tuonne alkoholi palstalle niin huomaat mitä viina saa ihmisessä aikaan. Ihmisiä jotka ovat ollet monta vuotta raittiina ovat silti ihan kuutamolla. Juominen aihuettaa riippuvuutta ja riippuuvuus aiheuttaa alkoholismia. Alkoholismi aiheuttaa aivoissa pysyviä vaurioita. Mielihyväkeskus vaurioituu. Alkoholisti on yleenä mukava heppu, kaikkien kaveri mutta herkkä ja tunteellinen ihminen.

Pallo on miehelläsi, ei sulla!

p.s. painostus saa aikaan uhoa ja juominen menee alkoholistilla yleensä pahemmaksi. Salaa juominen tulee jossain vaiheessa mukaan.

Voimia

Olet aloittanut työskentelyn ongelmien kanssa. Todella upeeta kun ja jos molemmat näkevät ongelmansa itse ja haluavat tehdä sille jotain. Se on hyvä alku. Uskallan sanoa että teillä on edellytyksiä hyvään tulevaisuuteen - kun molemmat oma-aloitteisesti ja itsenäisesti jaksatte työskennellä vaikean ongelmanne kanssa. Tsemppiä!

Tosin vähän eri tavalla. Ollaan oltu 12 v yhdessä kaukosuhteessa ja jotenkin mulla lipsahti liian hyvin bissen kans viihtyminen kun ei ollut miestä rinnalla. En oo pätkääkään sinkku-tyyppiä ja olisin halunnut nähdä miestäni useammin, mutta kun hän huomasi liiallisen dokaamiseni ei nähty juuri ollenkaan. No, kännissähän tulee hölmöiltyä (en tarkoita pettämistä, sitä ei ole tapahtunut) ja mies on joutunut kärsimään. Ja itse olen kärsinyt entistä enenmmän kun ei juurikaan nähty. Nyt olen päättänyt lopettaa, mutta mies ei silti luota minuun. En tiedä mitä tekisin että voisi taas luottaa minuun. Sanoo vaan että hän tarvii aikaa, paluuta menneeseen ihanaan elämään ei noin vaan ole. Masentaa, vituttaa ja oksettaa. Miksen kuunnellut kun sen aika oli!! Nyt en kai voi kun odottaa ja antaa hänelle aikaa. Se on selvä puolin ja toisin että tunteemme ei ole kuolleet. Hän ei vaan halua mua kännissä katella. Niin surullista mitä kaikkee paskaa viina saakaan aikaan.